Retki metsään on mahtava konsepti lievittämään reissaajien kotiinpaluushokkia. Siihen voi yhdistää niin monen Suomesta kaipaamamme asian; ystävät, suomalaisen metsän, raikkaan ilman, retkieväät ja kunnon kahvin.

Kävimme eilen nappaamassa palasen tuota metsäterapiaa hoitamaan melkoisen mittavissa mittasuhteissa tykyttävää aikaerodarraa. Pakkasimme reppuun sitkeän kovaa ruisleipää, termarillisen kaakaota lapsille ja termarillisen kahvia aikuisille. Lampsimme ystäväsakin kanssa takapihan metsään täällä Herttoniemessä, eikä rennon raukeaan retkitunnelmaan kaivattu sen kummallisempaa.

Lapset kurvailivat polulla pyörillään niin että hiekka rahisi ja kura roiskui. Itse nautin siitä tunteesta, jonka olin silloin tällöin Balilla kuvitellut silmät kiinni painettuina ympärilleni; roudan jäljiltä pehmeä maa antoi periksi vaelluskengän alla ja hengitin onnellisena ilmaa, jossa tuoksui tervainen havupuu, kuiva hiekka ja hyisen meren raikkaus. Lintujen laulusta oli hävinnyt se haikea talvinuotti. Nyt viserryksessä oli mukana kesän keveyttä ja riemua.

Metsä tuntui kohisevan tulevaa kasvukautta. Meressä ei enää ollut edes pitsisen ohutta jäätä, mutta metsän siimeksessä piilottelevat lätäköt pitivät vielä jääkansistaan kiinni. Pensaissa oli pieniä meheviä silmuja odottamassa lupaa rävähtää täyteen loistoonsa. Kuivana ja ruskeana kahisevan maan alta pilkisteli hento ja varovainen aavistus jotain keväisen vihreää. Käsittämätön ajatus, että parissa viikossa metsän aluskasvillisuus peittyy kukkivaan valkovuokkomereen.

Me löysimme retkipenkiksi kaatuneen kelopuun. Punaposkiset lapset nököttivät sen päällä istuen rivissä sotkuisissa välikausivaatteissaan, villarukkasissaan ja nenät räkää valuvina. Siitä näystä tuli jotenkin lämmin, turvallinen ja suomalainen olo. Kaadoimme kuksiin juomaa, joka höyrysi kylmässä ilmassa. Pienen pienet lumihiutaleet alkoivat kieppua hiljalleen maahan väistelleen ruskeana törröttäviä oksia ja runkoja. Sormia palelsi ja vilu pakotti nostamaan hartiat korviin.

Ja siitä huolimatta Suomen kevät ei ole ikinä tuntunut näin kokonaisvaltaiselta, ihanalta ja rakkaalta.

Jaa: