Tasan kymmenen vuotta sitten tähän aikaan olin vaihdossa Haagin yliopistossa Hollannissa. Meille muodostui viiden hengen ydinkaveriporukka; pari suomalaista, yksi saksalainen, yksi ruotsalainen ja yksi ranskalainen. Tuo jengi näkyy kokonaisuudessaan tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa pukeutuneena pinkkiin. Kuva on otettu glühwein racessa, jonka idea oli yksinkertainen: juoksimme joukkueina pimenevässä illassa opiskelija-asuntolamme ympäri ja kierrosten välissä joimme glühweinia. Siinä oli kunnon urheilujuhlan tuntua ilmassa!

Meidän juoksujuomajoukkueen nimi oli Pink Virgins – bileissä paljon luukuttamamme Madonnan Like a virgin -biisin mukaan. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin yksi virgineistäni meni naimisiin! Sain luvan julkaista muutamia kuvia teillekin fiilisteltäväksi, sillä juhlat olivat niin kauniit, inspiroivat ja yksinkertaisen toimivat.

Hääjuhlat järjestettiin satama-alueen laitamilla olevassa rakennuksessa, jonne juhlaväki pääsi kulkemaan kaupungin yhteysaluksella. Hääpari oli käväissyt maistraatissa – vai mikä lie se toimisto tähän puuhaan Saksassa onkaan – hoitamassa viralliset naimakaupat, ja nyt olivat vuorossa bileet. Juhlat aloitti sektempfang, eli saksalainen juhlavastaanotto, jossa oli tarjolla kuohuvaa ja pientä naposteltavaa. Minä en tiennyt, miten päin olisin ollut, kun olin niin onnessani nähdessäni tuoreen avioparin. Ihanat onnelliset!

Morsian oli valkoisissa häätennareissaan ihan kuin silloin kymmenen vuotta sitten, mutta silti siinä vuosikymmenessä me kaikki olemme aikuistuneet valtavasti. Onneksi! Ei sitä loppuelämäänsä jaksaisi olla parikymppinen vaihto-opiskelija, mutta on ihana aina tavatessa tajuta, miten se vaihtoaikojen me on silti läsnä. Nykyään on urat, avioliitot, lapset, asuntolainat ja kämäisten yhteismajoitushostellien sijaan hotellihuoneet, mutta silti me olemme yhä ne pinkit neitsyet.

Muista virgineistä juhliin pääsi Pariisin-vahvistuksemme puolisoineen, mikä ei yhtään hillinnyt täpinääni jälleennäkemisistä ja juhlista. Yksi virgineistä ei päässyt matkaan nykykotikaupungistaan New Yorkista pitkän matkan sekä aikatauluongelmien takia ja toinen oli pakotettu jäämään pois juhlista niinkin söpön syyn kuin vastasyntyneen vauvan takia. Niin aikuisia juttuja, että olisimmekohan silloin kymmenen vuotta sitten voineet kuvitella!

Kun sataman valot alkoivat pikkuhiljaa syttyä palamaan horisontissa, siirryimme muun juhlaväen kanssa rakennuksen juhlatilaan. Pitkien pöytärivistöjen päälle oli levitetty valkoiset sekä beiget liinat. Terrakottapurkeissa kukkivat lavantelit, ja eri kokoisia kynttilöitä oli ripoteltuna pöytien mitalla. Kattoon ripustetut keveät sifongit heiluivat hiljalleen avoimista ovista käyvän tuulenvireen kanssa. Hampurin pimenevässä illassa oli vielä aavistus loppukesän lämpöä.

Ruokailun hääpari oli järjestänyt rennosti ja tyylikkäästi barbecue-meiningillä. Noutopöytä oli katettu juhlatilaa kiertävälle terassille ja jättimäisissä grilleissä paistui mehevää syötävää. Kokonainen tomaatti käärittynä tuoreiden yrttien kanssa folioon maistui ihan taivaalliselle, ja grillattu kevätsipuli toimii joka kerta.

Jälkiruuaksi tilasin avoimesta baarista gin tonicin, mutta jätin diverse-shotit kiskottavaksi aamuyön tunneille jatkaneille juhlijoille. Myöhemmin kuulin, että tanssilattialla oli pyörinyt korkkaria, tennaria ja lakerikenkää vielä seitsemään asti aamulla. Mitäpä muuta sitä voisi saksalaisilta häiltä odottaa!