Mä olen enemmän niitä ihmisiä, joilla vuosi vaihtuu syksyllä. Kesä(loma)n jälkeen opiskelemaan tai töihin palaa aina mieli täynnä uusia ideoita ja tavoitteita. Kirpeät syysillat houkuttavat ulkoilemaan ja kansanopistojen kurssitarjonta haastamaan itsensä. Sitä on jotenkin avoimempana uusille asioille, ihmisille ja ideoille kuin näin kaamoksen keskellä, kun vuosi oikeasti vaihtuu.
Nyt kuitenkin menneen vuoden muistelu ja edessä olevasta vuodesta haaveilu saivat haikealle ja innokkaalle tuulelle samaan aikaan. Minime päätti tulla rysäyttää maailmaan ennenaikaisesti heti viime vuoden alkuun. Silloin ei vaihtunut vain vuosi vaan elämänvaihe. Sen alku otti enemmän kuin mulla välillä oli annettavaa, mutta nyt voin katsoa kulunutta vuotta taaksepäin ja ajan kullattua muistot sanoa, että johan oli mahtava vuosi. Ainutlaatuinen, opettava ja rakkauden määrän räjäyttävä.
Ja parempaa on vain luvassa. Duuni-, blogi- ja vapaa-aikameiningeissä on tuloillaan seuraavan vuoden aikana niin upeita ja jänniä asioita, että en voi uskoa todeksikaan. Että miten sitä onkaan tämän kaiken ansainnut. Ja vielä en voi tietääkään, mitä kaikkea muuta vuosi 2013 tuo tullessaan tai mitä seuraavan vuoden vaihtuessa muistellaan. Toivottavasti muistoihin sisältyy vähän suruja ja paljon iloja.
Vastaanotimme tuon jännyyksiä sisältävän vuoden 2013 glitterin sijaan mökkikaapeista löytyneissä noki- ja öljytahraisissa vaatteissa. Minime kontti innoissaan isompien serkkupoikien perässä, könötti pulkassa (ja tippui vain kerran kyydistä) ja minä hiihdin sekä rakensin lumipupujussin. Parasta antia kaikkein mielestä, myös Minimen, oli paljussa köllöttely ja savusaunan hämärässä peseytyminen. Muutama raketti katseltiin nuotiolla istuen (mua pelotti, Minimetä ei). Jaksoin just ja just valvoa seuraavan vuoden puolelle, kunnes kömmittiin Lähiöjepen kanssa parvelle nukkumaan Minimen viereen.
Lupaan tehdä niin useamminkin tulevan vuoden aikana. Valvoa vähemmän ja nukkua enemmän. Siitä kun seuraa myös kiukutella vähemmän ja nauttia enemmän. Koska ennen kaikkea lupaan keskittyä nauttimaan. Perheestäni, ystävistäni, harrastuksistani, työstäni ja unelmistani.
Minunkin vuosi alkaa syksyllä, tai no loppukesästä, eli elokuun alussa. Sillon saa uuden kalenterin ja alkaa uusi lukuvuosi. Toki nyt kun on ollut jo vuoden kotona ja meinaa toisen mokoman kotona möllötellä, ei tuo ”vuoden” vaihtuminen elokuussa ole niin merkittävää. Ei saa edes sitä uutta kalenteria töistä.
Mä olen aina ollut paperisen taskukalenterin kannalla, kun sinne voi piirrellä, laittaa tarroja ja kaikkea muuta aikuisikäiselle soveltuvaa. Vannoin, että ikinä en pelkän puhelimen kalenterin varassa mene. Mutta nyt perheellisenä on kätevää, että koko sakin menot voi kätevästi merkitä yhteen virtuaalikalenteriin, joka päivittyy sekä mun että miehen puhelimeen tiedoksi välittömästi. Tuntuikin kummalta aloittaa tämä vuosi ilman puhtoisen ja tyhjän taskukalenterin avaamista.