Ravintolassa saatujen ruokaelämysten apinoiminen omassa kotikeittiössä on lempipuuhiani. Tiedättehän idean: syöt ravintolassa jotain niin jumalaista, että nuoltuasi lautaselta viimeisetkin rippeet, yrität udella ravintolan keittiöstä kaikin keinoin ruuan salaisuutta. Ja vaikka et saisikaan kuin pieniä vihjeitä, sitä samaista sapuskaa on ihan pakko yrittää loihtia myös kotona.

Koska pikkulapsivuodet ovat saanet rakkauteni kokkaamiseen haalistumaan, ovat tällaiset kutkuttavat ruokaleikit vähän kuin ruuhkavuosien parisuhdeterapiaa minun ja keittiön välillä. Se toimii muistutuksena siitä, että meillä oli joskus intohimoinen suhde ja oli viikonloppuja, kun olisimme voineet nauttia toistemme seurasta aamusta iltaan. Ravintola-annosten apinoiminen antaa toivoa siitä, että se rakkaus on siellä kiireen takanakin hengissä, ja että vielä joskus meillä on keittiön kanssa taas paremmin aikaa toisillemme.

Tällä kertaa idea lähti niinkin yksinkertaisesta elämyksestä kuin marinoiduista punasipuleista. Kyllä, tämä on ehkä Suomessa sama kuin kertoisi, että ei ole koskaan valmistanut perunamuusia tai kaurapuuroa, mutta näin se vain on; minä en ole koskaan tehnyt marinoituja punasipuleja. Tiedän kyllä, että yksinkertaistahan se on, mutta muistan niiden ihanuuden aina vain ravintolassa. Kuten nyt kesän Pohjanmaan-reissulla syödessämme Raawkassa merileväwrapit ja salaatit, joissa oli käytetty marinoitua punasipulia.

Ettei niiden ihanuus taas unohtuisi, päätin laittaa hösseliksi ja punasipulit marinoitumaan. Outi osasi kertoa, miten punasipulit marinoidaan ja ehdotti, että tehtäisiin halloumi-burgereita, joiden väliin marinoitu sipuli sopisi. Kuka nyt tuollaisesta ehdotuksesta kieltäytyisi!

Lopulta kaiken taaperosekoilun ja eroahdistusitkun keskellä kävi niin, että Outi illallisen suunnittelun lisäksi marinoi ne punasipulit ja muutenkin valmisti koko illallisen. Mutta kun kyseessä on näppituntumalla pyörryttävän hyviä ruokia valmistava nainen (muun muassa se puolukka-valkosuklaakakku kuopuksen yksivuotissynttäreille!), hän etenkin sitä laatuaikaa kahdestaan keittiön kanssa on ansainnut. Minun hommakseni siis jäi raahata pöydät ja tuolit keskelle pihaa burgeribileitä varten sekä lasten pitäminen poissa keittiöstä. Ekassa tehtävässäni onnistuin paremmin kuin toisessa.

Lopulta kannoimme notkuvat tarjottimet pihalle ja katoimme pöydille briossisämpylät, cheddar-juustoa, tomaattia, ketsuppia, jäävuorisalaattia, suolakurkkua ja paistettua halloumia. Dijon-majoneesiin Outi oli sekoittanut näppituntumalla majoneesia, dijonsinappia, mustapippuria ja hunajaa. Keskelle pöytää nostettiin marinoidut punasipulit, jotka Outi oli valmistanut apauttiarallaa tällä meiningillä:

• 2–3 punasipulia ohuina viipaleina / renkaina
• 2 rkl tummaa siirappia
• 0,5dl punaviinietikkaa / balsamicoa
• 1 dl oliiviöljyä
• Suolaa ja mustapippuria

Kaikki marinadin ainekset sotketaan punasipulin kanssa yhteen ja annetaan maustua niin kauan kuin aikaa on, mutta vähintään 4 tuntia.

Ja ai että, miten hyvää oli! Kyllähän se tiedetään, että ulkona ruoka maistuu aina paremmalta, mutta näemmä taikaan ei tarvita kuin kymmenen metrin hajurako taloon (ja oletettavasti myös taitavalla kokilla on tekemistä asian kanssa). Ulos kattamisessa on myös se hyöty, että vaikka tulee sotkua, ei sen niin väliksi. Muruset hujahtavat nurmikkoon ja pöydät (sekä lapset) voi tarvittaessa ruokailun jälkeen huljutella puhtaaksi puutarhaletkulla.

Vieläköhän sitä tarkenisi kattaa illallisen ulos, jos ottaisi mukaan vilttejä ja tunnelman lämmittämiseksi kynttilöitä ja lyhtyjä? Pitää kyllä kokeilla! Ja jos vaikka samalla vihdoin ihan itse marinoisin ne punasipulit, nyt kun ohjekin on.