Kaupallinen yhteistyö: Verman ja Suomen Blogimedia
Yksi viikko. Se on aika, jossa oman hyvinvointinsa voi kääntää ympäri ja sanamukaisesti perseelleen. Suolistoni on täysin tukossa, vatsa protestoi ja hyvinvointimittari on sukeltanut pahasti pakkasen puolelle.
Balilla huomaamatta alkanut ja sitten tietoisesti jatkunut leivättömyys ja viljatuotteiden radikaali vähentäminen sai aikaan selkeän eron vatsani hyvinvointiin. Ja kun vatsa voi hyvin, koko muija voi paljon paremmin. Olo oli kevyt ja freesi. Jopa ihoni oli hehkeämpi ja terveempi kuin naismuistiin.
Noiden hyvinvoivien Bali-kuukausien aikana minua pyydettiin mukaan yhteistyöhön Vermanin ruuansulatusentsyymeiden kanssa. Aihe kiinnosti ja tahdoin siitä kertoa teille lukijoillekin, mutta vähän mietitytti, miten minä niitä käytännössä testaisin. Olihan vatsani niin hyvässä kunnossa!
Mutta kappas vain. Pari viikkoa Australiassa maaliskuun lopussa aiheutti kompasteluja elämäntapamuutoksessa. Osasin siis odottaa haasteita palattuamme Suomeen, jossa ruokakulttuuri on hyvin samantapainen. Silti en voi uskoa, miten ranttaliksi olen elämäni laittanut vain muutamassa viikossa kotiinpaluun jälkeen.
Söin ensimmäisen leipäni jo lentokoneessa matkalla Kööpenhaminasta Helsinkiin. Olin niin nälkäinen, että punnitsin leivän vähemmän pahaksi vaihtoehdoksi kuin nälkäkiukkukilarit. Sen jälkeen olen syönyt vehnää kaikissa muodoissaan: makaronissa, leivässä, pizzassa, tortilloissa, kakussa, pullassa – ihan kaikessa. Asia, jota ei tarvinnut miettiä Balilla, tuntuikin tulleen Suomessa ongelmaksi.
Vatsa on julistanut hätätilan. Se on käytöksestäni niin järkyttynyt, että ei suostu tekemään mitään. Vatsa on pinkeä ja turvonnut, mutta mikä pahinta, olo on kertakaikkisen karsea: raskas ja voimaton. Iho on räjähtänyt finneille, ja jopa hiuksia lähtee sellaisissa tukoissa, että pitäisi kai olla jo huolissaan.
Tietenkään en voi syyttää tästä pelkästään vehnää – samaten kun ei voi sanoa leivättömyyden olleen balilaisen hyvinvointini perusta. Paluu arkeen on ollut vähän turhankin hektinen sekä takkuinen, ja elämään ovat tulleet mukaan asiat, jotka troppisesesta arjestamme puuttuivat lähes kokonaan: valkoinen sokeri, valvominen, hiiva, stressi, alkoholi, valmisruuat, maitotuotteet ja univelka. Balilla joogasin, nyt en ole harrastanut mitään liikuntaa. Olen joutunut kiskomaan särkylääkkeitä pääkipuun ja niskajumeihin.
Ja kaikki tämä rykäyksenä. Ei ihme, että vähän tökkii. Juttelin asiasta ravintoasioiden kanssa töitä tekevän ystäväni kanssa, ja hänen mukaansa vatsani ja koko elimistöni on shokissa. Olen alkanut dumbata kehooni kertalaakista kaikkea, mihin se ei ole kuluneiden kuukausien aikana tottunut.
Niille ruuansulatusentsyymeille on kuin onkin ollut käyttöä. Kapseleina otettavat entsyymit ovat siis ruuansulatusentsyymeitä, joita kaikilla ihmisillä ei ole tarpeeksi omasta takaa syystä tai toisesta. Esimerkiksi stressi voi olla yksi syyllinen. Suomalaisista aikuisista lähes neljännes kärsii ruuansulatusvaivoista; turvotuksesta, ilmavaivoista, kivusta ja joko tukkoisesta tai liiankin vauhdikkaasti toimivasta putkistosta.
Itse olen testannut nyt vajaan kuukaden ajan kahta Vermanin entsyymivalmistetta; Gluten Go:ta ja Multienzyme Go:ta. Gluten Go on tarkoitettu gluteeniherkille (ei siis keliakiaa sairastaville), ja itse napsin kapselin esimerkiksi ennen makaronilaatikkoa tai kahvilasta kiirelounaaksi ostamaani ruisleipää. En huomannut mitään erityistä vaikutusta. Se saattaakin kertoa siitä, että vilja ei ole itselleni se ongelma, vaikka gluteeni olisi jotenkin helppo syyllinen.
Sen sijaan Multienzyme Go:ssa eron huomasin. Niitä on tarkoitus ottaa silloin, kun ei ihan tarkasti osaa sanoa, mikä vatsan ja suoliston saa hermostumaan. Vermanin mukaan kapselit sisältävät useita erilaisia entsyymeitä, jotka pilkkovat sapuskan proteiinia, rasvaa ja monenlaisia hiilihydraatteja. Olen nakannut kapselin suuhuni esimerkiksi ennen vappupiknikkiämme, kun pöytään oli katettu monenlaista herkkua raskaista juustoista sokeriseen britakakkuun.
Kyse voi tietenkin olla myös lumevaikutuksesta, mutta tuntuu, että vatsa toimii liukkaammin entsyymikapseleiden avulla. Vaikka entsyymit pitäisi ottaa aina juuri ennen ruokaa, olen välillä ollut huomaavinani, että se ennen safkaa vallinnutkin turvotus on siitä laantunut. Olen istunut vatsaa kiristävät housut jalassa ruokapöytään ja noussut siitä huohahtaen helpotuksesta, kun ei enää kinnaa niin pahasti.
Tietenkään en aio pitää terveyttäni pilleripurkin varassa. Jahka elämä tästä tasaantuu kotiinpaluushokista selvittyäni, pitää taas rakentaa perusteet kuntoon ja ennalleen: nukkua hyvin, ottaa aikaa palautumiselle, pussailla usein, liikkua keho notkeaksi, stressata vain hyvissä määrin ja syödä kropan toivomalla tavalla. Toivoakseni myös saisin joskus kaivettua esiin sen varsinaisen syyllisen vatsavaivoihini.
On silti lohdullista tietää, että ei tarvitse olla ihan joko-tai. Tämän nykyisen olon ja balilaisen zen-elämäntavan väliltä voi löytyä hyvä balanssi.
Oi ja voi, terveisiä täältä yhdeltä läpipaskalta. Kun puhutaan vatsaongelmista, olen ikävästi omalla spesialiteettialueellani.. jaan tuskasi! Mulla on ollut vähän heikko kevät ja viimeistelläkseni tilanteen, vedin viikonloppuna mm. sokeria, vehnää, riisiä, rasvaista ruokaa, kananmunaa, maitotuotteita – kaikkea sitä, mitä mun ei todellakaan pitäisi syödä. Huono olo, vatsa sekaisin ja ihottumaa. Mulle on aikoinaan tehty laajat ruuansulatustestit ja vastaukset olivat karmeaa luettavaa. Olin yliherkkä melkein kaikelle. Sellaista se on, kun kroppa on ihan sekaisin. Pääpiirteissään on selvillä miten tänäkin päivänä pitäis syödä, mutta kun se on vaan niin hankalaa. Ajatukset pyörii vaan ruuan ympärillä ja tuntuu, että kohta sairastuu henkisesti.. kumpi on loppujen lopuksi pahempi asia: se, että syö tarkkaan vähemmänhaitallisia aineksia ja stressaa siitä hirveästi vai se, että syö vapaammin ilman stressiä? Joka tapauksessa ratkean kerta toisensa jälkeen syömään vääriä asioita ja voin huonosti.
Parempia vointeja joka tapauksessa sinulle, toivottavasti tilanne tasaantuu pian!!
Äh, kuulostaapa tosi kurjalta! Ja jännä, miten eri tavalla ihmisen kehot, vatsat ja suolistot reagoi. Toisilla safka hulahtaa läpi liian vikkelään ja sitten on tämä minunkaltainen tilanne, jossa mikään ei liiku minnekään.
Itselläni onneksi ei ole ihan kamalan paha tilanne. Jos vaikka vertaa sinun tarinaan ja sukuni keliakiaa sairastaviin. Balilla ero kropan hyvinvoinnissa oli vain niin selkeä, että vasta kunnolla tajusin, että en ole voinut hyvin. Että tältä tuntuu, kun ei tunnu miltään, vaan olo on normaali.
Mäkään en tahdo tehdä syömisestä vaikeaa tai stressaavaa. Ja haluan varoa visusti, etten vain anna tälläisiä signaaleja lapsilleni. Mutta jotain tarttis tehdä. Balilla huomasi, että voin syödä ihan normaalisti ja yhdessä perheen kanssa (no skippasit jätskit ja pizzat toisinaan), vaikka ruokavaliostani puuttui moni asia, jota nyt syön koko ajan, kun vaikka ulkona syödessä tuntuu, että muuten menee elämä liian hankalaksi.
Parempia vointeja sinullekin, on nämä vatsaongelmat kinkkisiä ja inhottavia!
Hienoa, jos entsyymeistä on ollut apua.
Kannattaisi silti testata keliakia kaiken varalta. Keliakian oireet kun eivät aina ole niin selkeät vaan usein epämääräisetkin, joten monella keliakia huomataan vasta aikuisena. Keliakian kanssa ei kuitenkaan leikkimistä, joten se kannatta sulkea pois. Apteekista saakin kotitestejä nykyisin, joilla saa vahvan viitteen onko vai eikö. Toki jos testaamaan lähtee kannattaa sitten tuloksiin asti vedellä gluteenia ihan normaalisti, jotta mahdollinen tauti jää kiinni 😀
Niin joo, ne apteekin testit! Niistä joku, ehkä sinä, vinkkasi kirjoittaessani vatsa-asioista Balilla. Nyt kun ollaan palattu Suomeen, pitääkin muistaa piipahtaa apteekissa.
Laktoosi-intoleranssikin voi aiheuttaa ihan jäätäviä oireita! Mulla oli diagnoosina ärtyvä suoli, kun kuulemma laktoosi ei voi mun oireita aiheuttaa, olivat kuulemma liian rajuja ja pitkäkestoisia. Kun sitten kokeilin maidotonta elämää niin vaivat loppui siihen. Laktoosittomat maitotuotteet ok, mutta tavismaito (myös luomu) ihan mahdottomia.
Tääkin asia selviää nykyään verikokeella.
Sinuna unohtaisin kaikki kotitestit ja menisin suoraan lääkärille selvittämään asiaa.
On nää vatsahommat monimutkaisia ja kinkkisiä. Aina kun oon ihan varma, että tää se on se, mikä aiheuttaa ongelmaa, seuraavalla viikolla siitä ei tule välttämättä mitään, mutta joku toinen laittaa pakin ihan jumiin. Mä syön aika vähän lehmänmaitotuotteita myös Suomen arjessa, mutta jäätelö, kakkukerma, turkkilainen jugge ja voi ovat sellaisia, jotka monesti valitsen eläinperäisenä. Tosin, ei niitäkään nyt joka päivä tule, ei edes joka viikko.
Mä en tiedä, mistä lääkäri tätä mun pakettia lähtisi purkamaan. Mutta jos en kysy, en myöskään vastausta saa 🙂
Olethan tiedostanut sen, että vilja saattaa sellaisenaan olla ongelma, vaikka gluteeni varsinaisesti ei olisi? Tekstistä kun tuli sellainen fiilis, että koska gluteenikapseli ei auttanut, tulkitsit ettei ongelmana ole vilja. Isälläni vähän vastaavankaltaiset ongelmat ratkesivat, kun vehnä (myös gluteeniton vehnätärkkelys), ruis ja maitotuotteet jäivät pois ruokavaliosta.
Tämä on kiinnostava aihe, koska itse olen joutunut nyt pakon edestä olemaan tammikuun alusta asti maidottomalla, munattomalla, soijattomalla ja kotim.viljattomalla iemtysdieetillä. Ihoni (atopinen) on voinut paremmin kuin vuosiin talvisin ja vatsanikin on voinut paremmin. Saas nähdä, miten käy, kun alan imetyksen loputtua/ vauvan vatsaoireiden parannuttua palauttelemaan ruoka-aineita. Meidän vauvalla siis epäillään allergioita ja yliherkkyyksiä, ja nuo ruoka-aineet lääkäri käski jättää pois. Olen lukenut jonkin verran siitä, että nuo purkista napsittavat ruuansulatusentsyymit autatisivat myös imetettävää vauvaa. Vielä en ole kokeillut. Minun onkin muuten pitkään pitänyt kysyä, millaisia aamu- ja välipaloja nautit Balilla. Ne ovat minulle kinkkisimmät ruoka-ajat tällä hetkellä, kun on niin vaikea löytää ja keksiä hyviä väli- ja aamupaloja, joissa ei ole viljoja ja/tai maitotuotteita/soijaa.
Mä olen ihan totaalisen pihalla näistä, kun vasta Balilla konkreettisesti huomasin eron siinä, kun söi eri tavalla. Tajusin vasta siellä, miltä normaali olo on, se kun ei tunnu ja ahdista kropassa missään. Tää asia tuntuu niin jättimäiseltä suolta, että ei vielä riitä jaksaminen tai ehkä uskalluskaan lähteä selvittämään, miten saisi suomalaisen elämänrytmin, hyvän olon sekä tavallisen ja kivan syömisen toimimaan nätisti ja ilman sen suurempaa säätöä.
No onpas mielenkiintoista! Itselle kävi vähän samalla tavalla, että huomasin ruuan vaikutuksen oloon ihan konkreettisesti itse ja siten heräsin asiaan. Mulla tosin ruokatapojen muutos tuli luontaisesti siellä Balilla, kun paikallisesta ruokavaliosta puuttuu moni asia, joka Suomessa on ihan arkipäivää aamiaiselta alkaen. No ja kuten postauksessa kerroinkin, moni muukin asia voi vaikuttaa, suurimpana osana kunnon unet ja stressittömyys.
Mulla on postauslistalla vinkit leivättömiin aamiaisiin, sillä sitä on moni muukin kysynyt! Mitään isoa ahaa-elämystä mulla ei ole tarjota, mutta toivottavasti inspiraatiota kuitenkin 🙂