Olen joogannut kuluneen viikon ajan joka aamu. Kello 7.25 olen avannut villamme oven joogamatto kainalossa, sipsutellut paljain varpain kuluneita rappusia alas, hypähtänyt muutaman askeleen aamuauringon lämmittämillä kiviaskelmilla ja kiivennyt viereiset rappuset ylös. Matka ohjattuun joogaan kestää kotiovelta 15 sekuntia.
Tämä on sellaista luksusta, josta en olisi valmis luopumaan. En edes haaveile, että Suomessa joku muu vaihtaisi lakanamme ja silittäisi pesulaan viemämme pyykit. En kaipaa Suomen arkeeni pihan uima-allasta tai tuoretta kookospähkinävettä, vaikka niistä täällä Balilla nautinkin suunnattomasti. Mutta tiedän jo nyt, miten kipeästi tulen kaipaamaan tällaista lempeää tapaa aloittaa aamut myös kotona Herttoniemessä.
Levitän mattoni lattialle ja imen itseeni edessä aukeavaa maisemaa. Merestä uuteen päivään nouseva aurinko kutittelee hellästi vielä hieman unenpöpperöistä kehoani ja tuuli heiluttelee hiljalleen joogasalin ylös rullattuja bambuverhoja. Suomessa pääsisin livahtamaan salille vasta parin tunnin kuluttua heräämisestä. Sitten olisi jo kiire istua koneen ääreen. Ja sitä paitsi: ulkona kylmyys ja pimeys olisivat ihan liikaa suurimman osan vuodesta, eikä tekisi mieli lähteä.
En ikinä saisi Suomessa itseäni joogaan, salille tai urheilemaan aamulla ennen kuin olen edes syönyt aamupalaa. Yritin kyllä monta vuotta elää vastoin sisäistä liikuntarytmiäni, ja kävin jumpissa ja uimassa aamuisin, kuten hyvinvointilehdet opastivat. Mutta sen sijaan, että olisin saanut siitä artikkelien lupaamaa voimaa ja pirteyttä uuteen päivään, olin koko päivän rättiväsynyt. Meni ihan liian kauan tajuta, että minun tapani urheilla on iltaisin, sillä kunnon hikitreeni on varmin tapa saada unenpäästä kiinni.
Nyt olen kuitenkin saanut kiinni aamuliikunnan autuudesta. Mutta sen kokemuksen mahdollistamia puitteita – kehon ympäröivää lämpöä, ihmismäisessä rytmissä kulkevaa aurinkoa ja viereisessä talossa sijaitsevaa ohjattua joogaa – en vain voi tuoda Suomeen. Ja sitä paitsi, en ole koskaan osallistunut näin kokonaisvaltaisille joogatunneille. Minusta tuntuu, että vasta nyt alan saada edes aavistuksen siitä, mitä jooga oikeasti on.
Otin joogan vakituiseen treeniohjelmaani puolitoista vuotta sitten, keskellä pahinta uupumusta, kun töitä oli niin paljon, että kroppa romahti. Olin kyllä käynyt satunnaisesti joogassa aikaisemminkin, mutta ne tunnit tuntuivat turhauttavilta, kun koko ajan odottelin, milloin alkaa kunnolla tapahtua. Lopputunnin rentoutukset olivat tuskaa, tuntui kun purkautumaton energia olisi sätinyt minussa salamoina. Mutta kropan romahtaessa jopa kaltaiseni jästipään oli myönnettävä, että kehoni ei enää kestänyt piiskausta hikirääkkijumpissa. Se oli jo muutenkin väsymyksestä sairas.
Vaihdoin jumppasalini bodypumpit ja boducombatit saman jumppasalin joogaan ja pilatekseen. Kehoni kiitti huokaisten tunneista, joilla jumittuneita lihaksia venyteltiin ja liikkeet tehtiin räiskimisen sijaan jäntevinä ja hitaasti. Silti jotain tuntui puuttuvan. Sitten alkoi parantuminen uupumuksesta, ja kaiken järjen vastaisesti sali unohtui ensimmäistä kertaa elämässäni sen kaiken alle: elämän itsensä, päälle jälkijunassa syöksähtäneen väsymyksen, kirjaprojektin, asuntokauppojen ja remontin. Kropalle siitä ei tietenkään seurannut mitään hyvää.
Nyt Balilla tajuan, mikä vakijumppasalini joogatunneista puuttuu. Niillä tunneilla jooga ei ole kokonaisvaltaista, niillä ei oteta huomioon joogaa elämäntapana. Jooga kun ei ole vain urheilusuoritus, vaan tapa elää. Olen pari kertaa ollut täällä Balilla joogatunnilla yksin, ja opettaja on tahtonut tunnin jälkeen opettaa minulle erilaisia hengitysharjoituksia. Kuulemma kehostani näkee, miten se kaipaa stressinhallintaa. Ja minä kun luulin alkavani olla tasapainossa!
Kuten opettajani sanoo, joogassa kaikki alkaa hengityksestä, sillä vain sen kautta on mahdollista saada yhteys kehoon ja mieleen. Tämä kaikki on sellaista, joka olisi saanut ahdistusnapin pohjaan vielä pari vuotta sitten. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa mikään hengittelyyn keskittyminen, sehän on ihan ajanhukkaa! Nyt otan kiitollisena vastaan kaiken opin, ja huomaan, että sähikäiset eivät juokse pitkin selkänahkaa, vaikka istunkin vain paikallani ja keskityn sisään ja ulos kulkevaan ilmaan.
Häröä tai ei, tämä kaikki kuitenkin resonoi voimakkaasti kehoni ja mieleni kanssa. Kiittelen mantroin äitimaata, ja aurinkotervehdyksiä tehdessäni en joudukaan moikkailemaan loisteputkin valaistua jumppasalin seinää, vaan meren kimaltamaan saavaa aamuaurinkoa. Hikipisaroita tipahtelee joogamatolle luoden siihen hikilammikon. Tunnen lihasteni tekemän työn, mutta ei hakattuna olona kuten ennen, vaan olemassaolona. Olen viikossa oppinut uusia asanoita, ja opettaja on oikonut jalkojani, lantiotani, varpaitani, sormiani, päätäni, rintakehääni ja takamustani asanoissa, jotka luulin osaavani. Ja tämä kaikki on ”vain” hotellimme joogasalilla, jonka opettaja työskentelee myös hotellimme ravintolan keittiössä.
Opettaja kertookin joogan kuuluvan balilaisuuteen. Se kulkee lähes kaikkien mukana, edes pieninä hippusina. Kun minä yritän taivutella länsimaisia pökkelökinttujani lootusasentoon, hän hymyilee lohduttavasti ja sanoo, että heille tuo kaikki on luontevaa: eihän heillä juuri ole käytössä tuoleja, vaan istuessaan he istuvat maassa. Kroppa pysyy notkeana kuin joogassa kanssani käyvän viisivuotiaan tyttäreni, kun sen ei anna rapistua ja kalkkiutua. Onneksi harjoittelulla kroppansa voi saada taas hallintaansa: joustavaksi, voimakkaaksi, venyväksi ja hyvinvoivaksi.
Sen todisti kanssani joogaamassa ollut reippaasti yli viisikymppinen saksalaisnainen. Hän kertoi jooganneensa parikymmentä vuotta. Lempeän hatha-joogan lisäksi hän antaa keholleen huoltoa rankemmissa joogaharjoitteissa. Hän sai elinvoimaa ja notkeutta säteilevän kroppansa sellaisille ruseteille, että en voinut kuin ihailla ja toivoa, että olisin edes hitusen samassa kunnossa sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä.
Alan yhä varmemmin harkita vaihtoehtoa, jossa vaihtaisin Suomessa jumppasalikorttini jonkun joogakoulun jäsenyyteen. Niihin ei pujahdeta kotoamme 15 sekunnissa, kuten täällä Balilla, tai edes kymmenessä minuutissa, kun lähisalilleni Herttoniemessä. Mutta josko sellaisen silti saisi mahtumaan arkeen. Jos kerran on todettu, että voin liikkua myös aamuisin ilman loppupäivän aivojumitusta, ehkä voisin käydä joogassa kesken työpäivän.
Kutkuttava oppimisenilo ei päästä otteestaan. Tahdon ymmärtää paremmin, mistä joogasta on kyse, ja opetella löytämään rautakankikroppani ytimestä sen vetreämmän ja yhä paremmin voivan minän.
Ai niin. Tästä tuli mieleen, että ystäväni haastoi mut semmoseen 30 päivän joogahaasteeseen.
Nyt toivon, ettet naura itseäsi tärviölle siellä Balilla, mutta kun olin ensimmäisen kerran tehnyt joogaa kotona YouTuben äärellä, tuntui kuin olisin antanut itselleni lahjan. En ole vielä valmis julistamaan joogaa tabletin kanssa yhtä hyväksi kuin ohjattua joogaa, mutta olen valmis löytämään siitä myönteisiä asioita kuitenkin. Esim. se, että matolle on matkaa 15 sekuntia. Ja se, että arjessa voi löytää sen oman hetkensä, vaikkei merituuli henkäile vieressä (vaan puhaltaa ulkona 5 metriä sekunnissa jäistä viimaa.)
Ja sitten tietenkin sekin, että kun oli viitannut kintaalla kaikenlaiselle kehonhuollolle noin vuoden ajan, vähäkin teki hyvää. Tai vielä parempaa kuin hyvää.
Tosin pieni disclaimer: olen aloittanut joogan vuosien varrella niin monta kertaa, että monet siihen olennaisesti kuuluvat asiat … alkavat olla jo edes vähän selviä. Aloittelu nettivideon kanssa olisi ehkä vaikeampaa. En tiedä.
Luulen kyllä, että olet löytänyt jotain tosi olennaista joogasta siellä.
Siellä Balilla elämästä tuntuu saavan vain niin paljon enemmän irti.. Vaikka täälläkin jo kevätaurinko piristää, niin voi kuinka monta kuukautta onkaan vielä siihen, että on lämmin ja ulkona ihanaa olla (ja kesänkin säätila on niin epävarmalla pohjalla, kesäkuussahan voi sataa vielä lunta kuten pari vuotta sitten, aargh!!) Haluan tuonne! Haluan lämpimään! Nyt iski aivan valtava halu päästä jonnekin muihin maisemiin! Kiitos kun kirjoitat ja kuvaat, pääsee reissulle mukaan edes netin kautta 🙂 Onnellisia päiviä matkalaisille!
Anu
Mie joogasin Yogaian tahtiin puolisen vuotta, sitten se vaan jäi. Kropassa kyllä tuntuu, koska joogassa oppi hengittämään, rentoutumaan ja rauhoittumaan, ja siinä venyi ja tuli notkeammaksi. Mie olen ihan todella jäykkä ja venymätön ja kun ei ole tullut venyteltyä, niin nyt sitä on taas taipuisa kuin rautakanki. 😀 Yogaia oli hyvä ja sen ohjaajat selvästikin pitää joogaa elämäntapana. Suosittelen, jos ei edelleenkään innosta kotoa poistua joogasaleille räntää vihmovassa Suomen säässä. 😉
sori, tästä vaan jotenki paistoi läpi yhteistyökalastelu ilmasten joogatuntien merkeissä…
Tässä sinulle vinkki ihanaan kotijoogaan: https://www.youtube.com/user/yogawithadriene
Leikkisää ja kepeää joogaa, jossa pureudutaan myös henkiseen puoleen. Pidän erityisesti siitä, että videoiden näkymä on kaunis.
For real? Mulle ei tullut mieleenkään.
En tiedä, mutta olen ymmärtänyt että joogassa on myös sellaisia liikkeitä että jos ei tiedä mitä tekee voi rikkoa itsensä. Siksi en ole itse uskaltanut aloittaa nettivideoilla. Sen sijaan asahia olen tehnyt, mutta se on kuitenkin aika paljon eri asia. Mutta siis, onko siinä perää että joogan liikkeet olisi hyvä harjoitella jonkun asiansa osaavan silmien alla?
Ei kyllä minullekaan. En voi tietää miten asia oikeasti on, mutta tuntuu jotenkin vähän ikävältä lähteä ajatuksissa noin negatiivisen kautta. Mutta ehkä olenkin liian sinisilmäinen monessa asiassa.
Oi että sun tapa kuvailla asioita on ainutlaatuisen upea, aina vain!
No mä ehkä harjoittelisin, mutta enempi siksi, että ihan alkuun en vaan tajunnut niitä asentoja. En varmaan olisi saanut itseän rikki, mutta en kyllä oikeansuuntaista vaikutustakaan.
Ja toisaalta kyllä, päälläseisontaan on tarkoitus edetä. Ei aloittaa siitä 😀 Jos joku tuntuu siltä, että siihen ei pysty niin sitten ei vielä pysty.
Joogahaaste ja itsensä hemmottelu joogalla kuulostaa just hyvälle!
Mä olen ollut nettijoogasali Yogaian onnellinen käyttäjä parin vuoden ajan. Esimerkiksi täällä Balilla joogasin Yogaian tahtiin Ubudin villallamme, sillä sieltä oli niin pitkä matka lähimpään joogakouluun. Kyllä, jopa Balilla se välimatka joogakoulun ja kodin välillä on itselleni iso kynnyskysymys 🙂
Mä olen käynyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti kuntokeskuksen joogatunneilla niin kauan kuin olen salilla käynyt. Eli mitä, jotain 15 vuotta. Pari vuotta sitten joogasin tosiaan säännöllisemmin muutaman kuukauden kauden, kun räjähtävät hikirääkkijumpat eivät vaan enää sopineet. Mikään joogi en silti missään nimessä ole, kaukana siitä. Ja mitä täällä Balilla olen tajunnut, vielä kauempana kuin luulinkaan 😀
Mua kiinnostaisi kunnon joogakoulu siksi, että tästä jonkinlaisesta joogahistoriastani huolimatta vasta nyt aloin saada jotain hintsua joogasta. Tiedän, että kaikille siihen ei tarvita Balia, mutta itse olen näemä niin kovapää, että tarvittiin Bali pehmittämään se 😀 Vähän myös ottaa päähän, että vasta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen, opettaja ehti asetella rintani oikeaan asentoon seisovassa koirassa, jota olen tähän mennessä tehnyt tuhansia kertoja ohjatussa joogassa. Rikki en ole itseäni siinä väärähkössä asennossa sanut, mutta just toi Liinan mainitsema oikea vaikutus tuli paljon selkeämmin koko kroppaan.
Mulle nettivideot ovat loistava täydennys, mutta itseni tuntien tarvitsen jonkun vieraan sanomaan, että tee ja etenkin miten teet 🙂
Helmikuu on Suomessa tosiaan se kriittinen vaihe, että pää alkaa hajoilla siihen pimeyteen. Vaikka tämä lämpö ja aurinko täällä ovat kertakaikkisen ihanaa ja parantavaa, eniten tulen kaipaamaan auringon selkeää rytmiä. Jotenkin elo etenee pehmeämmin, kun voi herätä auringon noustessa ja alkaa iltatoimiin auringon laskiessa.
Niin kiva kuulla, että pystyn välittämään tekstien ja kuvien välityksellä pienen palan Balin lämpöä ja aurinkoa myös sinen Suomeen 🙂 Ja mahtavaa, jos kevätaurinko alkaa jo sielläkin paistaa. Meillä on tänään tasan reissun puoliväli, joten kevät alkaa olla pitkällä, kun palaamme Suomeen.
Yogaia onkin mulle tuttu, olen tehnyt heidän kanssaa kaksi yhteistyöpostaustakin 🙂 Ja täällä Balilla ollessakin Yogaia on ollut käytössä, kun lähimpään joogakouluun on ollut mukamas liian pitkä matka.
Mä olen kropaltani ihan samanlainen, jäykkä ja venymätön. Ja jos en käy kehonhuoltotunneilla tai muuten edes venyttele, sen huomaa heti kropan kipuina ja päänsärkyinä. Nyt kun takana on reilu viikko lempeää hatha-joogaa joka aamu, on ero entiseen jo tässä ajassa ihan mieletön. Saan seisovassa koirassa rintakehän paljon lähemmäksi lattiaa ja jopa kantapäät maahan, mitä ei ole ikinä tapahtunut Suomessa. Tuollaisista kokemuksista saa hurjasti intoa, kun näkee, miten rautakankikin alkaa taittua, kun sitä harjoittelee.
Jos ammattibloggaja tahtoo yhteistyötä jonkun tahon kanssa, kautta rantain siitä vihjailu blogissa ei kyllä ole oikea, tehokas tai ammattimainen keino 🙂 Silloin kannattaa ihan reilusti miettiä projektisuunnitelma ja tarjous, joiden kanssa lähestyä mahdollista asiakasta. Vaikka ilmaiset joogatunnit olisi toki kiva, ei niillä elä. Siksi yhteistöissä liikkuu raha (ellen sitten mainitse yhteistyöpostaksen alussa oravannanhkakaupoista tai saadusta tuotteesta / palvelusta). Ammattibloggaajan työstä ja monista virroista koostuvista tulonlähteistä on lisää mun ja Satu Rämön kirjoittamassa kirjassa Unelmahommissa.
Voi tietty olla, että joku joogakoulu ottaa minuun yhteyttä tämän postauksen jälkeen. Niin välillä käy. Ja niistä välillä seuraa mukavia yhteistöitä, kun löydän tahon, josta en ollut itse kuullut. Samalla tavalla minuun ottaa yhteyttä myös tahot, joihin liittyvistä asioista en suoranaisesti ole kirjoittanut. Välillä niistä saadaan Lähiömutsiin sopiva yhteistyö aikaiseksi, välillä ei. Voi olla, että joogakärpäisen puraisemana myös jossain vaiheessa itse ehdotan yhteistyötä hyväksi toteamalleni koululle.
Jokaisen postauksen voi tietty nähdä kalasteluna. Kun kirjoitan ravintoloista, kalastelen ravintolayhteistöitä. Kun kirjoitan remontista, toivon jonkun raksafirman ottavan yhteyttä. Kun kirjoitan äitiyden haasteista, odotan kielipitkällä kutsua hiljaisuusretriitille. Onneksi se ei kuitenkaan mene niin. Kirjoitan, koska koen käsittelemäni asiat jollain tasolla merkityksellisiksi ja sellaisiksi, jotka tarjoavat myös teille lukijoille inspiraatiota, ajateltavaa, uutta tietoa ja ihan vain lukunautintoa. Oli sitten kyseessä yhteistyö tai ei.
Kiitos vinkistä, näyttää tosi hyvältä! Ja mä olen ihan samanlainen, näkymällä on väliä! Mielelläni joogaan nätissä ympäristössä ja katson kauniisti (ja tietty ammattitaitoisesti) toteutettuja joogavideoita.
Voi kiitos, ihana kuulla! Tuli tosi hyvä mieli 🙂
Voin lämpimästi suositella Helsingin Astangajoogakoulua! Toimipisteet annankadulla ja kolmannella linjalla. Itse taas koen sen niin että kun ulkona tulee räntää niskaan on ihan olla matkalla joogatunnille unohtamaan se sää ja tunnin jälkeen on niin hyvä olo että ihan sama vaikka virtahepoja sataisi ei haittaa 🙂 mutta olen kyllä vähän kade tuosta balin jooga-aamuista, tai no en tiedä kade mutta ainakin onnellinen että saat sen kokea. Joogakoulua valitessa kannattaa unohtaa ne jotka tarjoaa huipputarjouksia uusille jäsenille esim 40e kymmenen kerran lippu. Valitettavasti myös suomessa on kouluja jotka eivät maksa opettajille kunnolla ja monilla opettajilla ei ole kuin minimikoulutus. Siksi liputankin sen yhden vanhimman joogakoulun puolesta!
-Heidi-
Moikka,
fellow balin joogauhri ilmoittautuu :'D mulla tosin meni niin, että tavallaan koko ajan tiedostin joogan olevan mua varten, mutta suomessa en koskaan sitä kokeillut. sitten balilla hengatessa oli aikaa ja jooga oli todella helposti lähestyttävää, joogaaminen aurinkoisessa bambumajassa oli euforiaan ajava harjoitus. olen jatkanut joogamatkaani helsingin astanga joogakoulussa, etenkin heidän kolmannen linjan salissaan on jotain todella autenttista. astangakoululla on sali myös itiksessä, mutta sen atmosfääristä ei ole kokemusta.
olen tosi onnellinen sun, ja jokaisen joogan löytävän, puolesta. se lisä mitä se elämään antaa tekisi jokaiselle ihmiselle hyvää.
t. Riika
Ihana kirjoitus taas kerran, kiitos siitä! Jos jatkat joogaa Suomeen palattuanne, suosittelen Joogahuonetta Hämeentiellä, lähellä Sörnäisten metroasemaa.
Balin auringonnousua siellä ei ole, mutta todella pätevät ammattitaitoiset opettajat.
Oi, miten mahtavalta kuulostaa! Jooga on ihanaa kun on taitava opettaja, joka juuri osaa ohjata oikeanlaisiin asentoihin. Ikävää, ettet sellaista ohjausta ole saanut Suomesta aiemmin. Itse voisin lämpimästi suositella ainakin joogakoulu Shantia Töölössä.
Olen itse kokeillut joogaa monesti, ensimmäisillä kerroilla oli mullakin tosi levoton olo, koska olin tottunut menoon ja hikijumppailuun. Toista lasta odottaessa menin mammajoogaan, ja se oli ihanaa. Kuopuksen syntymän jälkeen kävin hetken joogassa, mutta sitten se aikomus jatkaa hukkui sinne jonnekin arjen kakkavaippoihin keskelle.
Kunnolla löysin joogan vasta viime syksynä, jolloin elämä pakotti pysähtymään. Kroppa ja mieli voi huonosti, hikijumppailu vaan pahensi. En kuitenkaan marssinut joogasalille vaan avasin YouTuben. Löysin ihanan joogakanavan ja aloitin aloittelijoille tarkoitetuista sessioista. En ole vieläkään missään päällä seisonnoissa menossa, enkä niitä aio tehdäkään ilman ohjausta, mutta perushommat sain menemään nappiin kotona. Erityisesti koin että erilaiset hengitystekniikat, erityisesti tulihengitys ja vuorohengitys (onkohan se näin suomeksi) nenän kautta ovat auttaneet paljon kropan rentouttamisessa ja mielen rauhoittumisessa.
Hyvä pointti tuo opettajien palkka ja koulutustaso. Mä toivoisin tämän Balin joogakokemuksen jälkeen juurikin sellaista opettajaa, jolle jooga olisi ollut jo pitkään elämäntapa ja koulutuksia sekä kokemusta takana paljon. Ja joka tietty saa työstään asianmukaisen palkan.
Bali tosiaan tarjoaa melkoisen kauniit ja autenttiset puitteet joogahurahdukselle 😀 Mä kyselin henkilökohtaisessa Facebookissa hyvien koulujen perään, ja siellä tuli esille tuo, että Astangalla on toimipiste myös Itiksessä. Sehän olisi lähellä niin fillarilla kuin metrolla. Ja joogaan voisi yhdistää vaikka kauppareissut. Tätä pitää harkita!
Niin kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta 🙂 Joogahuone onkin mulle uusi tuttavuus, kiitos vinkistä. Se olisi suht helposti tavoitettavissa niin fillarilla kuin metrollakin Herttoniemestä.
Kiitos joogakoulusuosituksesta! On tosiaan mahtavaa, kun on ollut nyt huippu ope. On mun asentoja korjattu liikuntakeskuksen joogatunneillakin, mutta ei tähän tapaan. Ja jotenkin vasta nyt tajusin, miten rintakehän pitää vaikka seisovassa koirassa olla. Ja sitä perusliikettä on kuitenkin tullut tehtyä joka joogatunti aika monta kertaa!
Kuulosta ihan mun tarinalta! Puolitoista vuotta sitten tajusin, että ensimmäistä kertaa liikunta ei parantanut oloa, vaan huononsi. Väsymyksestä sairas keho laittoi kaikin tavoin vastaan räiskyviä hikijumppia, joita ennen niin olin rakastanut. Nyt kun olen löytänyt joogan ihan eri tavalla täällä Balilla, en usko, että samaan salitreeniin on enää paluuta. Ja kehonikin tykkää siitä suunnanmuutoksesta varmasti 🙂
Mikä YouTuben joogakanava sulla on käytössä? Tosin itseni tuntien mä tarvitsen nettijoogan rinnalle myös open, enkä vaan opetuksen takia, vaan sen takia, että joku ”käskee” tekemään 😀
Hei, olen lukenut ”kadehtien” Balin postauksia, sillä rakastan paikkaa, ja toivon, että pääsen sinne itsekin vielä uudelleen.
Mistä Balin joogakoulusta nuo postauksen kuvat on? Näyttää kauniilta 🙂
Kiitäen, susa
Itse en ole kokeillut koskaan joogaa vaikka olen sitä monesti harkinnut, etenkin nyt kahden (huonosti nukkuvan) lapsen kotiäitinä. Tää postaus sai taas miettimään kahteen kertaan että onko se sittenkään mua varten. Nimittäin just se henkisyys on se mikä tökkii ajatuksen tasolla. Mulla on oma hengellinen vakaumukseni jota toteutan muilla tavoin joten pelkään että joogan henkisyys/uskonnollisuus sais mut ahdistumaan. Pitää siis vielä miettiä. Ehkäpä pilates ois itselle parempi vaihtoehto! 🙂
Kannattaa ehdottomasti kuitenkin kokeilla, jos se on mielessäsi käynyt. Lähinnä tuli mieleen, että joogan kautta voit pysähtyä myös sen oman vakaumuksesi ääreen. Joogatunnilla ketään ei kuitenkaan yritetä käännyttää, eikä henkisyyttä tuputeta. Monihan käy joogatunneilla vain kehonhuollon vuoksi. Aina kannattaa kokeilla, jatkaa ei tarvitse jos ahdistaa 🙂
t. Riika
Olen tilannut Boho Beautifulin, mutta katselen myös silloin tällöin Yoga with Adrienne. Boho Beautifulista olen myös saanut ruokainspiksiä, kuten myös sinun (ja Project Maman Katjan) blogeista, ja olenkin tässä muutaman kuukauden sisällä vaihtanut 80% lihansyöjästä 90% vegetaristiksi. Välillä syön vielä satunnaisesti lihaa, mutta huomaan kyllä sen aina jälkeenpäin vatsassani. Kiitoksia täytyy lähettää myös sinulle paremmasta elämänlaadusta.
Kannattaa kokeilla ehdottomasti. Itse olen lähinnä keskittynyt joogassa kuuntelemaan itseäni ja hiljentymään oman kehon ja hengityksen tarkkailuun. Uskonnollisuutta en ole joogasta löytänyt eikä sitä ole minulle joogassa tuputettu, tosin en ole sitä etsinytkään, joten on voinut jäädä minulta huomaamatta.
Niin, ja lisäyksenä vielä että itselläni jäi myös salikortti lopulta käyttämättä kun pääsin joogaan sisälle. Olen sitten lisäillyt pilatesta ja jogalatesta päiviin, mutta varsinkin hektiseen ja stressaavaan päivään auttaa hengitykseen keskittyvät joogat.
Tämän kun olisi tajunnut jo vuosia sitten…
Kiitos kanavavinkeistä, pitääkin tutustua! Mulla on kans vahvasti sellainen tunne, että nyt Balin ajan tauolla oleva salikortti saattaapi jäädä käyttämättä tämän joogaoivalluksen jälkeen.
Ja voi miten ihana kuulla, että olen voinut osaltani inspiroida vegetarismin pariin! Aina yhtä mahtava tietää, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja vielä konkreettisia toimiakin. Vau!
Toivottavasti olen onnistunut lähettämään vähän Balin lämpöä ja lempeyttä postausten välityksellä 🙂
Postauksen kuvat eivät ole varsinaisesta joogakoulusta, vaan kuten postauksessa kerroinkin, ne pidettiin hotellissamme. Opettaja työskenteli myös hotellin ravintolassa. Tänään kirjoitin tuosta hotellista tarkemmin, se postaus löytyy täältä.
Joo, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mulle tämä kaipaamani lisä, eli henkisyys ja elämäntapa, tuli mukaan vasta nyt. Vaikka olen ehtinyt eri kuntokeskuksissa käydä satunnaisesti joogissa yli 15 vuoden ajan 🙂 Joogakouluissa mantat ja meditointi toivottavasti ovat vanhemmin läsnä, sillä itselleni ne tosiaan tuntuvat olevan voimakkaasti osa tätä juttua.
Itsehän en ole lainkaan uskonnollinen, vaikkakin koen jonkinlaista yhteyttä luontoon ja esimerkiksi äitimaa tuntuu luontevalta ajatukselta. En koe joogan olevan uskonnollista, vaikka hindulaisuus siinä varmasti jossain määrin ainakin näin hindukulttuurin keskellä näkyy. Mä koen sen henkisyyden enemmänkin keskittymisenä omaan itseen, rauhoittumisena ja sielun avaamisena omille ajatuksilleen sekä hiljaisuudelle.
Pilateskin on hyvä! Sitä mä harrastin aktiivisesti ennen lapsia, ja siis silloin, kun kaikki henkisyys, hiljentyminen ja meditointi olisi ahdistanut.
Sama kokemus myös itseltäni nyt Balilla, kun sitä henkisyyttä, mantroja ja meditointia on mukana. Tuntuu hyvältä pikkulapsivuosien jälkeen (ja niiden keskellä) pysähtyä kuuntelemaan, mitä minulle itselleni kuuluu.