Kotimme nurkkiin on hiipinyt joulutunnelma lähes huomaamatta. Vietämme joulua Pohjanmaalla, joten omaa kotia ei ollut tarkoitus sen kummemmin koristaa pyhiin. Se tärkein, joulukuusi, haetaan perinteiden mukaisesti vanhempieni omasta metsästä vasta aattoaamuna. Joulumieleni on kuitenkin ovela. Se on saanut minut ripottelemaan palasia joulusta ympäri kotia ilman että ehdin tajuta, mitä oikein on tapahtunut.

Tuulen puista riepottelemat havuoksat kävin noukkimassa kotipihalta jo marraskuussa, samalla kun hain oksan lapsille tekemääni joulukalenteria varten. Koruttomiin lasiastioihin aseteltuna oksat ovat viheriöineet jo kuukauden tuoden samalla tuulahduksen pihkaista metsäntuoksua kotiin. Yhteen oksaan ripustin isovanhemmiltani pari vuosikymmentä sitten joululahjaksi saamani hauraan lasipallon, sen ainoan, joka alkuperäisestä nelikosta enää on ehjänä.

Yksinäisen joulupallon lisäksi varsinaisia joulukoristeita kodissamme ei ole kuin siivistään mustunut enkelikello. Ostin sen 17-vuotiaana, kun vietimme miehen kanssa ensimmäistä joulua yhteisessä vuokrakodissa Vaasassa. Sen ohuet kynttilät paloivat nopeasti ja pieni paketti niitä oli etenkin opiskelijabudjettilla elävälle kallis, lähemmäs 20 markkaa. Mutta silloin tuntui, että ilman lapsuudesta tuttua joulukellon hentoa kilinää ei tule joulua. Edelleen enkeleiden tanssi ja hypnoottinen kilke saavat mielen vastaanottavaisemmaksi joulurauhalle.

Hyasintitkin vievät aikamatkalle lapsuuteeni. Niiden tuoksu kietoutuu ympärille turvallisena, eikä yleensä hajuherkkä nenäni onneksi laita vastaan. Ensimmäinen kolmikko osasi avautua kukkimaan juuri joulukuun alkuun, toisen kierroksen nuput puhkesivat väreihin sopivasti jouluviikon alkuun.

Hennot ja eleettömät leikkokukat tuovat talven haurautta rehevänä kukkivien hyasinttien rinnalle. Kun yhden kukkanipun jakaa useampaan pikku maljakkoon, niitä riittää nököttämään lähes jokaiselle kodin ikkunalaudalle ja pöydälle. Valkoinen joulutähti on pysynyt niin hyvässä kukassa, että ehkä tänä vuonna tapahtuu joulunihme ja saan sen pysymään hengissä yli pyhien. Kotimaisten tulppaanien ilmestyminen kauppoihin lohduttaa, että pian Pohjolan pimein päivä on taas takana ja valo lisääntyy kevättä kohden.

Joululahjat odottavat jouluaattoa kirjahyllyn päällä, ja oranssina uhkuvat klementiinit ja persimonit tuovat vitamiinipotkua ja väriterapiaa harmaan sävyissä vaeltavan kaamoksen keskelle. Joulukuun aamut ovat olleet rauhallisia, kun päiväkotiin ei ole ollut niin kiire. Kynttilöitä on ehtinyt sytyttää aamuhämärässä keskellä viikkoakin. Joulukalenterikynttilästä alkavat päivät loppua.

Jaa