Ei kevättä ilman Länsi-Herttonimen pihakirppistä, sanon minä. Joku voisi pitää varmana kevään merkkinä sitä, että sataa rakeita ja kaupasta saa mämmiä. Tai että koirankakkakeskustelu räjähtää ja ikkunat ovat likaiset. Mutta omassa almanakassani kevät alkaa viimeistään siitä päivästä, kun rakas kotilähiöni muuttuu yhdeksi isoksi pihakirpputoriksi.

Tuleva viikonloppuna on taas se aika, ja täällä Herttoniemessä järjestetään kahdeksatta kertaa pihakirpputori. Sunnuntaina 23. huhtikuuta pystytetään myyntipöytiä ainakin 110 eri taloyhtiön pihaan.

Mekin levitämme taas pinikvilttimme jonnekin Hiihtomäentien penkereelle. Toivoaksemme siinä päivää paistatellessa saamme myytyä myös muuton myötä tarpeettomiksi muuttuneita tavaroita. Sen ei pitäisi olla ongelma, sillä sen verran iloinen vilske pihakirppiksellä on aina ollut – jopa sinä pihakirppispäivänä, kun vettä satoi kaatamalla.

Hertsikan pihakirppis onkin jo ilmiö, lähiömme oma karnevaali, joka on paljon muutakin kuin kippurtori. Samalla kun voi tehdä löytöjä, voi viettää piknikkiä, tavata tuttuja, nauttia katumuusikoiden esityksistä, hörppiä kupposen kahvia ja hurahtaa herttoniemeläisyyteen. Varoitan nimittäin, että välillä tänne tulleet kirpputorivieraat ovat lopulta päätyneet herttoniemeläisiksi itsekin.

Tänä vuonna kirppispiknikvilttimme vieressä toimii myös Kahvila Anna, erään tunnetun satuprinsessan mukaan nimetty kuppila. Esikoisemme haaveilee kahviloitsijan urasta, joten menetyskahvilan ensimmäinen konseptikokeilu näkee päivänvalon ensi sunnuntaina. Tällä hetkellä on valmiina vasta puukynillä piirretty kahvilakyltti, mutta eiköhän loputkin konseptista siitä timantisoidu viikon sisään.