Kaupallinen yhteistyö: Verman ja Suomen Blogimedia

Yksi viikko. Se on aika, jossa oman hyvinvointinsa voi kääntää ympäri ja sanamukaisesti perseelleen. Suolistoni on täysin tukossa, vatsa protestoi ja hyvinvointimittari on sukeltanut pahasti pakkasen puolelle.

Balilla huomaamatta alkanut ja sitten tietoisesti jatkunut leivättömyys ja viljatuotteiden radikaali vähentäminen sai aikaan selkeän eron vatsani hyvinvointiin. Ja kun vatsa voi hyvin, koko muija voi paljon paremmin. Olo oli kevyt ja freesi. Jopa ihoni oli hehkeämpi ja terveempi kuin naismuistiin.

Noiden hyvinvoivien Bali-kuukausien aikana minua pyydettiin mukaan yhteistyöhön Vermanin ruuansulatusentsyymeiden kanssa. Aihe kiinnosti ja tahdoin siitä kertoa teille lukijoillekin, mutta vähän mietitytti, miten minä niitä käytännössä testaisin. Olihan vatsani niin hyvässä kunnossa!

Mutta kappas vain. Pari viikkoa Australiassa maaliskuun lopussa aiheutti kompasteluja elämäntapamuutoksessa. Osasin siis odottaa haasteita palattuamme Suomeen, jossa ruokakulttuuri on hyvin samantapainen. Silti en voi uskoa, miten ranttaliksi olen elämäni laittanut vain muutamassa viikossa kotiinpaluun jälkeen.

Söin ensimmäisen leipäni jo lentokoneessa matkalla Kööpenhaminasta Helsinkiin. Olin niin nälkäinen, että punnitsin leivän vähemmän pahaksi vaihtoehdoksi kuin nälkäkiukkukilarit. Sen jälkeen olen syönyt vehnää kaikissa muodoissaan: makaronissa, leivässä, pizzassa, tortilloissa, kakussa, pullassa – ihan kaikessa. Asia, jota ei tarvinnut miettiä Balilla, tuntuikin tulleen Suomessa ongelmaksi.

Vatsa on julistanut hätätilan. Se on käytöksestäni niin järkyttynyt, että ei suostu tekemään mitään. Vatsa on pinkeä ja turvonnut, mutta mikä pahinta, olo on kertakaikkisen karsea: raskas ja voimaton. Iho on räjähtänyt finneille, ja jopa hiuksia lähtee sellaisissa tukoissa, että pitäisi kai olla jo huolissaan.

Tietenkään en voi syyttää tästä pelkästään vehnää – samaten kun ei voi sanoa leivättömyyden olleen balilaisen hyvinvointini perusta. Paluu arkeen on ollut vähän turhankin hektinen sekä takkuinen, ja elämään ovat tulleet mukaan asiat, jotka troppisesesta arjestamme puuttuivat lähes kokonaan: valkoinen sokeri, valvominen, hiiva, stressi, alkoholi, valmisruuat, maitotuotteet ja univelka. Balilla joogasin, nyt en ole harrastanut mitään liikuntaa. Olen joutunut kiskomaan särkylääkkeitä pääkipuun ja niskajumeihin.

Ja kaikki tämä rykäyksenä. Ei ihme, että vähän tökkii. Juttelin asiasta ravintoasioiden kanssa töitä tekevän ystäväni kanssa, ja hänen mukaansa vatsani ja koko elimistöni on shokissa. Olen alkanut dumbata kehooni kertalaakista kaikkea, mihin se ei ole kuluneiden kuukausien aikana tottunut.

Niille ruuansulatusentsyymeille on kuin onkin ollut käyttöä. Kapseleina otettavat entsyymit ovat siis ruuansulatusentsyymeitä, joita kaikilla ihmisillä ei ole tarpeeksi omasta takaa syystä tai toisesta. Esimerkiksi stressi voi olla yksi syyllinen. Suomalaisista aikuisista lähes neljännes kärsii ruuansulatusvaivoista; turvotuksesta, ilmavaivoista, kivusta ja joko tukkoisesta tai liiankin vauhdikkaasti toimivasta putkistosta.

Itse olen testannut nyt vajaan kuukaden ajan kahta Vermanin entsyymivalmistetta; Gluten Go:ta ja Multienzyme Go:ta. Gluten Go on tarkoitettu gluteeniherkille (ei siis keliakiaa sairastaville), ja itse napsin kapselin esimerkiksi ennen makaronilaatikkoa tai kahvilasta kiirelounaaksi ostamaani ruisleipää. En huomannut mitään erityistä vaikutusta. Se saattaakin kertoa siitä, että vilja ei ole itselleni se ongelma, vaikka gluteeni olisi jotenkin helppo syyllinen.

Sen sijaan Multienzyme Go:ssa eron huomasin. Niitä on tarkoitus ottaa silloin, kun ei ihan tarkasti osaa sanoa, mikä vatsan ja suoliston saa hermostumaan. Vermanin mukaan kapselit sisältävät useita erilaisia entsyymeitä, jotka pilkkovat sapuskan proteiinia, rasvaa ja monenlaisia hiilihydraatteja. Olen nakannut kapselin suuhuni esimerkiksi ennen vappupiknikkiämme, kun pöytään oli katettu monenlaista herkkua raskaista juustoista sokeriseen britakakkuun.

Kyse voi tietenkin olla myös lumevaikutuksesta, mutta tuntuu, että vatsa toimii liukkaammin entsyymikapseleiden avulla. Vaikka entsyymit pitäisi ottaa aina juuri ennen ruokaa, olen välillä ollut huomaavinani, että se ennen safkaa vallinnutkin turvotus on siitä laantunut. Olen istunut vatsaa kiristävät housut jalassa ruokapöytään ja noussut siitä huohahtaen helpotuksesta, kun ei enää kinnaa niin pahasti.

Tietenkään en aio pitää terveyttäni pilleripurkin varassa. Jahka elämä tästä tasaantuu kotiinpaluushokista selvittyäni, pitää taas rakentaa perusteet kuntoon ja ennalleen: nukkua hyvin, ottaa aikaa palautumiselle, pussailla usein, liikkua keho notkeaksi, stressata vain hyvissä määrin ja syödä kropan toivomalla tavalla. Toivoakseni myös saisin joskus kaivettua esiin sen varsinaisen syyllisen vatsavaivoihini.

On silti lohdullista tietää, että ei tarvitse olla ihan joko-tai. Tämän nykyisen olon ja balilaisen zen-elämäntavan väliltä voi löytyä hyvä balanssi.

Share: