Tasan kuukauden päästä tähän aikaan meidän pitäisi olla perillä maailman toisella puolen. Laitoimme vihdoin jahkailullemme stopin ja ostimme koko perheelle matkaliput, joiden paluupäivämäärä on huhtikuun puolivälissä. Nyt se vihdoin on askeleen konkreettisempaa – teinipariskunnan haavevihkoon kirjaama toive pidemmästä ajasta ulkomailla sitten joskus perheellisinä.

Tulemme viettämään toppahaalaritonta ja kurahousutonta talviarkea Balilla. Päädyimme siis lopulta kohteeseen, josta kaikki pohtiminen ja vatvominen alkoikin. Mietimme muita maita, tutkimme paikkoja ja aina palasimme Balille. Vaikka joka maasta ja paikasta kuulee myös huonoa – kuten Balistakin – intuitio tahtoi voimakkaasti tehdä selväksi, että Balille on lähdettävä just nyt.

Heti kun päätös oli tehty ja sinetöity lipuilla, matkakuumekihmelöinti ryöpsähti kroppaan sormenpäitä myöten. Olinkin jo ollut vähän huolissani, olenko hukannut sen fiiliksen jonnekin remontin ja uuden kodin ihanuuden alle, mutta siellähän se oli. Se vain kaipasi esiin tullakseen tarkempia koordinaatteja innostuksensa kanavoimiseen.

Viisumiasiat on laitettu vireille nopeasti, ja mies kävi asioista kyselemässä Indonesian suurlähetystössä. Vinkkasivat meitä hakemaan 60 päivän turistiviisumia, ottamaan sen jälkeen parin viikon reissun vaikka jonnekin Malesiaan ja palaamaan sitten takaisin. Loppuajaksi ei viisumia tarvitakaan.

Ensimmäinen majapaikka on varattu viikoksi Ubudista. Sinä aikana etsitään se varsinainen majapaikka, joita kuulemma saa paljon nettihintoja edullisemmin paikan päältä etenkin näin kauden ulkopuolella. Jos on vinkata (yksikerroksisia) vuokrattavia pikkutaloja, ollaan yhtenä korvana! Ajatuksemme on kotiutua tuleviksi kuukausiksi juurikin Ubudiin, sillä sen pitäisi soveltua parhaiten siihen, mitä me toivomme: mutkatonta lapsiperhe-eloa seikkailumahdollisuuksineen ja nettityöläisen tarvitsemat fasiliteetit huomioiden. Ubud ei ole rannalla, ja jos retket saaren rannoille eivät riitä paikkaamaan kaipuuta laineiden äärelle, sitten majapaikkaa pitää miettiä uudestaan.

Nyt ollaan kuluneet päivät katseltu YouTubesta Bali-videoita, luettu Lonely Planetia ja koetettu sisäistää, minkälaiseen maahan ja kulttuuriin olemme matkalla. Pidän esimerkiksi siitä, että Balin pääuskonto on muusta indonesiasta poiketen balilainen hindulaisuus, sillä tuollaisilla asioilla on iso merkitys koko ympäröivään kulttuuriin. Odotan tosi paljon niitä ajatuksia, joita balilainen kulttuuri itselleni antaa ja herättää. Mikä parasta, niistä opeista jää myös lapsille muistijälki koko loppuelämäksi, osin tiedostamattomanakin.

Tietenkin kuvittelen Bali-kuukausien aikana löytäväni myös sisäisen rauhan ja tasapainon, mutta realistisempaa näin lapsiperheenä reissaavana voisi olla haave parista ohjatusta joogatunnista viikossa. Balilla kuulemma tiedetään kertoa, että spa-hemmottelukulttuuri keksittiin saarella – hierontaa, hoitaja ja kylpyjä on tarjolla joka puolella. Odotan myös valtavasti tuoretta ja maukasta kasvisruokaa, lumoavaa luontoa, snorklaamista ja aurinkoa. Ihan mieletöntä, että saamme viettää noissa maisemissa perheeni kanssa niin kauan aikaa, että vähän alkaa jo maistua arjeltakin.

Tuntuu, että juuri tällä hetkellä tosi moni on Balilla tai juuri siellä käynyt tai menossa. Ehkä illuusion on sama kuin raskaana ollessa – yhtäkkiä paksuilevia tyyppejä näkyy joka puolella, kun muuten vauvavatsoja ei juuri huomaa. Keskelle sadekautta osuva joulukuun turistikausipiikki kuitenkin laantuu vuodenvaihteen jälkeen. Niin, Balilla high season on tosiaan maaliskuuta lokakuuhun. Nyt siellä on sadekausi, mikä tarkoittaa noin tunnin kestäviä rankkoja sadekuuroja, jotka yleensä osuvat iltaan ja yöhön. Välillä saattaa sataa päiviäkin.

Nukahtaminen trooppisen sateen kohinaan ja tuoksuun kuulostaa itselleni paratiisimaisen hyviltä yöunilta.

Jaa: