Voi tuota suloista poikaani uudessa neuletakissaan. Hän on syötävän söpö kuin karkki! Tekemäni sirkushenkinen neuletakki tosin oli alkuun lapsen mielestä kaikkea muuta kuin söpö. Oikeastaan neuletakki oli ihan hölmö. Kaksivuotias on tarkka vaatteidensa kanssa, ja neuletakissa ei ollut sitä jotakin. Sitä ei suostuttu edes kokeilemaan.

Muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen neuletakki kuitenkin päätyi päälle. Ja kas, sehän olikin oikein kiva. Kikatuttavan ja täpinätanssin verran kiva. Sellainen, jota ei sitten tahdottukaan riisua ollenkaan.

Oikeastaan aloin alkujaan tehdä neuletakkia esikoiselle kesällä 2013. Se oli työmatkapuhteinani tämän raitaisen neulepaidan jälkeen. Kävin tuolloin töissä televisiotuotantoyhtiössä, ja minulla oli joka päivä kahden metromatkan ja kahden bussimatkan verran aikaa neuloa. Jos et voi välttyä työmatkoilta, ota niistä ilo irti!

Tästä neuletakista sain silloin tehtyä takakappaleen ja toisen etukappaleen, kunnes toisen etukappaleen kohdalla into ja taidot tyssäsivät. Toisen etukappaleen ohjeet menivät jotensakin näin: neulo toisen etukappaleen vastakohdaksi ja lisää tasaisin väliajoin napinlävet. Okei, mutta miten? Yritin kyllä. Soitin jopa neuleohjeen ohessa olleeseen neuvontapuhelimeen kysyäkseni tarkennusta ohjeeseen. Silti aivot menivät solmuun ja neuletyö jäi kesken.

Esikoinen kasvoi puolivalmiista neuletakista ohi, ja keskeneräinen tekele jäi kässäkorin pohjalle. Sieltä sen sitten löysin viime syksynä, ja tajusin, että nyt se on tehtävä valmiiksi, jos koskaan. Perheeseen oli tullut uusi minityyppi, jolle neuletakki mahtuisi juuri hyvin juuri nyt. Viritin kässäamatöörin aivoni äärimmilleen ja käänsin ohjeen peilikuvaksi ja selvitin miten olisi järkevintä tehdä napinlävet.

Tikkusin neuletakin valmiiksi viime syksyn mökkireissulla. Etukappaleen aivot nyrjähdellen, hihat ja vielä kauluksen. Sitten kävimme lasten kanssa yhdessä valitsemassa takkiin napit. Minulla oli mielessä jotain metsäistä ja hillittyä, mutta lapset tahtoivat värikästä raitaa. Sellaisia siis, mintun ja musta sävyissä, kuten neuletakkikin. Nappien myötä neuletakista tuli hillityn maahistakin vastakohta; sirkusneuletakki.

Neuletakin ohje on muistaakseni kesän 2013 Novita-lehdestä. Kopioin ohjeen äidin lehdestä, ja vuosien saatossa ohjelappunen oli niin nuhjuuntunut, että lehdestä tai edes neulemallin nimestä ei enää saanut selvää. Lankana siinä joka tapauksessa on kierrätyspuuvillasta valmistettu Novitan Hanko-lanka. Hamstrasin sitä aikoinaan alesta varastoon, kun tykkäsin siitä niin kovin. Nyt lanka tosin tuntui rasittavan säikeiseltä tehdä.

Paksusta puuvillalangasta tehty neuletakki on vallan passeli tällaisiin kevätsäihin, kun välillä aurinko paistaa ja seuraavassa hetkessä sataa rakeita. Kesäillan viileydessäkin paksusta langasta neulottu takki on mukava kaivaa tuomaan lisälämpöä, eikä puuvilla kutita paljasta ihoa vasten.

Noin vain neljä vuotta myöhemmin neuletakki on vihdoin valmis ja käytössä. Rakas minityyppi takin sisällä tosin on sellainen, josta ei vielä osattu edes unelmoida silloin, kun neuletakin ensimmäiset silmukat loin.