Mutta kun täällä vain on sitä, täydellistä juuri meille ja juuri tähän hetkeen. Toki kaikkea pientä ärsyttävää löytyy aina. Ihoni reagoi aluksi hyttysenpistoihin kuin vesirokkoon, ihan kuten joka alkukesä Suomessakin. Hikiset reidet hinkkaavat rasittavasti yhteen, kun välissä ei ole kerrosta vaatetta. Ihan kuten helteillä Suomessa. Ja jos joku kakkaa ravintolassa tuolille, kyllä se on ihan ehtaa kakkaa ravintolan tuolilla täällä Balillakin.
Nappasin silti kiinni jöröjukan tehtävään ja keksimällä keksin yhden valittamisen arvoisen asian.
Balilainen kahvi on hirvittävää. Täällä kahvipavut jauhetaan ihan hienon hienoksi ja ne sekoitetaan kiehuvan kuumaan veteen. Sen jälkeen sumppi juodaan sellaisenaan. Yritin kohteliaasti juoda kahvini, kun sen yhden kerran menin balilaisen kahvin ravintolassa tilaamaan. Lisäsin salaa lusikallisen sokeria, vaikka normaalisti sitä en käytä. Ja sitten vielä toisen. Irvistäen oli pakko todeta, että en vain kykene. Kahvi oli kuin kitkerää kerosiinia, jonka pohjalla oli sakkaa.
Ravintoloista ja kahviloista saa toki tilattua länsimaisille paremmin uppoavia kahveja. Joissakin paikoissa kahvia on tarjolla kaikilla mahdollisilla tavoilla cold brewstä cappuccinoon. Baristat tekevät kahvin pyydettäessä vaikka kookosmaidolla, mantelimaidolla ja kylmänä drinkkinä. Kahvilasumppi silloin tällöin riittää minulle ihan hyvin, ja itse asiassa keho ei edes kaipaa sillä tavalla kahvia kuin Suomessa. Jos haluaisin, voisin olla vallan mainiosti ilmankin.
Mutta kun en halua olla ilman. Koti-villan patiolle katettu aamiainen kaipaa viimeiseksi silauksekseen tuoreen kahvin tuoksun ja kahvipapujen paahteisen pehmeän maun. Niinpä yritimme etsiä paikkaa, josta ostaa pressopannu. Sepä ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Kyselimme paikallisilta ja kävimme läpi erikoisliikkeet ja marketit. Vihdoin kolmannen kahvipannumetsästyspäivän jälkeen tärppäsi. Eräässä kaupassa oli kokonaista yksi pressopannu, jolla oli hintaa yli 100 euroa. Ihan niin paljon kahvihammasta ei kolottanut.
Mies kävi ostamassa teepannun, sellaisen, jossa on siivilä keskellä. Sen lisäksi hän osti kahvia, jonka piti myyjän mukaan olla sopivaa pressopannuun, vaikka meillä ei nyt sellaista pannua ollutkaan. Pääajuttu kahviostoksessa olikin tarpeeksi karkea jauhatus. Kahvipuru oli tälläkin kertaa ihan kuin hienointa hiekanjyvää, ja siivilän sijaan kaikki päätyi suoraan kahviin. Juomatta jäi.
Minä olin tässä vaiheessa sitä mieltä, että mitäpä me kahvilla. Enhän minä ole sitä vielä edes juonut kuin muutaman vuoden ajan, ja hyvin olen tullut toimeen sitäkin ennen. Mies kuitenkin tahtoi viedä kahviprojektin päätökseen ja etsi jälleen uuden kahviin erikoistuneen putiikin. Pressopannua ei ollut sielläkään, mutta pavut jauhettiin tällä kertaa miehen silmien edessä. Saatiin juuri niin karkeaa kahvia kuin haluttiin. Jos jota kuta muuta kiinnostaa tuo liike, se on Balistar Coffee, JL. Dewistalla.
Nyt siis juomme ihan omanlaistaan kahvia. Teepannussa haudutettua balilaista kahvia. Pannusta nousee aamuisin huumaava tuoksu ja makuunkin alkaa jo tottua. Mutta jahka käymme Ubudin ulkopuolella, aion kyllä tsekata pressopannujen apajat siellä. Monissa kahviloissa on pannunsa, mutta silti kukaan ei tiedä, mistä ne on saatu. Arvoitus, joka on pakko ratkaista.
Ai niin ja balilainen viini. Ei mennä edes siihen. Yhden korkatun pullon perusteella täällä on jotenkin saatu haltuun mun ja kavereiden teininä salaa tekemän kotiviinin resepti.
Ihanaa, että teillä on mahdollisuus tällaiseen elämään. Palasimme juuri perhelomalta Malesiasta, jo nyt on ikävä sitä lämpöä. Mutta siitä ja hyttysenpistoista tuli mieleeni kysyä, miten suhtaudutte lapsiperheenä tropiikin vaaroihin? Malesiassa on dengue-kuume levinnyt paljon, ja huomasin olevani aika peloissani kaikista lentelevistä ötököistä, ja koin haastavana suojautua sekä nauringolta että hyttysiltä että nauttia helteestä samalla. Olisikin mielenkiintoista lukea, kuinka tällaiset asiat solahtavat osaksi arkea siellä tropiikissa.
Toisaalta kiva, että ainoa valituksen aihe on näinkin pieni asia, kahvi. Toisaalta, onhan se nyt ihan perseestä, jos kahvi on pahaa. 😀
Huh! Onneksi sentään jotain negatiivistäkin 😉 Mutta kahvi on oikeasti vakava juttu. Minäkin harmistuisin jos olis kahvi olisi kamalaa. Mikään ei voita ihanaa kahvihetkeä!
Hahaa…toi viimeinen kappale viinistä oli paras! Luulin että Tunisiassa lomaillessa koin viinissä pohjat, mutta kuullostaa siltä että voi olla jotain vielä karseempaa…
Tämä ei nyt liity tähän aiheeseen vaan blogiin yleensä. Huomaan että monissa blogeissa menneiden vuosien lukeminen on todella sekavaa, hankalaa ja työlästä. Ehkä sinulla taikka teknisella blogitukihekilölläsi olisi antaa vastausta sille miksi menneiden vuosien postauksista ei voi saada yhtä näppärää kuukausinäkymää ja aihelistausta kuin meneillään olevan vuoden postauksista. Vuoden tuoreimmat postaukset löytyy ihan näppärästi, mutta vanhempiin käsiksi pääseminen on hankalaa. meinasin lukea ihan blogin alkuaikojen postauksia esikoisesi odotusajalta, mutta luovutin. Eli miksi niin monissa blogeissa homma toimii näin?
Samaa ihmettelin minäkin tänään, kun olisin halunnut lukea alkuaikojen postauksia vauva ajoilta! 🙂
Ollaan tosiaan onnekkaita, kun voidaan toteuttaa tämä vuosia ja vuosia muhinut haave 🙂
Hyttyset ovat tosiaan täällä Balilla ne kaikista vaarallisimmat otukset. Malaria-riski täällä onneksi on olematon. Hyttysiä on ollut yllättävän vähän, mikä varmasti johtuu siitä, että olemme yleensä pimeän laskiessa jo kotivillallamme. Jostain syystä minä olen myös sellainen hyttysmagneetti, että oikeastaan toimin hyttyssuojana lähelläni oleville ihmisille 😀 Hyttysvoidetta levitämme iholle joka ilta (tai ainakin niille, jotka oleilevat iltasella vielä pihalla), mutta sen kummemmin se ei arjessa näy. Varovaisia siis pyrimme olemaan, mutta samalla olemaan murehtimatta turhaan asioista, joihin täällä ei voi itse vaikuttaa 🙂
Haha, just näin. On kiva, että tämäkin valituksen aihe piti kaivamalla kaivaa 😀 Ja väliaikatietona kerrottakoon, että ainakin Seminyakista on bongattu pressopannuja myynnissä! Saatamma siis saada vielä hyvää kotona keitettyä kahvia tällä reissulla 😀
Kyllä suomalainen jöröjukka aina vähän negailtavaakin keksii 😀 Mä onneksi pärjään vallan hyvin ilman kahviakin, mutta pidän kahvinautinnoista, joten sellaisia olisi vielä tällä reissulla kiva kokea 🙂
Jos joku tulee kyläilemään, saa tuoda pari kunnon viinipullon tuliaisena lentokentän tax-freestä 😀
Kyllä sen kuukausilistauksen saa näkyviin, kun vaan klikkaa nuolta vuosiluvun edessä eikä itse vuotta tuossa allaolevassa arkistolistauksessa. on kyllä vähän kökkö käyttis, mutta taitaa olla samanlainen kaikissa blogger-pohjaisissa. Enemmän harmittaa se kun listaus on vasta kaikkien miljoonien mainosten yms alla ihan viimeisenä (mobiilissa). Eli kaikki eivät ehkä ole edes tajunnut sen olemassaoloa.
Moikka! No voi vitjat, kurja kuulla, että ette ole päässeet niitä lukemaan! Vanhojen postausten arkistot aukeavat kyllä ihan samallla tavalla kuin nämä tuoreemmatkin. Eli menette haluamanne vuoden kohdalle, napautatte kolmiosta, josta aukeaa kuukausinäkymä. Siitä sitten napautatte haluamanne kuukauden kohdalta kolmiosta auki koko kuukauden postausnäkymän.
Tämä on aika yleinen tapa blogeissa ja muissakin nettijulkaisuissa, joissa on arkistot. Uskoisin Macin käyttäjien hoksaavan tuon kolmion avaamisen, sillä macissa tiedostot aukaistaan juuri samalla tavalla. Ette kuitenkaan ole ainoat lukijat, jotka tästä asiasta ovat minulle kertoneet, joten pitäisi selkeästi miettiä, miten hakemiston avaamisen saisi selkeäksi kaikille.
Sellainen vinkki vielä, että jos tahdotte lukea vaikkapa postauksia juurikin raskaudesta, kannattaa käyttää tageja, jotka ovat tuossa arkiston alla tunnisteina. Sieltä löytyy ”raskaus” (esikoisen ajoilta) ja ”raskauskierros2” (kuopuksen ajoilta), joista saa esiin kaikki tuota aihetta koskeneet postaukset. Kuopuksen aikana kirjoitin myös suosittuja raskausviikkopostauksia, jotka löytyvät ”raskausviikot”-tagin alta.
Kiitos vastauksista. En todella ole itse älynnyt painaa nuolta vaan olen vain näpäyttänyt vuosilukua ja jättänyt koko nuolet huomiotta. Oikeastaan vasta nyt tajusin niiden olemassaolon 😛 Helpottaa kummasti 🙂
Minä haluan nimenomaan selailla aikajärjestyksessä ja palata kaikkiin niihin ajatuksiin mitä silloin naputtelit. Nyt tiedän miten se tapahtuu. Tageja käytän kyllä jos etsin jotain tiettyä aihetta.
Siitä olen Laura Jalosen kanssa samaa mieltä että listaus jää vähän syrjään jopa tietokoneella, mutta se on sen verra pikkujuttu etten ole viitsinyt erikseen mainita. Kun käyttö kumminkin onnistuu ihan ok. Se on kuitenkin se minkä kautta selailen blogia, eli käytän listausta käytännössä joka kerta kun tulen tänne. Siitä näen minkä verran on tullut uutta. Nyt varmaan käytän vielä enemmän kun tiedän miten sitä oikeasti käytetään 😉
No olipa hyvä, että kysyit! 🙂 Ja mä laitan ajatusmyssyyn hautumaan sen, miten saisin listauksesta loogisemman ja paremmin palvelevan. Harva asia on bloggaajana niin mukavaa kuin se, että vanhoja postauksia käydään ilolla lukemassa 🙂
Olen lukenut nyt reilun vuoden blogiasi. Löysin tänne alunperin googlatessani tietoa milloin mistäkin asiasta ja kun sinulla tuntui aina olleen aiheeseen liittyen postaus, aloin lopulta lukea alusta asti (jotkut postaukset kyllä jäi välistä, koska en vielä oikein osannut tätä blogien lukemista). Aloitinpa jossakin vaiheessa sellaisenkin typeryyden, että luin käytännössä jokaisesta artikkelista myös kommentit perästä. Kun tähän lisää vielä pari pidempää taukoa ties minkä takia, seurauksena on se, etten n. vuoden ja kolmen kuukauden aikana ole vieläkään päässyt blogissasi ”nykyaikaan”. Minun oli tarkoitus kommentoida vasta sitten, kun pääsen, mutta nyt tuli niin ylitsepääsemätön ongelma eteen, että pakko alkaa naputtaa..
Nimittäin tästä ja parista aiemmasta artikkelista puuttuu tekstit ja kaikki ihan kokonaan! Missä ne on, tahtoo lukea!!
No apua, niinpä tosiaan puuttuu! Ja jos ja kun toivottavasti löysin kaikki muutkin puuttuvat, on niitä yhteensä kolme. Mitähän ihmettä? Yritän selvittää, mistä on kyse ja saada puuttuvat tekstit pian takaisin paikoilleen. Kiitos, kun kommentoit! En muuten olisi tätä huomannut.
Ja hei, onpas mahtavaa kuulla, että olet kahlannut oikein urakalla läpi vanhoja postauksiani, vau!