Edellisenä yönä olimme nukkuneet kodissa viimeistä kertaa. Aamulla söimme aamupalan keittiön roosasävyisellä mosaiikkilattialla istuen. Siihen samaiseen lattiaan niin kovasti ihastuin asuntonäytössä viisi vuotta sitten. Sillä samaisella lattialla myös silloin viisi vuotta sitten istuin muuttolaatikoiden keskellä raskausvatsaani pidellen ja itkin entisen elämäni perään. Muuttoon kiteytyi silloin valtava elämänmuutos, ja tunsin olevani aivan liian keskeneräinen tulevaan.
Nyt puolivuosikymmentä myöhemmin pakkasimme kodistamme viimeisetkin tavarat matkalaukkuihin. Minä olen edelleen keskeneräinen, mutta onnellisesti itä-helsinkiläinen perheenäiti. Lapset ratsastivat tyhjän olohuoneen keskelle jättämällämme imurilla ja säheltivät mopin kanssa. Niihin ei onneksi meidän tarvinnut vanhassa kodissa enää tarttua.
En olisi pari kuukautta sitten sähköpostikansiota peratessani uskonut, miten hyvään saumaan sain viestiä siivouspalveluita välittävältä Freskalta. He ehdottivat parin vuoden takaiselle oravannahkayhteistyöllemme jatkoa, ja nappasin tarjoukseen kiinni mielelläni. Kun freskalaiset kuulivat muutostamme, tiesivät he heti tarpeemme. Muuttosiivous molempiin koteihin!
Vaikka meidän arkeamme helpottamassa on käynyt kuukausittain Freskan siivooja, en silti voinut aavistaa, miten iso apu siivooja olisi juurikin kaiken muutto- ja remonttihärdellin keskellä. Emme ole ennen kokeneet remonttia tai muuttoa lapsiperheenä, mutta nyt kerran kokeiltuamme neuvoisin etenkin pikkulapsiperheitä ostamaan kaiken muuttoon liittyvän mahdollisuuksien mukaan ulkopuolisilta. Vaikka jollain vinksahtaneella tavalla tykkään siitä muuttopäivän hikisestä tunnelmasta, en osannut ennakoida, miten paljon energiaa ja aikaa sen kaiken ennakko- ja jälkityö vie lasten kanssa.
Muuttoviikkona saimme vedellä to do -listalta yli siivoukset. En todellakaan tiedä, miten oltaisiin ne edes ehditty hoitaa itse, kun nytkin yöunet jäivät useampana yönä muutamaan tuntiin. Luultavasti olisi jäänyt tekemättä tai tehty hutiloiden.
Freskan siivooja kävi uudella kodillamme pesemässä ensin ikkunat. Kyllä! Niin mahtavaa luksusta päästä muuttamaan kotiin, jossa ikkunat kiiltävät puhtautta ja raikkautta! Ikkunanpesu ei ollutkaan mikään pikkujuttu noin niin kuin työnmääränkään kannalta, sillä siihen hujahti ammattilaiseltakin yli kuusi tuntia. Kodissamme on vanhat 50-luvun ikkunat, paljon erikoismallisia ikkunoita, kummallisia avausmekanismeja ja jokaisessa ikkunassa kolme lasipintaa pestäväksi molemmin puolin. Yhteensä 13 ikkunaa ja 78 lasipintaa, joiden pesua aion vältellä tästedeskin.
Juuri ennen remonttievakkomme päättymistä siivooja kävi uudessa kodissamme siivoamassa myös pinnat ja lattiat. Sekään ei ollut ison remontin jäljiltä mikään pikkujuttu. Olin niin onnellinen etenkin siitä, että joku muu huhki kylppärin ja vessan kimpussa. Jokainen raksalla elellyt tietää, miten röynäiseen kuntoon vesipisteiden ympäristö pääsee – kaiken muun ohessa. Siivooja oli myös ehtinyt pyyhkiä remontin keskelle viikkoa aikaisemmin kannetut kalusteet, jotka olivat kerryttäneet päälleen komean kerroksen remonttipölyä kaikesta suojauksesta huolimatta.
Vanha koti sai sekin arvoisensa siivouksen kiitokseksi kuluneista vuosista. Siivoja pesi kodin lattiasta kattoon, eikä meidän tarvinnut käyttää aikaamme esimerkiksi pesukoneen alta paljastuneen pinttyneen lian jynssäämiseen. Vähensi ihan hurjasti aikataulupaniikkia, kun sai vain tyhjentää kaappien hyllyjä, mutta joku muu pesi ne. Vanhan kotimme uudet asukkaat saivat myös vimpan päälle jynssätyn uunin sekä puhtauttaan kiiltävät ikkunat.
Siivoojan lähdettyä iltapäivällä, me kävimme jättämässä vanhalle kodillemme hyvästit. Tyhjä asunto kylpi valossa ja istuimme sen keskellä kertoen lapsille tarinoita. Miten tuohon kohtaan hulahtivat lapsivedet esikoista odottaessani ja miten tuossa kuopus otti ensiaskeleensa. Yritin painaa mieleeni jokaisen nurkan ja annoin sitten itselleni luvan olla vähän outo ja halailla seiniä hyvästiksi. Lapset tekivät saman perässä. Kiitos koti, kiitos koti, hekin hokivat ja halailivat.
Tuo koti tulee aina olemaan merkityksellinen koti. Sellainen, jonka ohi kulkiessamme kerromme lapsille jonkun hauskan muiston ajoista noissa 56 neliössä. Se on meidän ensimmäinen omistuskoti, ja lapsille se ensimmäinen koti, joka määrittelee lapsen mielessä sen, mitä kodiksi kutsutaan. Jätimme kodin tiskipöydälle skumppapullon, kukkalannoitetta parveketta varten ja avaimet. Tanssimme vielä kerran ympäri tyhjiä huoneita ja tuntui kummalliselta, että tässä se nyt on, yksi elämänvaihe oven sulkemista vaille valmiina. Kun ovi sanoi perässämme naks, yllätyin, että haikeus ei yltänyt itkuksi asti.
Uudessa kodissa sen sijaan piti kastella silmäkulmia helpotuksen kyyneleillä. Kannoimme remonttievakossa mukana kulkeneet matkalaukut sisään kotiimme, ja jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin pomppinut ilosta. Onneksi ehtymättömällä energialla varustautuneet lapset hoitivat sen homman puolestani. En ollut varautunut siihenkään, miten paljon epävarmuus ja hotellissa arjen viettäminen veisivät energiaa.
Mutta nyt ollaan kotona! Meillä ei ole keittiötä, eikä edes viime viikoksi tilaamamme jääkaappi ole lupauksista huolimatta saapunut vielä. Lattialistoista voidaan puhua ehkä joskus joulun aikoihin, mutta sillä ei ole väliä. Me ollaan kotona. Toisin kuin viime muuton aikaan, nyt ei pelota yhtään. Tästä alkaa uusi luku elämässä. Pitkä, polveileva ja ihana luku.
Ps. Jos tahdotte testata Freskaa, koodilla 30LAHIOMUTSI saatte kertaostosta 30 euron alennuksen. Koodilla 50LAHIOMUTSI taas saatte hinnasta pois 50 prosenttia säännöllisen tilauksen ensimmäisestä siivouskerrasta. Koodit ovat voimassa marraskuun loppuun, joten hyvin ehtii tilata ennakkoon kodin putsuun jouluksikin. Tarkempia ajatuksia ja omia kokemuksiani Freskasta tässä postauksessa.
Me vedettiin miehen kanssa semmoinen kevyt muutto kaksiosta omakotitaloon (6h + keittiö kokoluokkaa) viime keväänä. Pienenä hidasteena juuri kaksi vuotta täyttänyt esikoinen ja tuolloin viisi viikkoinen kuopus. Huhheijaa.
Viimeisillään raskaana siivosin ja laitoin vanhaa kotia myyntikuntoon, vaikka neuvolasta oli jo tullut alkuvuodesta kehotusta himmailla tahtia pari kuukautta kestäneiden supisteluiden takia. Niin ja vanhaan kämppään laitettiin ne kuuluisat listatkin ennen myyntiä. Kämppä ehti onneksi olla vain neljä päivää myynnissä, ihana ja kaunis 50-luvun kerrostaloasunto kun oli. 😉
Onnea oli samassa kaupungissa asuvat vanhemmat, jotka olivat sekä muutto- että lastenhoitoapuna, kaksi vuotiaan kanssa on ihan mielenkiintoista pakata tavaroita. Hulluja, kun olimme, sovimme esikoisen 2-vee bileet uuteen taloomme viikon päästä muutosta. Synttärit pidettiin, vieläkään ei kaikki tavarat ole löytäneet paikalleen, ei ole verhotankoja jne., mutta näillä mennään.
Ja mulla tuli ne pari kyyneltäkin vanhan asunnon luovutushetkellä, salaa tottakai. Viisi vuotta kerkesimme mekin siellä asumaan ja elämään. Esikoinen toteaa vieläkin vanhan kodin ohi ajaessamme, ettei voida enää mennä vanhaan kotiin, siellä on tyhjää.
Paljon onnea ja iloa uuteen kotiin teille! 🙂
Apua, kuulostaa hullulta urakalta! Melkoisen duunin teitte, ja onneksi saitte apua isovanhemmilta. Meillekin miehen isä tuli Pohjanmaalta asti remppa-avuksi kahtena viikonloppuna, mikä oli ihan valtavan iso apu meille. Ja sitten tietty ystävät ja mun sisko, jotka auttoivat lastenhoidossa ja muutossa.
Mä olen ehtinyt itkeä meidän kotia näiden lähes viide kuukauden aikana, mitä asuntonäytöstä muuttoon meni. Se oli hyvä pehmeä lasku näemmä, sillä vanhan kodin oven sulkiessa jäljellä oli enää vain pieni onnellinen haikeus ja kiitollisuus siinä kodissa vietetyistä vuosista.
Lapsille oli tosi tärkeää nähdä koti justkin tyhjänä. Muutto konkretisoitui heille todella vasta siinä. Vielä tärkeämpää oli sitten remonttievakon jälkeen nähdä uusi koti, omat huonekalut ja lelut. Välitila remonttievakossa oli heille vielä kummallisempaa ja raskaampaa kuin itselle.
Oli meilläkin onneksi varsinaisena muuttopäivänä muutama ystävä lisäksi kantoapuna, mutta väittäisin kuitenkin, että se kaikki säätö, räpeltäminen ja pakkaaminen on se suurin homma noissa muutoissa. Ja kuinka paljon sitä tavaraa onkaan. Oli tietty iso häkkivarasto ja vielä toinenkin varasto kerrostalossa, vaatehuoneen hyllyt kattoon asti täynnä nelihenkisen perheen tavaroita. Nyt on onneksi tilaa.
Meillä esikoinen ei olisi suostunut edes tulemaan enää vanhaan kotiin, kun olimme kaksi yötä olleet uudessa kodissa. Veti siis totaalisesti liinat kiinni kerrostalon pihassa ja ilmoitti, ettei tule. Onneksi saatiin kuitenkin neiti suostuteltua vielä ihan tyhjään entiseen kotiin ja hänkin näki, kuinka avaimet annettiin uusille omistajille.
Meidän ei tarvinnut tehdä remppaa täällä uudessa kodissa, mitä nyt mies halusi fiksata itselleen leffahuoneen, mikä vaati maalipinnan yhteen seinään ja sopivan laitteiston metsästämisen.
Hatunnostot teille teidän urakasta. Ja kiitokset kivasta blogista. 🙂
Me kun muutettiin nykyiseen asuntoomme, oli edelliset ostaneet loppusiivouksen ja oli kertakaikkiaan ihana muuttaa ensimmäisen kerran niin että asunto oli ylipäätään siivottu edes jotenkin, saatika sitten ihan vimpan päälle. Oli kyllä ihan superia! Taitaa vaan olla sen verran kallis palvelu tämän kokoiseen asuntoon että jos joskus pois muutetaan, kai se täytyy ite siivota (tähän kirosana 😀 ).
Niin totta, se kaikki säätäminen siinä varsinaisen muuttopäivän ympärillä se suurin, aikaavievin ja raskain homma on munkin mielestä. Vaikka mä ostaisin mielelläni vaikka jonkun pakkaamaan kaikki tavarat, siihen muuttopäivän kantamiseen tahdon osallistua itse. Se jotekin kuuluu muuttamiseen – samalla kun kantaa laatikoita, kantaa myös itseään ja olemustaan uuteen kotiin. Mä en itse ehtisi perässä, jos joku muu hoitaisi muuton mun ollessa muualla 😀
Niin häkkivarastot, kääk! Meillä on se nyt ihan kattoon asti täynnä, kun vanhassa kodissa häkkivarasto oli kokoluokkaa yksiö ja nyt sitten sellainen komero. Jos jotain tahtoo takaa, edestä pitää ensin purkaa laatikot. Nyt tosin meillä on sisällä enemmän tilaa, joten jahka siihen asti päästään, aletaan käydä verkkovarastoa läpi ja tuoda sieltä osaa tavaroista sisään. Mitään tarpeetonta siellä ei ole (paitsi yksi kassi seuraavaa kirpparia varten odottamassa), joten kaikki pitäisi saada jotenkin nätisti järjestykseen ja helposti aina tarvittaessa käyttöön napattavaksi.
Ja kiitos kiitoksista, ihanaa että luet blogiani 🙂
Oi että, mä tosiaan voin kuvitella sen fiiliksen, kun pääsee muuttamaan kunnolla siivottuun kotiin! Meillä nyt tosin remppakamaa oli ja edelleen on sotkemassa, mutta silti. Kunnolla siivotussa kodissa pääsee aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä.
Ainakin Freskalla muuttosiivouksen hinta määräytyy simppelisti saman tuntihinnan perusteella kuin mikä tahansa muukin siivous. Eli 34 e / tunti (kotitalusvähennyksen jälkeen 18,70 e / tunti). Meillä kaksiossa siihen oli ikkunapesuineen varattuna 6 tuntia, eli hinta olisi ilman oravannahkoja ollut 204 e (kotitalousvähennyksen jälkeen 112,2 e). Mä yllätyin, että muuttosiivoukseen menee kauemmin aikaa kuin normisiivoukseen, mutta sitten aloin ymmärtää, kun mietin, miten kauan itsellä olisi mennyt ikkunoiden pesuun, uunin hinkkaukseen, vessan kaakeleiden jynssäykseen jne. sen perussiivouksen päälle 😀
Mulla on ollut tapana siivota muuton yhtydessä koti vimpan päälle (no ikkunoita en ole joka kerta ehtinyt pestä), sillä en vain kehtaisi jättää huonosti siivottua kotia seuraavalle. Tällä kertaa siihen ei kyllä ilman siivoojan apukäsiä olisi ollut mitään mahdollisuutta.
Tästä nykyisestä kodista ei toivottavasti olla muuttamassa minnekään moneen kymmeneen vuoteen, joten onneksi ei muuttosiivouksiakaan tarvitse omalle kohdalle ihan hetkeen miettiä 😀
Snif, nää muuttopostaukset tuo meikälle palan kurkkuun sillä itsellä on sama homma edessä tammikuussa. Tässä kodissa ovat kaksi lastamme saaneet alkunsa ja viettäneet elämänsä alkumetrit. Asiaa ei auta se että muuttomatkaa kertyy yli 200km ja taakse jää niin paljon muutakin kuin vain asunto: isovanhempia, serkkuja, tätejä ja enoja. Lukematon määrä ystäviä. Päiväkoti ja sen kaverit. Mä olen ikävöinyt jo etukäteen jopa lähikaupan kassaa ja neuvolantätiä. :'D mutta näihin postauksiisi palaan kun kaipaan vertaistukea. Rohkeasti kohti onnellista uutta! Kiitos hyvistä teksteistä!