Tulemme viettämään toppahaalaritonta ja kurahousutonta talviarkea Balilla. Päädyimme siis lopulta kohteeseen, josta kaikki pohtiminen ja vatvominen alkoikin. Mietimme muita maita, tutkimme paikkoja ja aina palasimme Balille. Vaikka joka maasta ja paikasta kuulee myös huonoa – kuten Balistakin – intuitio tahtoi voimakkaasti tehdä selväksi, että Balille on lähdettävä just nyt.
Heti kun päätös oli tehty ja sinetöity lipuilla, matkakuumekihmelöinti ryöpsähti kroppaan sormenpäitä myöten. Olinkin jo ollut vähän huolissani, olenko hukannut sen fiiliksen jonnekin remontin ja uuden kodin ihanuuden alle, mutta siellähän se oli. Se vain kaipasi esiin tullakseen tarkempia koordinaatteja innostuksensa kanavoimiseen.
Viisumiasiat on laitettu vireille nopeasti, ja mies kävi asioista kyselemässä Indonesian suurlähetystössä. Vinkkasivat meitä hakemaan 60 päivän turistiviisumia, ottamaan sen jälkeen parin viikon reissun vaikka jonnekin Malesiaan ja palaamaan sitten takaisin. Loppuajaksi ei viisumia tarvitakaan.
Ensimmäinen majapaikka on varattu viikoksi Ubudista. Sinä aikana etsitään se varsinainen majapaikka, joita kuulemma saa paljon nettihintoja edullisemmin paikan päältä etenkin näin kauden ulkopuolella. Jos on vinkata (yksikerroksisia) vuokrattavia pikkutaloja, ollaan yhtenä korvana! Ajatuksemme on kotiutua tuleviksi kuukausiksi juurikin Ubudiin, sillä sen pitäisi soveltua parhaiten siihen, mitä me toivomme: mutkatonta lapsiperhe-eloa seikkailumahdollisuuksineen ja nettityöläisen tarvitsemat fasiliteetit huomioiden. Ubud ei ole rannalla, ja jos retket saaren rannoille eivät riitä paikkaamaan kaipuuta laineiden äärelle, sitten majapaikkaa pitää miettiä uudestaan.
Nyt ollaan kuluneet päivät katseltu YouTubesta Bali-videoita, luettu Lonely Planetia ja koetettu sisäistää, minkälaiseen maahan ja kulttuuriin olemme matkalla. Pidän esimerkiksi siitä, että Balin pääuskonto on muusta indonesiasta poiketen balilainen hindulaisuus, sillä tuollaisilla asioilla on iso merkitys koko ympäröivään kulttuuriin. Odotan tosi paljon niitä ajatuksia, joita balilainen kulttuuri itselleni antaa ja herättää. Mikä parasta, niistä opeista jää myös lapsille muistijälki koko loppuelämäksi, osin tiedostamattomanakin.
Tietenkin kuvittelen Bali-kuukausien aikana löytäväni myös sisäisen rauhan ja tasapainon, mutta realistisempaa näin lapsiperheenä reissaavana voisi olla haave parista ohjatusta joogatunnista viikossa. Balilla kuulemma tiedetään kertoa, että spa-hemmottelukulttuuri keksittiin saarella – hierontaa, hoitaja ja kylpyjä on tarjolla joka puolella. Odotan myös valtavasti tuoretta ja maukasta kasvisruokaa, lumoavaa luontoa, snorklaamista ja aurinkoa. Ihan mieletöntä, että saamme viettää noissa maisemissa perheeni kanssa niin kauan aikaa, että vähän alkaa jo maistua arjeltakin.
Tuntuu, että juuri tällä hetkellä tosi moni on Balilla tai juuri siellä käynyt tai menossa. Ehkä illuusion on sama kuin raskaana ollessa – yhtäkkiä paksuilevia tyyppejä näkyy joka puolella, kun muuten vauvavatsoja ei juuri huomaa. Keskelle sadekautta osuva joulukuun turistikausipiikki kuitenkin laantuu vuodenvaihteen jälkeen. Niin, Balilla high season on tosiaan maaliskuuta lokakuuhun. Nyt siellä on sadekausi, mikä tarkoittaa noin tunnin kestäviä rankkoja sadekuuroja, jotka yleensä osuvat iltaan ja yöhön. Välillä saattaa sataa päiviäkin.
Nukahtaminen trooppisen sateen kohinaan ja tuoksuun kuulostaa itselleni paratiisimaisen hyviltä yöunilta.
Voi ihanaa! Oon niin kateellinen ja haluaisin itsekin toteuttaa tuollaisen matkan ja loma se on lomakin vaikka sataisi! Itse olen ollut miehen kanssa kylläkin kaksin uudessa seelannissa sekä australiassa kaksi kuukautta, aika hurahtaa nopeasti niin kannattaa myös jotain suunnitella jos haluaa tehdä tai kokea.
Annika o. on juurikin nyt ollut kuukauden balilla ja vielä siellä majailee jos haluat hänen blogistaan lukea.
Odotan jo aurinkoisia ranta kuvia keskelle meidän talvea ��
Ah Bali! Lomailimme Balilla mieheni kanssa 7 v sitten, ja koko ajan kaipaan takaisin! Itse olimme rannikolla, mutta jos nyt lähtisin uudestaan valitsisin varmaan sisämaan, se vehreys on niin mielettömän kaunista. Ja ystävällisempiä ihmisiä en ole tavannut missään, luulen että liittyy juurikin hindulaisuuteen. Nyt perheellisenä unelmoin juuri tuon kaltaisesta pitkästä reissusta sinne, mutta näin perus toimistotyöläisenä on hirmu vaikea toteuttaa 🙁 Ihanaa matkaa!
Jes! Niin siistii! Aihe on senkin takia kiinnostava, että meillä on puolison kanssa sama haave, heivata itsemme joksikin aikaa kimpsuinemme ja parin mukulamme kanssa jonnekin, jossa lämmintä, halpaa ja erilaista. Ensin pitää tosin synnyttää tuo toinen jälkeläinen ja sitten miettiä mikä olisi sopiva hetki maisemanvaihdokselle.
Olen huomannut saman, että Bali vetää nyt väkeä, ja juuri tuosta Ubudista nähnyt aivan todella upeita ja vaikuttavia kuvia. Mä olen niin onnellinen teidän puolesta. Nauttikaa, eläkää! Ette tuu koskaan katumaan tota! Terkuin, teistä ylpeä Suski.
Ubud on kiva ja rauhallinen! Itse kaupunki on tosi haastava rattaiden kanssa, eli suosittelen tarvittaessa kantovälineiden käyttöä. Mutta ympäristö on tosi tosi kaunis ja kaupungissa on ihania pikkuliikkeitä ja sieltä pääsee myös helposti kulkemaan kivoille rannoille. Ubudissa on aika paljon matkaajia, mutta en kutsuisi paikkaa missään nimessä turistirysäksi, mutta apua saa silti helposti 🙂 Hyvä valinta teiltä!
Oih kuulostaa ihanalta! Meidän kohde Portugaliin ei onnistukaan joten joudutaan miettimään uutta kohdetta. Yks mikä mietityttää että miten saisi turvaistuimen tuonne ulkomaille mukaan. Suomessa ajetaan suhteellisen rauhallisesti mutta tuntuu että jos mennään jo ihan Espanjaan niin ajotyyli muuttuu radikaalista :D. Kiva kuulla teidän matkasuunnitelmista! Tälläinen ulkomaan irtiotto oravanpyörästä on ainutlaatuinen tilaisuus! Onneksi asutaan Suomessa :).
Mahtavaa! Toppa- ja kuravaatteeton talvi kuulostaa tällaisen kolmen pienehkön lapsen äidin korvaan ihan täydelliseltä. Nauttikaa lämmöstä ja etenkin valosta minunkin puolesta! 🙂
Meinasin myös vinkata, että Annika Ollilan blogin upeista kuvista nousee matkakuume ihan uudelle tasolle, mutta joku jo ehtikin.
Jesh, hienoa!! Joogaa, hyvää ruokaa ja trooppisen kuumia vesisateita. Ei lainkaan paha tapa viettää sydäntalvea 🙂
Kuulostaa niin hyvältä! Meillä toivottavasti tulevaisuudessa samanlainen irtiotto edessä, tosin Karibianmerellä miehen kotikulmilla.
Vinkkinä noihin viisumiasioihin, työni puolesta kun paljon niitä pitää selvitellä; kannattaa tarkistaa, vaativatko Indonesian viranomaiset maastapoistumislipun jo matkan alun yhteydessä. Jos näin on ja liput puuttuvat Helsinki-Vantaalla, ei koneeseen ole asiaa. Tämä sääntö on usein juuri silloin, kun on viisumivapaus tietyn aikaa. Esim. Thaimaassa saa muistaakseni olla 30päivää ilman viisumia ja sitten käytävä muualla ja tällöin esim bussilippu naapurimaahan oltava näyttää jo lähtöselvityksessä täällä Suomessa. Varmasti teille tämä jo suurlähetystössä kerrottiinkin, mutta tosiaan työssä kohtaan päivittäin ihmisiä, joilta nämä maastapoistumisliput puuttuvat tai paluupäviä ylittää sallitut rajat, niin ajattelin muistutella 🙂
Ihanaa matkaa!!
Aika tosiaan menee varmasti nopeampaa kuin voisi kuvitella, mutta uskoisin silti, että ehditään näkemään ja kokemaan paljon. Mitkä seikkailut meitä odottaakaan! Ja niin kiva päästä jakamaan niitä myös teidän kanssa.
Hienoa kuulla positiivisia kokemuksia! Saa nähdä, miten käy meidän merikaipuun, mutta ainakin nyt tuntuu, että asettaudutaan mieluummin sisämaahan ja tehdään sieltä sitten retkiä merelle. Toivottavasti saat pienen osasen matkakuumesta taltutettua nojatuolimatkailemassa Lähiömutsin kautta Balilla 🙂
Voi ihana, kiitos! Toivottavasti saatte meidän reissusta inspiraatiota ja vinkkejä teidän mahdolliseen tulevaan irtiottoon sitten joskus 🙂
Kiva kuulla valinnalle peukkua 🙂 Meidän taaperikokoinen kantoreppu on lähdössä mukaan, mutta tällä kertaa vamuudeksi myös matkarattaat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei niitä juuri käytetä kuin päiväuniin majapaikassa.
Äh no voi ei, jos suunnitelma ei onnistukaan! On tosiaan melkoinen etuoikeus nämä Suomen perhevapaat, jotka mahdollistavat miehelle vapaat meidän reissun ajaksi. Ja vielä ne muutamat sataset kotihoidontukeakin siihen päälle.
Turvaisuimien kanssa meinini on tosiaan erilainen heti Pohjoismaiden ulkopuolelle lähtiessä. Hyvä esimerkki oli, kun oltiin kuukausi Thaimaassa esikoisen ollessa vauva. Tilattiin oikein etukäteen lentokentälle kuljetus ja sellainen auto, jossa on turvakaukalo. No oli turvakaukalo joo, mutta ei mitään vyötä, johon se kiinnittää.
En voi käsittää, että ihan pian voi lähteä ulos ilman puolentunnin toppavaateshowta. Ja että ei tarvi koko ajan olla siivoamassa kuraa vaatteista, jes!
Pitääkin mennä tsekaaamaan Anninan kuvat, kiitos vinkistä!
Oi oi, taas onni ihan läikähti, kun miettiikin asiaa! Aika ihana talvi meillä edessä.
Iso kiitos vinkistä. Ei ollut tuollaisesta puhetta suurlähetystössä. Pitääkin asia selvittää, sillä olisi muuten vähän kuumottavat ajat edessä lentokentällä.
Voi, kuulostaa aivan ihanalta! Parasta matkaa teille! Itse yritän vielä sinnitellä tämän talven läpi, kun seuraava tulee sitten vietettyä Australian lämmössä välivuoden merkeissä <3
http://the-happiness-theory.blogspot.fi/
Huii miten ihana suunnitelma! Ja Ubud oli kyllä minunkin lempparipaikka, kun Balilla oltiin joitakin vuosia sitten. Toinen ihana oli pikkuinen Meno-saari.
Minä heitin muuten just eilen miehelle että voitas muuttaa Austraaliaan 😀
Olimme Ubudissa muutamia vuosia sitten ja yövyimme jossakin laitamilla tanskalaisen hammaslääkärin hotellissa. Hotelli oli sademetsän reunalla ja paikalliset pojat veivät meidät kanjoniin, jonka pohjalla oli vuolaasti virtaava joki. Voitin hukkumiskammoni ja lähdin veteen uimarenkaan saattelemana. Pelotti hitokseen, että virta vie, mutta jälkeenpäin se oli yksi reissun hienoimpia paikkoja ja hetkiä.
Vau, välivuosi Australiassa kuulostaa mahtavalta! Ja ylipäätään vaihtovuosi, uskaltaisin väittää sen olevan ihan parasta, mitä millä tahansa opiskelualalla on mahdollista kokea 🙂
No on kertakaikkisen ihana tosiaan 🙂 Kiva kuulla, että tykkäsit Ubudista ja kiitos saarivinkistä, Menosta en ole kuulut aikaisemmin.
Ooh, kuulostaa mahtavalta seikkailulta! Saas nähdä, mitä Ubud ja Bali meille antaa 🙂
Ihania kuukausia Ubudiin ja muualle Balille! Ihastutte varmasti. Olimme mieheni kanssa Balilla ja Gili-saarilla häämatkalla kuutisen vuotta sitten. Tykkäsimme! Gili Trawangan ja Air ovat kai muuttuneet jo bailusaariksi, mutta Menolta löytynee vähän rauhallisempaa menoa (pun intended).
Tosiaan siellä täällä voi olla hankaluuksia matkarattaiden kanssa, mutta teillähän on iso poika jo. Pärjäätte varmasti hyvin!
Muistakaa sanoa, että olette naimisissa, jos kysytään. Se on balilaisille tärkeää. Mutta ei saa sanoa, ettei tiedä minne on menossa. 🙂 Mitähän muita hauskoja uskomuksia opimmekaan reissullamme..?
Hauskaa kevättalvea Indonesiaan!
Ainakin itse vaihdossa olleena balilla 2010, saavuttuamme maahantulovirkailijat tarkastivat maastapoistumislennon sen 60pv viisumin umpeutumisen takia. Eli joku lento yms pitäisi olla olemassa
Ihana Indonesia ❤ Unelma on päästä sinne uudestaan, nyt miehen ja lasten kanssa. Kaverin kanssa kiersimme siellä 4 viikon ajan. Ubud on uskomattoman kaunis, sinne pitäisi päästä uudestaan. Saimme Gili trawanganilta loppu reissun kestävän vatsataudin (luultavasti lavantauti oli kyseessä), joten Ubudin kauneus pitäisi päästä kunnolla kokemaan. Gili Trawangan oli aivan ihana saari, voin suositella. Mutta älköä syökö siellä kanahampurilaista, siitä sairastuminen lähti..
Minäkin uskon, että ihastutaan varmasti 🙂 Matkarattaat otetaan tällä kertaa mukaan, jos ei muuta, päiväunipaikaksi. Mutta pääkulkupeli taitaa jalkojen lisäksi olla kantoreppu 🙂
Ja kiitos vinkistä, pitää muistaa sanoa, että aviopari ollaan, vaikka todellisuudessa valat on yhä vannomatta.
Ihana kuulla, että Indonesia ja Bali on saanut sydämen sykähtelemään! Toivoakseni meille käy sama – tosin ilman (pahoja) vatsatauteja.
Moikka, oon asunu ja vieraillu Balilla viitisen kertaa ja mielellani jakasin mun ykkosvinkin saarelle 🙂 Suurella todennakosyydella mahatauti iskee jossain valissa. Se on kurjaa, mutta balibelly on yleinen mutta yleensa vaaraton. Sen iskemista ei kuitenkaan kannata jaaha ootteleen vaan heti ekana paivana kannattaa kayda hakemassa apteekista, ruokakaupasta tai ihan mista vaan pikku kiskasta Norit nimisia hiilitabuja. Ja heti jos mahassa tuntuu minkaan laisia tuntemuksia niita vaan noin 10 (kylla, kymmenen) naamaan ja olo tuskin paasee ihan pahimmaks menemaan. Maa oon Noriteja tuonu tanne kottiin Melbourneenkin ihan vaan varmuuden vuoks 🙂 Paljon mukavampi napsia niita ku imodiumeja, jotka tukkii ihan koko rooriston.
Aivan ihanaa Bali aikaa teidan perheelle! Jaan lukemaan blogia innolla 🙂
Meillä eivät tarkastaneet, mutta varmuudeksi lennot muualle olivat kuitenkin jo ostettuna 🙂
Kiitos vinkistä! Imodiumit on mukana, mutta se tosiaan tukkii hela hoidon 😀 Pitääkin laittaa hiilitabujen merkki muistiin seuraavaa kauppareissua ajatellen. Tähän mennessä vatsat ovat onneksi voineet hyvin alun pienen tasapainon etsimisen jälkeen 🙂