Tervetuloa kotikeittiöömme täällä Balilla! Varvassandaalit voitte jättää siihen rappusille, ruoka on ihan kohta valmista. Jos voitte auttaa kattamisessa ja täyttää vesikannun juomavesikanisterista. Serviettejä ei ole, ne lähtisivät kuitenkin tuulen mukana lentoon. Yksi keittiömme seinistä kun on avoin, ja suojaa saa tarvittaessa laskemalla bambuverho alas. Täällä Balilla avokeittiö-sana saa ihan uuden merkityksen.

Tänään ruuaksi on riisiä ja keltaista tempeh-currya. Siinä käyttämäni kookosmaito on tehty itse tuoreesta kookospähkinästä, mitä tuskin tarvitsee erikseen sanoa näin Balilla ollessa. Curryyn keltaisen värin antaa tuore kurkumajuuri, ja chiliä pilkoin vielä erikseen pikkuiseen kuppiin, jotta sitä voi lisätä ruokaansa niin halutessaan. Tuosta voi myös lisätä sormisuolaa jos siltä tuntuu – jopa suola on täällä Balilla ihan omanlaistaan; aromikasta, rapsakkaa ja unamista.

Nyt kun olemme Ubudin kuukauden jälkeen kiertäneet saarta muutaman viikon ajan ja istuneet valmiisiin pöytiin itse katettujen pöytien sijaan, on toisinaan ollut ikävä Ubudin villamme keittiötä. Aloin siellä muistaa, miten paljon tykkäsin ruuanlaitosta ennen kuin pikkulapsiajat toivat siihen kitkerän pakkosuorituksen sivumaun. Ruuat valmistuvat rennommin, kun saa kokata ulkoilmassa ollen samalla sisällä. Mies tosin hoiti ruuat suurimmilta osin, sillä minä istuin naputtamassa konetta ne ajat.

Balilainen kotikeittiömme Ubudissa oli fuusio meille ominaista suomalaista köökkiä sekä balilaista keittiötä. Teimme aika samantapaisia vegeruokia kuin Suomessakin, mutta nyt oli mahdollisuus käyttää enemmän tuoreita kasviksia, vihanneksia ja mausteita. Riisipeltojen keskellä eläessämme käytimme myös tavallista enemmän riisiä. Juustoa käytimme ruunalaitossa vähän, taisimme ostaa yhden fetapaketin kuukauden aikana. Toivoakseni Suomessakaan ole enää paluuta samanlaiseen lähes päivittäiseen juustonkäyttöön kuin aikaisemmin. Täysin en aio siitä luopua, en ainakaan nyt heti, mutta eettinen omatuntoni voi paremmin, mitä harvemmin juustoa syön.

Balin kokkailujen jälkeen olen alkanut tosissani miettiä riisikeitintä myös Suomen kotiin, sillä niin erilaista riisistä keittimellä tulee. Tosin olemme oppineet myös riisinkeitosta enemmän (liottaminen ja huuhtelu ovat siinä tärkeämmässä roolissa kuin olin tiennyt), joten kattilassa keittäminen saa riittää tästä eteenpäinkin. Sen sijaan kaasulieden ottaisin heti, jos vain kotikerrostalomme olisi kaasuverkossa. Miten paljon nopeampaa ja helpompaa ruuan laittaminen sillä oli! En ikinä onnistuisi saamaan ilman kaasuliettä vaikkapa tofu- ja tempehpaloihin niin täydellisen rapsakkaa kuorta.

Täällä kerroin tarkemmin, minkälaisista elementeistä balilainen ruoka ja ruokakulttuuri koostuu. Me kävimme ostamassa kotikeittiömme ruokatarpeet kotiin pääasiassa isosta marketista, mikä tuli melko kalliiksi. Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi aamuvarhaisella tai iltasella käynyt poimimassa parhaat päältä toreilta tai asioinut useammin fruit shopeissa. Lasten kanssa tahdottiin kuitenkin mennä tässä suhteessa vähällä säätämisellä. Useamman satasen halvemmaksi kuukauden ruokalaskumme silti Suomeen verrattuna tulivat.

Balilla lähiruoka- ja kausiajattelu on helppoa, sillä saatavilla on aina paljon tuoreita paikallisia vihanneksia ja hedelmiä, jotka ovat parhaimmillaan ja halvimmillaan juuri nyt. Suomessa kompastun siihen, että suurin osa vuodesta pitäisi jyrsiä juureksia. Kaikki kunnia porkkanalle, lantulle ja punajuurelle, mutta kroppani huutaa niiden kylkeen jotain tuoretta, jotain jossa kasvin maasta imevä vesi vielä maistuu. Kaudet ne on tietty tuontivihanneksissakin, mutta on vissi ero syödä juuri puusta poimittu papaija kuin rahtina maailman ääristä kuljetettu hedelmä.

Meillä oli tapana Ubudissa ostaa kaupasta vanhojen tuttujen ainesten lisäksi myös jokin uusi hedelmä. Näin ruokapöytämme vakiotuotteiksi tiensä löysivät muun muassa lohikäärmehedelmä ja käärmeennahkahedelmä. Kuulemma ainakin lohikäärmehedelmää löytyy välillä myös Suomesta tuontitavarana.

Balin kotikeittiöstä koko perheen suosikkeja olivat hyvin pitkälti samanlaiset ruuat kuin ravintolaruokasuosikkimmekin. Smoothieita pyöräyteltiin pitkin päivää (villamme halpisrenkulablenderi oli miljoonasti parempi kuin Kitchen Aidimme kotona Suomessa), maissitortillojen väliin käärityt vihreät maistuivat aina yhtä hyvälle ja erilaiset herkulliset riisi- ja nuudelihässäkät sai aina aikaiseksi, jos jääkaapissa vain oli joku vihannes sekä tarpeeksi valkosipulia, chiliä ja muita mausteita.

No niin, ruoka on valmista, istukaa alas! Ottakaa itse, ja varokaa, riisi on kuumaa. Jälkiruuaksi on banaania sekä pulahdus uima-altaaseen, johon on pöydästä viiden askeleen ja yhden hypähdyksen matka.

Jaa: