Siihen ei mennyt kuin viikko. Balille saapumisestamme ehti kulua vain muutamia päiviä, kun hän oppi uimaan.
En usko, että tätä olisi ikinä tapahtunut tässä ajassa missään uimakoulussa. Myönnän kyllä omien hatarien uimakoulumuistikuvieni ja jääkylmissä altaissa tärisemisien vaikuttavan. Pulahdan mielelläni avantoon, mutta jos tahdon uida, en tahdo fiiliksen olevan kuin jääkannen alle tuupatulla. En ymmärrä, miten voi oppia uimaan, kun keho tuntuu kangistuvan kalikaksi jäätävässä vedessä.
Jos muistan oikein, minä opin lopulta uimaan vanhempieni kotitalon edessä virtaavassa Kyrönjoessa. Täysin varmasti muistan sen haluni näyttää, että minäkin osaan. Isommat serkut pulikoivat lumpeiden keskellä ja nälvivät rantavedessä käsipohjaa vetelevälle minulle uimataidottomuudestani. Uimavahtina ollut paappani kannusti, ja päivä päivältä käteni koskivat vähemmän rantaveden mutaista pohjaa. Lopulta hieman vanhempana vietin kokonaisia helteisiä kesäpäiviä joella. Uin saarille ja joesta kohoaville kiville. Välillä kiipesin vastaan tulleen kaverin veneen kyytiin ja sitten uin taas.
Nyt tyttäreni oppi uimaan täällä, Ubudin Penestanan-kylässä. Villamme uima-altaan vettä ei lämmitetä, mutta se on heti aamusta lähtien kermaisen lämmintä ja samaan aikaan freesin virkistävää. Hampaat eivät lyö loukkua, vaan voi keskittyä nauttimaan veden kannattelusta. Täydelliset uimakouluolosuhteet, jos minulta kysytään.
Eniten uuden taidon oppiminen on kuitenkin ollut kiinni lapsen omasta halusta oppia ja osata. Uima-altaassa saatetaan viettää helposti neljä tuntia päivästä. Yleensä ehdin kirjoittaa hyvät pätkät sillä aikaa, kun muu sakki pulikoi altaassa.
Ensin oli käytössä vanha tuttu Swimtrainer-uimarengas. Osa päivästä uitiin ilman sitä ja miehen käsivarsien varalla. Sen kummempia ohjeita ei kannata minulta kysellä, sillä opettajakreditit menevät täysin miehelle. Kun uiminen sitten lähti sujumaan, mutta oli vielä epävarmaa, mies kävi ostamassa lapselle puhallettavat käsivarsikellukkeet. Sellaiset, joita ei kuulemma missään nimessä saisi käyttää, jos tahtoo oppia uimaan. Niiden tuoma varmuus opetti lapsen kuitenkin luottamaan kehonsa taitoihin. Nyt hän vetelee pienen altaamme päästä päähän ja on siirtynyt opettelemaan sukeltamista.
Muistan miten esikoinen syntyessään näytti kinasta kiharoine ja liukkaine hiuksineen ihan merenneidolta. Nyt pienestä merenneidostani näyttää kasvavan aalloille nälkäinen vesipeto.
Uimaopettajana ja uinnin ammattilaisena täytyy sanoa, että juuri niitä old school- käsivarsikellukkeita pitää käyttää KAIKILLA lapsilla. Ei renkaita, ei kelluntapukuja ei muita härpäkkeitä. Uimarenkaat uimataidottomilla ovat hengenvaarallisia. Lukemattomia lapsia noukkinut altaasta, kun ovat lipsahtaneet renkaasta pois…
Haha, no tästä tuntuu olevan yhtä monta käsitystä kun on uimaopettajia. Uima-aiheet herättävät kommentointia ja aina tulee erilaisia totuuksia ja ajatuksia siitä, mikä on oikea tapa ja mitkä ovat oikeat välineet ja mitä välineitä nyt ei ainakaan 😀
Toi meidän Swimtrainer ei tosiaan ole mikään perusuimarengas, vaan se puetaan lapsen päälle. Uimaopettajien kehittämä tietty sekin haha! Pitää aika ihmeitä tapahtua, että siitä pääsee pulahtamaan läpi, vaikkakin vedessä nyt tietty pitää aina olla tarkkana.
Mun 4v. tytär oli viikon uimakoulussa (joka ilta tunti), vesi 30 asteista ja kelluntavyö käytössä ja uimataito on niin lähellä tuon jälkeen (sukeltamaan hän oppi ja uinti sujuu silleen että uimarenkaassa on ilmaa ihan hitunen…itse olen toki vieressä ). Pari päivää lisää, niin varmaan jo osaisi uida ihan ilman. Oon vakaasti sitä mieltä että uimaopetukseen juuri intensiivikurssi sopii erityisen hyvin (kaverit jatkoivat tuon intensiiviviikon jälkeen kerran viikossa versiota ja kuulemma edistys on ollut minimaalista) ja ensi kesänä uusiksi.
Se on varmasti ihan totta, että intensiivikurssi toimii kaikista parhaiten. Ei pääse juuri opittu unohtumaan ja into pysyy koko ajan korkealla, kun ei tule taukoja.
Mutta sen tahdon tietää, että missä on 30 asteista vettä? Mä en juuri käy Suomessa uimassa kuin kesäisin luonnonvesissä ja maauimaloissa, sillä silloin ilman lämpö tasaa altaiden kylmyyttä sopivasti 🙂 No yksinään voin käydä uimahallissakin, kun voi uida / vesijuosta niin paljon, ettei kylmyys hiivi ytimiin. Lasten kanssa uimahallit eivät ole yhtään mun juttu, joten onkin onni, että mies on napannut sen nakin mielihyvin.
Vauvauinti/terapia-altaissa 🙂 Toi firma (Pikku Joutsen) järjestää siis vauvauinteja ja sitten isompien uimakouluja myös (Helsingissä näköjään vain meidän hoodseilla Länsi-Helsingissä, mutta luulisi että muitakin vastaavia löytyisi). Ei silleen erityisen rentouttavaa kun altaassa on monia pienryhmiä, mutta lapsella oli kivaa ja uimataidon kehitys oli mahtavaa (me oltiin siis semmoisessa versiossa jossa vanhempi on mukana, mutta enemmän uimataitoisille oli ilman vanhempiakin ja about neljä lasta silloin per ohjaaja).
Mäkin tarvin terapiaa terapia-allasta korjaamaan mut uimahallien jääkylmistä altaista 😀
Me joskus mietittiin noita uimakouluja kans, ja muistaakseni googlailun jälkeen oltaisiin kans päädytty Pikku Joutseneen. Kahden lapsen, yhden vuorotyöläisen ja yhden hivenen ongelmallisen uimahallisuhteen kanssa ei vain ollut mahdollista, että oltaisiin voitu aina olla samaan aikaan jossain tiettyssä paikassa. Onneksi on siis tämä Bali-uimakoulu 😀 Jospa kaksivuotiaskin tällä reissulla vielä oppii uimataidon, mistäs sitä tietää.
Hih, ois kyllä mullakin jäänyt lähtemättä jos olisi pitänyt vastaava matka kuin teillä matkata (yhdenkin lapsen kanssa), mun kriteeeri kaikkiin harrastuksiin on max. 5 minsan fillari/kävelymatka (ja näilläkin spekseillä olihan se viikko aika rankka, siis päiväkotipäivän jälkeen mentiin). Mutta teillä on kyllä hyvät saumat että 2v. oppii uimataidon, eli peukut pystyyn sille 🙂
Viikon olisin ehkä juuri ja juuri voinut kärvistellä, jos se vain olisi aikataulullisesti ollut mahdollista. Mutta oon kyllä ihan samaa mieltä, että harrastuspaikkojen pitää olla lähellä. Elon mukavuuden kannalta ja ylipäätään siksi, että tulee lähdettyä. Toivotaan siis Bali-uimakoulun olevan tehokas myös parivuotiaalle 🙂
Parasta tässä uutisessa/postauksessa on kyllä tuo uimaanoppineen ilme, josta ei kyllä jää mitään epäselvää: MINÄ SE OLEN OPPINUT UIMAAN. Kyllä on lapsi soma silloin kun se on ylpeä itsestään. Ja tietää, että muutkin ovat. Siistiä.
Itse opin uimaan mökillä, järvessä pidemmän polskuttelun seurauksena. Turvana olivat pelastusliivit ja kun ne otettiin pois, niin muija pysyi kuin pysyikin pinnalla. Konstit on monet.
Hei, Helsingissä Malmin uimahallissa on oikeasti lämmin vesi! Mullakin tulee aina tosi nopeasti kylmä uimahallissa mutta siellä on hampaat kalise. Bonusta on siistit ja tilavahkot pukuhuoneet ja höyrysauna.
Meillä 3/4 lapsista oppineet 5-vuotiaina kotimaassa kesäaikaan uimaan, kun vietetty päivät rannassa/vedessä. Ilman siis uimakouluja tai erityistä opastusta.
Naurahdin vähän tuolle max. 5min. Meillä taitaisi noilla rajoituksilla harrastukset jäädä VPK:aan ja pihlajanmarjojen poimintaan 😀 Minäkin vierastan uimahalleja, mutta en kylmän veden vaan ihan sen veden ällöttävyyden vuoksi. Varmasti vesiä puhdistetaan ja pidetään siistinä, mutta jostain syystä vaan inhottaa. Lisäksi inhoan sitä klooria. Yök. Vaikka se juuri tekee vedestä puhtaampaa ja sillä tävällä vähemmän ällöä.
Meidän kotikunnassa uimakoulu kuuluu osana eskariopetusta. Bussilla kuskataan lapsoset altaalle missä on ihan oikeat uimaopettajat eskariopejen kanssa altaassa. Muutaman kerran viikossa muutaman viikon ajan. Minusta ihan mahtava juttu.
Kotosalla uiskennellaan Kangasalan uimahallissa, jossa lastenaltaan ja terapia-altaan vesi +30. Mummola reissuilla käydään Vuosaaren uimahallissa, jonka monitoimialtaan vesi on muistaakseni myös tuon +30. Vinkkinä muillekin Itä-Helsingin merenneidoille.
Mies käy lasten kanssa vähän väliä Vuosaaren uimahallissa, mutta minä en ole käynyt siellä koskaan. Ehkä pitäisi uskaltautua 😀
Juu, ihmiset arvostat asuinpaikoissaan erilaisia juttuja, ja itselleni tuo harrastuspaikkojen ja muiden rientojen lähellä oleminen on tärkeää. Toiselle sitten joku muu asia 🙂
Mäkin vähän vierastan uimahalleja niiden ällöttävyyden takia, en tosin veden, vaan pesutilojen ja pukutilojen. Välillä tuntuu, että ne ovat ihan limaisia, yök! Islannissa oli niin mukavia uimahallikokemuksia. Sen lisäksi, että vesi altaisssa (myös muualla kuin lasten haha) oli lämmintä, myös pukuhuone- ja pesutilat olivat tosi siistejä. Esimerkiksi pukutiloihin ei saanut mennä märkänä (turistien suosimissa uimahalleissa tätä oli pari tiukkaa naista vahtimassa), mikä oli mahtava juttu.
Se oppimisen riemu on kyllä niin parasta! Upeaa päästä seuraamaan sitä vierestä, ilmeinene kaikkineen 🙂 Sain onneksi tulla luvan kanssa leijumaan tästä asiasta myös tänne blogiin haha!
Uimisen oppimiseen on tosiaan monia konsteja. Mulle ei uimakoulu toi vain traumoja (se oli kaikin puolin huonosti järjestetty, eli kyse ei ole vain kylmistä altaista), mutta onneksi opin uimana ilmankin. En edes oikein tiedä tai muista miten se tapahtui, mutta kas, yhtäkkiä vain osasin uida 😀
Malmi kuulostaa siltä, että sitä pitäisi testata. Kylmä vesi ja epäsiistit pukutilat saavat mussa aikaan sellaisen alkukantaisen inhoreaktion, että en tiedä, minkä esi-isien kokemuksen perusteella muhun on koodautunut sellainen pakene-geeni uimahalleja kohtaan. Etenkin, kun avannossa voin silti käydä ja nautin siitä 😀
Se se paras resepti uimaan oppimiseen varmasti on: paljon kivaa oleilua vedessä ja lasten oma nälkä oppia uusi taito 🙂
No niin on mahtava juttu! Uimataito on ihan supertärkeä juttu, eikä kaikilla perheillä ole voimia järjestää siihen mahdollisuuksia omille lapsilleen. Hienoa kuulla, että teidän varhaiskasvatus on napannut asiaan kiinni! Mulle eskarihommat ovat vielä kovin vieraita, joten kiinnostaisi, onko jossain muualla samanlaista? Islannissa käydessämme opimme, että paikallisilla lapsilla uiminen kuuluu viikottaiseen opetussuunnitelmaan.
Meilläkin suunnitellaan uimakoulua. Itse opin aikoinaan uimaan ensimmäisellä luokalla, kun koulun kanssa käytiin uimassa. Soisin kuitenkin mieluummin lapsen oppivan uimataidon jo ennen kouluikää. Mutta tärkeintä on tosiaan, että uimataidon oppimisen into lähtee lapsesta itsestään, silloin oppiminen käy helpommin!