Nonniin senkin malttamattomat ruokarakastajat! Syömiemme ruokien perään on kyselty niin paljon, että tässä ensimmäinen kattaus ravintoloissa syömiämme ruokia. Palaan paremmalla ajalla varsinaisiin ravintolavinkkeihin, mutta tässä ensihätään toivomaamme silmänruokaa balilaisista ravintolakeittiöistä.

Balilaisessa ruuassa sekoittuvat intialaiset, kiinalaiset sekä malesialaiset maut, ja lisäksi omaan suuhuni on tuttuja makutuntumia myös thaimaalaisesta ruuasta. Tuoretta korianteria vaan saisi minun puolestani käyttää enemmän. Minulla on teille jemmassa parit balilaiset reseptit, jotka kirjasin ylös kokkaushetkistämme Ubudin villamme talonmiehen tyttären, Ketutin, kanssa. Mutta palataan niihinkin myöhemmin. Nyt ensin sukellus balilaiseen ruokakulttuuriin!

Balilaisessa ruuassa on juuri mukavasti vivahteita eripuolilta makukenttää. Keittiössä käytetään mausteina valkosipulia, inkivääriä, kookosöljyä, muskottia, basilikaa, palmusokeria, korianterin siemeniä, limeä, chiliä, sitruunaruohoa, galangajuurta, tuoretta kurkumaa ja kaffirlimen lehtiä. Ja tietenkin chiliä. Monessa annoksessa on myös maapähkinäkastiketta.

Kaiken keskiössä on riisi. Jos ateriassa ei ole mukana riisiä, se on balilaisille vain välipala. Riisi on balilaisille elämän lahja jumalilta. Riisin ympärille rakennetaan ruuat niistä aineksista, joita tuoreena juuri sillä hetkellä on saatavilla. Ja se saa ruokaa maistavan makunystyrät nyrjähtämään onnesta. Ruoka on freesiä ja maistuvaa.

Kaltaisillemme kasvissyöjille Bali on paratiisi, sillä joka paikasta saa hyvää kasvisruokaa. Suurin osa balilaisista ruuista kun nyt vain sattuu olemaan vegetaarisia tai vegaanisia. Vegeannoksen saa eteensä niin katuravintoloissa warungeissa kuin korkeamman hintatason ravintoloissa. Niissä on yleensä proteiinina tofua, tempehiä, erilaisia papuja tai kaikkea niistä. Lisäksi balilaiset syövät paljon kanaa, ja listoilla näkyy paikallisia kalalajeja, kuten barrakudaa. Koska Bali on hindusaari keskellä muslimivaltio-Indonesiaa, täällä laitetaan ruuaksi myös sikaa. Nautaa ei sen sijaan ole tarjolla, sillä lehmä on pyhä eläin.

Lonely Planet osasi kertoa, että balilaiset syövät harvoin yhdessä. Se yllätti, sillä niin perhekeskeistä meno muuten on. Tapana kuulemma on, että aamupalaksi nautitaan jotain pientä, vaikka riisikakku tai paistettu banaani. Päivän ruoka valmistetaan aamupäivän aikana, ja lounas on päivän pääateria. Sen jokainen perheenjäsen käy kokoamassa lautaselleen itselleen sopivana aikana. Illalliseksi syödään sitten lounaan jämiä.

Me olemme tehneet ruuat niin usein itse kotosalla, että ensimmäisen kuukauden aikana ravintolakäyntejä kertyi lopulta aika vähän. Paikallisten suosimissa paikoissa kävimme vain pari kertaa. Syy siihen on Ubudin uskomaton tarjonta niin sanottuja hyvinvointiravintoloita ja -kahviloita. Merkitsin ennen matkaamme itselleni ylös osan alueen ravintoloista, jotka alleviivasivat olevansa kasvisravintoloita, mutta emme ehtineet testata niistä puoliakaan. Vaikka ne eivät olleetkaan paikallisten suosiossa olevia paikkoja, oli upeaa voida testata niin hyvin laitettua ja brändättyä ruokaa. Melkein pitäisi palata Ubudiin vain voidakseen koluta lisää ravintoloita läpi!

Balilaiset todella tietävät, mitä tänne päätyvät länsimaiset turistit tahtovat ruualtaan. Ubudissa joka kulmalla oli hyvän olon syömiseen keskittyneitä ravintoloita. Kasvisruokaan keskittyvien paikkojen lisäksi oli raakaravintoloita ja smoothiebaareja. Jälkiruokia sai gluteenittomana ja sokerittomana. Perinteisemmissä paikoissa jälkkärilistalta löytyy banaania eri tavoin laitettuna. Jäätelöä saa vegaanisena (omalle kohdalle ei valitettavasti osunut hirveän hyviä makukokemuksia niistä), samaten kuin pizzansa sai halutessaan vegaanisella juustolla. Hinnat näissä ravintoloissa olivat noin viiden euron kieppeillä annokselta. Paikallisemmissa paikoissa esimerkiksi lounaan sai alle kahdella eurolla, mutta sivummalta olisi löytynyt myös euron paikkoja.

Tulevan kuukauden aikana tulemme saamaan enemmän kokemusta tienvarsiravintoloista. Meillä ei kaikissa majapaikoissamme omaa keittiötä, ja pienemmissä kylissä paikallinen ruokatarjonta on myös vahvemmin läsnä. Yritän olla pitämättä huonona merkkinä sitä, että sain heti ensimmäisenä Amedin päivänämme riesakseni Bali-bellyn, kun muuten vatsamme ovat voineet täällä erinomaisesti, syömme sitten mitä vain. Onneksi muu perhe vältti vatsanpurut, ja omakin pakkini alkaa nyt olla jo parempi.

Hyvän makukokemuksen balilaisesta ruuasta saa tilaamalla ravintolassa nasi campurin. Siinä on riisin kanssa tarjolla erilaisia balilaisia herkkuja. Jokaisella ravintolalla on oma nasi campurinsa, joka myös vaihtelee myös kausien sekä torisaatavuuden mukaan. Joka tapauksessa sen keskiössä on riisi, jonka ympärille kerätään noin viisi erilaista makupalaa balilaisesta keittiöistä. Katukeittiöissä nämä makupalat saa yleensä itse valita vitriinistä. Nasi campuria syödään niin aamupalaksi, lounaaksi kuin päivälliseksi, mutta omaan länsimaiseen makuuni se sopii parhaiten juuri lounaalle.

Meidän lasten suosikkeja ruuista ovat nasi goreng, eli paistettu riisi tai mie goreng, eli paistettu nuudeli. Niihin on sekoitettu kauden vihanneksia, tempehiä, tofua ja joskus myös kananmunaa. Lapset tykkäävät myös erilaisista kasviscurryista, jotka tarjoillaan riisin kanssa. Myös keitot maistuvat, samaten kuin usean paikan listoilla olevat Meksikoon kumartavat ruuat quesadilloineen ja tacoineen.

Lapset myös rakastavat smoothieita ja kylmäpuristettuja mehuja, joita saa lähes joka paikasta. Ne tehdään lähes poikkeuksetta vasta asiakkaan tilauksesta ja tietenkin tuoreista aineksista. Siksi esimerkiksi mangoa ei ole saatavilla ympäri vuoden, vaan ainoastaan kauden aikana. Ylipäätään ruoka maistuu täällä lapsille tosi hyvin, ja alun chiliarastelun jälkeen he popsivat menemään myös enemmän potkua sisältäviä annoksia. He ovat toki kotona jo tottuneet mausteiseen ruokaan. Jos chilin kanssa on epävarma, sen saa yleensä tilattua annoksen sivuun.

Että ei voi kun todeta ini enak sekali. Se oli kertakaikkisen herkullista!

Jaa: