Myös toista elämäntapamuutosta on takana nyt jo useampi kuukausi. Lupasin itselleni viime vuoden lopussa
lopettaa koneella ilta- ja yöaikaan kökkimisen, sillä toisin kuin vielä vaikka vuosi sitten, se ei ollut enää pakollista. Olin tajunnut, miten paljon negatiivisesti tietokone, sinivalo ja valvominen vaikuttivat hyvinvointiini, ja tahdoin takaisin hyvät yöunet ja virkeät aamut. Ne, joita ei ollut sitten ensimmäisen lapsen synnyttyä näkynyt, mutta joiden esteenä olivat enää vain vanhoihin kaavoihin luutunut vuorokausirytmini.
Miten elämäntapamuutosten kanssa menee? Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Mutta myös takapakkeja on tullut. Australiassa huomasin, miten nopeasti oman hyvinvointinsa voi heittää ympäri tuosta noin vain.
Balilaisen kulttuurin jälkeen länsimaiseen yhteiskuntaan siirtyminen tuntui vetävän hyvinvoinniltani jalat alta ihan yllättäen. Viljattoman ja samaan aikaan vegetaarisen ruuan löytyminen ei enää ollutkaan niin helppoa. Söin tortilloja, jotka eivät olleetkaan tehty maissijauhosta, vaan vehnästä. Söin innoissani Vegemite-levitettä, kunnes tajusin, että hitto, siinäkin on tietenkin vehnää. Kun muut tahtoivat hakea Picnicin patonkgin, minä kuolasin tuttua ja herkullista patonkien tuoksua, mutta hain sitten itselleni yksinäni annoksen curryä viereisestä intialaisesta.
Ravintoloissa hävetti, kun jouduin pyytämään annoksiin niin isoja muutoksia, että niistä ei menun alkuperäistä annosta enää olisi tunnistanut. Onneksi pian löysimme puistojen grillit, jotka olivat vapaasti kaikkien käytössä, ja aloimme pääsääntöisesti kokata ruokamme itse piknikmeiningillä. Kaksi viikkoa Australiassa antoi kuitenkin esimakua siitä, mitä ravintoloissa asiointi saattaa kohdallani tulevaisuudessa olla Suomessakin. Onneksi kotikaupunkini on Helsinki, jossa en ole ihan pulassa.
Myös vuorokausirytmi heitti kuperkeikkaa niin että niskat olivat mennä nurin. Olimme Australiassa vain kaksi viikkoa, joten tahdoimme toki sinä aikana nähdä ja kokea maata koneella istumisen sijaan. Niinpä moni blogi- ja muista työhommista valahti viime vuosilta tutuille paikoilleen iltoihin ja alkuöihin. Muut nukkuivat ja minä nakutin konetta hämärässä hotellihuoneessa.
Kun on tottunut menemään unille noin kymmenen aikoihin, yli puolenyön valvominen alkaa tuntua jäsenissä ja päässä kuin krapulalta. Aamuisin en olisi jaksanut nousta, jouduin napsimaan särkylääkettä pään ja niskojen jomotukseen ja muutuin kiukuttelevaksi ämmäksi. Leukaperiini räjähtivät tutut rykelmät finnejä. Se oli epämiellyttävä kurkkaus ihan tuohon lähimenneisyyteen ja samalla hyvä muistutus siitä, että kohdallani yöt on tehty nukkumista varten ja aamut parasta aktiivisuutta varten.
Onneksi Balilla rytmi on taas kääntynyt ongelmitta vanhaan tuttuun. Teen töitä aamuisin, eli silloin kun olen virkeimmilläni ja luovimmillani. Teen hommia niin pitkään kuin tarvitsee, minkä jälkeen suljen koneen. Illat vietän sinivalon sijaan kirjan kanssa, ja uni tulee helposti viimeistään kymmeneltä. Australiassakin olisin voinut elää auringon rytmissä, mutta näemmä se ei ole kiinni edes siitä. Rytminsä voi saada vituralleen myös hehkuvan auringon keskellä. Sinänsä lohdullista tällaiselle pohjolan asukille. Ympärivuotinen valo ei ole välttämätön ratkaisu mielekkäämpään ja hyvinvoivempaan elämään.
Balilla on myös ollut helppo taas syödä, kuten vatsani parhaaksi katsoo. On suorastaan uskomatonta, miten nopeasti kaltaiseni leipämuija on päässyt irti leivänhimostaan. Skippaan jopa aamiaisen croisantit ilman surua, mikä on iso juttu se. Pullaa tai leivoksia ei edes tee mieli, mutta banaanilla täytettyjen lättyjen kohdalla vähän kaihertaa. En tosin edes tiedä, onko paikalliset lätyt tehty vaikkapa riisi- tai maissijauhoihin, pitäisikin kysyä.
Vatsani on voinut pääasiallisesti hyvin. Putkisto toimii hyvin, ja jo vain voi aikuinen nainen olla siitä joka päivä onnellinen – ja mikä parasta, monta kertaa päivässä. Ei enää ikinä takaisin siihen tukkoiseen, ahdistavaan ja raskaaseen oloon!
Täysin vehnättä en ole ollut. Juon olutta silloin tällöin, enkä kyttää tarkasti suurennuslasilla ruokatuotteiden raaka-aineluetteloita. Kunhan vilja ei ole mikään pääainesosista, voin katsoa sitä silloin tällöin läpi sormieni. En vain halua tehdä elämästä vaikeaa, ja onnekseni ihan vain radikaali vähentäminen on auttanut vatsavaivoihin. Kerran Ganccussa söin jopa pizzaa. Se oli syntisen ihana ilta rakkausruokani äärellä se, eikä onneksi aamu tuonut katumusta mukanaan, kuten Ubudin pizzahekumoinnin jälkeen.
Sisäisten fyysisten muutosten lisäksi myös ulkoisia fyysisiä muutoksia on tapahtunut. Ihoni voi paremmin kuin ehkä koskaan. En ole käyttänyt meikkiä kolmeen kuukauteen (mitä nyt satunnaisesti huulipunaa), mikä on iso juttu kaltaiselleni finnipärställe. Tai paremminkin ex-finnipärställe. Australian mätäpaiseräjähdystä lukuun ottamatta ihoni on ollut hehkeä ja kaunis. Ei tarvitse peitellä mitään kokeakseen olonsa kivaksi. En tiedä, mikä kaikki ihoni kuntoon on ollut vaikuttamassa, mutta ihan varmasti ainakin riittävä uni sekä se, että aineenvaihdunta toimii.
Parantunut aineenvaihdunta näkyy kasvojen ihon lisäksi ainakin bikinien täytteissä. Reissua varten ostamistani bikineistä on hävinnyt täytettä parin kuppikoon verran. Se on kätevää etenkin snorklatessa, kun bikinikupit ovat kuin äyskärit, joihin voi keräillä pikkukaloja. Muissa vaatteissa en eroa tunne, mutta kehoni sisällä kyllä. On parempi ja mukavampi olla. Vatsani tosin on edelleen pullea, mutta sellainen se nyt vain on. Ainakin nyt. Balilaiset kyselevät suoraan raskaudesta, joten olen joutunut torppaamaan monet tuntemattomien vauvautelut ihan viime aikoinakin.
Silloin tällöin vatsani edelleen paisuu siitä normaalista pulleasta olomuodostaan pinkeäksi ilmapalloksi, enkä oikein osaa paikallistaa syytä. Vaikka olisin syönyt mielestäni vatsaani kuunnellen, levännyt ja ollut muutenkin ihmisiksi, vatsa vain pamahtaa jättimäiseksi palloksi. Onneksi tilanne tasaantuu ihan vain nukkumalla kunnon yöunet.
Mielenkiinnolla odotan, miten paluu Suomeen vaikuttaa tähän kaikkeen. Tiedän nyt varautua siihen, että kompasteluja tulee ihan varmasti. Yksi koetinkivi on ainakin ruisleivän muotoinen. Mutta toisaalta useamman kuukauden leipävieroitushoito on ollut toimiva. Tiedän, että voin olla ilmankin. Ihan helposti. Ja kun tulokset ovat olleet niin selkeitä, ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäänlaisia houkutuksia hukuttaa hyvinvointiani leipäläjän alle.
Ja se on ihan varma, että tietokoneen ja puhelimen kanssa en tahdo iltoja ja öitäni viettää.
Tuntematta vatsasi tarinaa sen tarkemmin mutta oletko tutkituttanut ettei vatsalihakset ole erkaantuneet tai että syvät lihakset on raskauksien jäljiltä kunnossa? Itselläni moisista melkoisesti oireita ilmaantui..
Jep, täällä toinen kuka kyselee samaa �� itse en ole saanut vatsalihaksia vielä umpeen, vaikka yli vuosi synnytyksestä, toki leikkaus takana, mutta kyllä kait ne olisi kuulunut jo saada umpeen tähän mennessä, hups. Aina jos menen ”yliäyräiden” syömään, maha turpoaa palloksi, kun syön maltillisesti niin maha pysyy aisoissa. Tähän syynä ihan pelkästään vatsalihasten erkauma. Sinä kyllä joogailet, että voisin kuvitella, että vatsalihasten tilanteet olet osannut tsekata.
Turvottaako myös kauraleipä? Monia leipiä myydään kauraleipänä mutta joukossa on useinmiten vehnää. Paria pelkästään kaurasta tehtyä saa välillä hakea.
Moi Hanne! Täytyy sanoa, että upealta näytät ja koko olemuksesi on ihanan naisellinen.
Nina Haavisto Lahdesta antoi hyviä neuvoja ruokavalioon liittyen perustuen kiinalaiseen lääketieteeseen. Samaan hintaan sai myös akupunktiota. Itse lähdin Vaasasta asti käymään päiväreissulle, vaikka vegaanius ei tue tätä ruokavaliota vissiinkään.
Kiva seurata sun kokemuksia, koska ollaan myös Balilla tällä hetkellä. Ubud oli ihana ja Cangguun sopeutuminen kesti myös meillä oman aikansa.
Oletko ikinä testannut Helikobakteerin mahdollisuutta. Voi aiheuttaa moninaisia vatsavaivoja ja moni ei ymmärrä tätä epäillä, vaikka onkin suhteellisen yleinen.
Olet matkustellut paljon alhaisemman elintasonkin maissa ja teillä on ollut kissojakin. Myös eläimen kanta voi tarttua ihmiseen. Epämääräiset vatsan turpoilut voivat myös selittyä tällä ja asiaa pystyy hoitamaan.
Mulla tsekattiin tilanne pari kuukautta kuopuksen synnytyksen jälkeen, ja tilanteen pitäisi olla kunnossa. Melkein toivoin, että syy olisi ollut siinä. Olisi ollut syy, joka ratkaista. Nyt luulen, että tämä mun pömppö (ilman ilmapalloefektiä) on ihan vain läskiä 🙂
Tätä mä mietin esikoisen synnytyksen jälkeen, mutta en koskaan virallisesti asiaa tsekannut. Sitten kuopuksen synnytyksen jälkeen osallistuin äiti-vauva -joogaan, jossa erkauma katsottiin. Hyvin oli kuulemma lähtenyt palautumaan. Mulle on kyllä näytetty, miten ne tsekataan, mutta en luota omaan arviointikykyyni. Tiedä sitten, voiko palautumisessa tulla takapakkia, jos on vaikka kaikesta varovaisuudesta huolimatta tehnyt väärin vatsalihaksia.
En ole vielä päässyt testamaan 🙂 Leivättömyyteni alkoi vähän kuin vahingossa lähdettyämme Balille vuoden alussa. Täällä kun ei ole leipää, josta tykkäisin. Mutta olen syönyt mysliä, jossa on kauraa, eikä siitä ole tullut samanlaista ilmapalloefektiä.
Linkkasinkin tuossa postauksessa ekaan aihetta käsittelleeseen postaukseeni, ja siellä sain hyviä vinkkejä kaurattomista leivistä. Täytyy koittaa niitä metsästää käsiini, kun palaamme Suomeen 🙂
No voi kiitos! On ollut kyllä pääsääntöisesti hyvä olo, ja se heijastuu myös ulospäin.
Kiitos hoitovinkistä! Vaikka en ole täysin vegaani ruokavaliossani (käytän kananmunia ja myös silloin tällöin maitotuotteita), kasvissyönnin yhdistäminen erilaisiin erikoisruokavalioihin tuntuu olevan tosi hankalaa. Ja sitä tahdon välttää viimeiseen asti; että syömisestä tulee hankalaa.
Pitää katsoa, mihin suuntaan tämä tästä kehittyy Suomessa ja tehdä jatkotoimenpiteitä sen mukaan.
En ole testannut, enkä edes tsekannut, miten sen voisi testata. Mielenkiintoista! Luulen kyllä, että viljat ovat ainakin osasyyllinen, kun yhden naisen testini tulokset ovat kropassa näin selviä. Ja se loppu pömppövatsa on ihan vain läskiä 😀
Moi. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia vatsan turvotuksen kanssa. Olen karsinut vehnää myös ja siirtynyt kauraan mutta: lopullinen pelastukseni on ollut iherbissä myytävät plant enzymes kapselit. Ne siit pilkkovat rasvoja, proteiineja ym. Osalla ihmisistä näitä entsyymejä on ruoansulatuksessa liian vähän, kuten mulla. En niitä.ihan päivittäin syö,mutta ainakin silloin kun turvotus on iskemässä tai on tullut syötyö vaikka croisantteja. Tilaa ja testaa!
Kiitos vinkistä! Mä olenkin vähän jo kaivanut tieto noista entsyymeistä, sillä kuulin, että niillä voisi olla näppinsä pelissä. Se tuntui omaan tilanteeseen aika loogiselta ratkaisulta.
Jokohan olet tästä kirjoittanut? Mutta mitä te syötte aamupalaksi? Mun tekee aamuisin vain leipää mieli, vaikka muuten en leipää syökään (eikä ole tarvettakaan vähentää, itse en reagoi viljoihin)
Helikobakteerin testaaminen ei ole mitenkään vaikeaa, joten kannattaa se varuiksi testata. Nykyään noin 15-20 prosentilla 20-30-vuotiaista on infektio. 70-vuotiaista yli puolella on bakteeri ja 30-50-vuotiaista neljäsosalla. Kehitysmaissa kahdeksalla kymmenestä aikuisesta on helikobakteeri ja Kiinassa 90 prosentilla.
Aiheuttaa siis pitkällä aikavälillä ongelmia ja on mm. maha-ja pohjukkaishaavatautiin.
Heräsin tähän vasta kun muutamalla ikäiseltäni (30+)kaverilta tämä löytyi.Molemmat ovat reissanneet runsaasti ulkomailla. Toisella ei pahoja oireita, toisella paljon vatsan kanssa ongelmia. Ongelmat vähenivät kokonaan häätökuurin jälkeen.
En siis ole mikään aiheen asiantuntija, mutta kun juuri tähän asiaan olen törmännyt, niin ajattelin vinkata.
Ihoon uni vaikuttaa kyllä tosi paljon, mutta varmasti ruokakin. Tuli mieleen että myös meikittömyys on voinut tehdä lopulta ihollesi hyvää ja kostea ilma. Minulla iho on paljon parempi kun en käytä meikkiä samoin kuin hiukset voi paremmin ilman shampoota.
No oho! Jos tosiaan nuo luvut ovat noin, ei kyllä ole mikään ihme, jos minultakin se löytyisi. Täytyy laittaa tämä mieleen, jos vaikka saisi Suomessa testattua asian. Kiitos vielä kovasti vinkistä!
Varsinaista postausta en siitä ole kirjoittanut, vaikka aterioitamme täällä blogissa on toki kuvissa näkynyt. Mutta mulla on ajatuksena kirjoittaa tästä oma postauksensa Suomeen palattauamme. Niin moni kun tuntuu miettivän samaa; että mitä aamupalaksi, jos ei syö leipää tai viljatuotteita.
Ilma ihan varmasti on ollut auttava tekijä ihon hehkussa. Täällä Balilla ilma on kosteaa ja lämmintä, ja kun kävimme parin viikon ajan Australian kuivuudessa, naamaa alkoi heti kiristää. Suomessakin ihoni voi paremmin aina kesällä, eikä kuumina päivinä sielläkään tulisi mieleenkään laittaa iholle meikkivoidetta tai puuteria.
Mä en (ainakaan vielä) kykenen olemaan ilman sampoota, mutta pelkkä vuosien takainen vaihto nestemmäisestä sampoosta palasampooseen oli mullistava muutos hiuksille. Ne ovat nyt paljon tuuheammat ja hyvinvoivemmat. En myöskään tarvitse enää hoitoainetta takkuisiin latvoihin, eikä pesujakaan tarvitse niin usein.
Yksi mitä voisin oman kokemuksen perusteella suositella kokeilemaan kesällä on hiusten pesu koivuvedellä. Ihan vaan liottaa koivua veteen ja käyttää tätä vettä pesuaineena. Ei ole kokemusta miten tämä toimii kenelläkään muulla ja ihmisten hiukset ja hiuspohjat on niin erilaisia, mutta minulla se tekee hiuksista ilmavat vahvan tuntuiset ja tuntuu että pysyvät puhtaana huomattavasti pidempään kuin shampoolla tai pelkällä vedellä. Nyt menossa kolmas päivä pesusta (kuivasta vihdasta liottelen näin talvella ja siitä saa monta satsia) ja hiukset edelleen ihan puhtaan tuntuiset kun muilla keinoilla olisi tänään tai ihan viimeistään huomenna jo ihan pakko pestä uudestaan.
Oma lehmä ojassa tässä suosituksessa kun tahtoisin kuulla kuinka tämä toimii toisenlaisella hiuksella ja sellaisilla jotka käyttävät normaalisti enemmän shampoota 😉
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Tuntuu, että olen saattanut tästä kuulla aikaisemminkin, ehkä jostain ”vanhan kansan kauneuskikat” -kirjasesta, joita joskus luin erästä lehtiartikkelia varten. Jos ei muuta, tulee ainakin hyvä tuoksu hiuksiin. Kiitos vinkistä 🙂