
Jos ei olisi kuvallisia todisteita, alkaisin epäillä omia muistikuviani. Kun viisi vuotta sitten muutimme ankean lähiöparvekkeen ullakkolöydöin ja hyötykasvein lähiökeitaaksi, saimme popsia ruokaa omalta parvekkeelta pitkin kesää ja syksyä. Kyllä, kuvamuistot sen todistavat. Sitten vuosi vuodelta sato tuntuu kurjistuneen. Onkohan tässä nyt kyse aloittelijan tuurista, johon ei enää näillä kertyneillä kaupunkiviljelyvuosilla voi luottaa?
Tänä vuonna istutimme ja kylvimme parvekkeelle vähemmän kasveja, vaikka ei heti viidakkomeininkiä katsellessa uskoisi. Mies oli viime vuoden huonon sadon ja kirvataiston jälkeen sitä mieltä, että laitetaan pelkästään kukkia, mutta minä sain ujutettua mukaan muutakin vihertävää. Hyötykasvit kun ovat kauniita sellaisenaan, ja plussaa on, jos niistä jonkun hedelmän, marjan tai vihanneksen saa suuhunsa laittaa.
Odotukset eivät siis olleet korkealla, mutta harmittahan tuo onneton sato. Chileistä ja paprikoista ei ole tullut mitään pataan laitettavaa, vaikka muistan kesän, kun chiliä riitti kuivattavaksi asti. Mutta nyt ei yhden yhtä hedelmää, vaikka chilit ja paprikat ovat kukkineet komeasti ja niille on annettu parvekkeemme lokoisimmat oltavat ja aurinkoisimmat nurkat. Valmiina ostettu tomaatti on sentään jaksanut ilahduttaa meitä muutamalla pienellä ja mehevällä tomaatilla, jotka on pistetty poskeen suoraan puskasta. Tomaatti rohkeasti edelleen puskee kukkaa luottaen kesän jatkumiseen.
Vanhempieni ulkorakennuksen edustalta juurineen kaivettu ja muovipussissa Helsinkiin kuljetettu raparperi onneksi on jatkanut rauhaisaa eloaan myös tänä kesänä. Se taivuttelee varsiaan ylös ruukusta ja itsestään sen kummempaa meteliä pitämättä avaa nupuistaan tumman vehreät lehdet. Raparperipuska on niin kaunis, että siitä ei olla maltettu syödä kuin muutamat varret.
Muovipussilla Pohjanmaan-junassa tänne Helsinkiin ovat kulkeutuneet myös parvekkeemme tämän kesän uudet asukkaat: mansikat. Meillä oli entuudestaan yksi amppelimansikka, ja satuimme olemaan lakeuksilla juuri silloin, kun vanhempieni marja- ja vihannestilalle istutettiin uusia mansikoita. Niinpä isini pakkasi meille kotiinviemisiksi muutamat mansikantaimet, ja vasta kotona muovipussia tarkemmin tutkiessamme tajusimme, että taimia on parin kappaleen sijaan kunnon pesue. Niitä majaileekin nyt niin kattoon kiinnitettyinä, jakkaroilla kuin puisen nurkkasohvan kulmilla.
Mansikoista makeaksi ei suitamme kuitenkaan olla parvekkeelta saatu. Ne muutamat parvekkeelta hartaudella keräämämme marjat ovat olleet pieniä ja kurttusia; ihan kuin mansikkapuskat olisivat kaikilla voimillaan saaneet rutistettua itsestään edes ne. Lakeuksille istutetut taimet ovat tehneet jättimäisiä ja makoisia mansikoita, joten luultavasti avomaalajike yksinkertaisesti tuntee olonsa liian ahtaaksi parvekeoloissa. Taiminakin niiden juuret olivat ihan valtavat; kuin pituutta hujahtaneen teinipojan jalat, jotka heiluvat holtittomasti sinne ja tänne. Osa mansikoista istutettiin jättimäisiin ruukkuihin ja osa auttamatta liian pieniin, mutta kummassakaan ne eivät ole oloaan kotoisaksi tunteneet.
En nyt edes aloita herneistä, joiden paloissa on jokaisessa yksi herne tai persiljasta, joka on tehnyt ennätyksen siinä, että onnistuu olemaan kasvamatta lainkaan koko kesänä. Sen sijaan kehun kesän yllättäjää, rucolaa, joka on päättänyt valloittaa istutusastian viereisen penkinkin villisti rönsyilemällä. Siitä on saatu pizzojen päälle ja salaatteihin makua koko kesän ajan. Pensasmustikatkin ovat intoutuneet tekemään ehkä 20 marjaa, mikä on noin 80 prosentin nousu aikaisempien vuosien satoon nähden.
Niin. Jos koko tähän asti saatu sato olisi laitettu blenderiin, siitä olisi saanut yhden ison lasillisen kummallisen väristä smoothieta.
Liekö sillä kuitenkaan niin väliä. Vaikka sato on kehno, onhan tuo parveke niin paljon kauniimpi viheriöivä kuin betonisena. Lapset myös rakastavat auttaa viljelyhommissa ja he ovat niistä muutamastakin tomaatista ihan onnessaan. Ihan itse kasvatettiin! Välillä parvekkeen räsymattoja on pitänyt kuivatella, kun nekin ovat lasten omatoimisessa kastelupuuhissa saaneet kannulliset vettä päälleen.
Ja sitä paitsi, ehkä me ehditään vielä saada muutamat loppukesän mansikat, kun hiljan tajusin lopettaa orvokkien kuihtuneiden kukkien nyppimisen. Kuopus nimittäin otti kukkien hoidostani mallia ja reippaan omatoimisesti kävi nyppimässä myös mansikoiden kukat pois.
Mummini neuvoi: siinä vaiheessa kun tomaatin kukkia ja raakileita on riittävästi ja/tai lähestyvä syksy uhkaa, latvo tomaatintaimi, eli leikkaa latva. Tällöin tomaatti alkaa kypsyttää siinä jo olevia hedelmiä, sen sijaan että keskittyisi pituuskasvun tai uusien kukkien tekemiseen.
Meillä on käynyt aivan samoin! Normaalisti olemme syöneet salaattia kuin pienet puput koko kesän suoraan parvekkeelta, napsineet herneitä, kurkkua, ananaskirsikka ja pikkutomaatteja kiitettävästi heinäkuusta alkaen ja kuivattaneet valtavan määrän yrttejä. Tänä vuonna ekat tomaatinraakileet ovat vasta syntyneet, kurkkuja on tullut yksi, herneitä ehkä kourallinen, tilliä ja basilikaa jonkin verran. Salaatti on useista kylvöistä huolimatta kieltäytynyt kasvamasta.
Vinkki: Chili kasvaa kivasti sisällä. Kasvattelemme chiliä ihan ilman kasvilamppuja eteläikkunalla ympäri vuoden, ja satoa tulee ihan kivasti kahdesta ”puusta” 🙂
Minulla on ihan samanlaisia herneitä. Jos on enemmän kuin yksi tai kaksi hernettä niin sitten ne on onnettoman pieniä. kärsivällisesti kumminkin annan kasvaa ja keräilen pari palkoa jokatoinen päivä.
Yksi kuudesta tomaatintaimesta teki ihan mukavasti satoa. Muissa oli kyllä kukkia ja on ollut raakiloitakin vaikka kuinka kauan, mutta ne eivät tunnu tahtovan kypsyä. On leikattu latvat ja otettu alaoksat pois, mutta ei tunnu auttavan. Voi kun tulisi vielä joku oikea helleviikko ja antaisi niille kunnon buustin. Viileät ja tuuliset säät ei oikein suosi tomaatteja. Toisen ruukun voi onneksi nostaa sisälle vielä jatkamaan, mutta toinen on niin iso ja hankala että se tarvitsisi kaksi vahvaa ihmistä nostamaan, yhden pitämään verhoa ja yhden tukemaan tomaatteja että selviäisivät kuljetuksesta.
Teidän paprikoiden kohdalla tuli mieleen että onko teillä tarpeeksi pölyttäjiä parvekkeella? Tosin muiden kasvien edes jonkinlaisesta sadosta voisi päätellä että kyllä siellä nyt jotkut ötökät on käyny.
PItäisi ehkä tehdä kuten mummisi neuvoi, sillä eivät kai ne kukat nyt enää ehdi raakileiksi tuosta kypsyä, vaikka parveke onkin lasitettu. Jaksaisi tomaatti sitten helliä valmiiksi nyt kehittymässä olevat tomaattibebet.
No jopas, mikäköhän tässä kesässä on oikein ollut! Mun perstuntuman mukaan tämä vuosi on kuitenkin ollut kasveille suotuisampi kesä kypsytellä hedelmiä ja marjoja kuin viime kesä. Oottakaas, kun pääsen kertomaan meidän laatikkoviljelmistä. Morjens, ikinä niin onnetonta satoa!
Me otettiin viime vuonna chilit sisään, kun ne tuottivat (kirvaonlemista huolimatta) niin hyvin ja olivat maultaan niin huippuja. No eivät ne poloiset selvinneet edes vuodenvaihteeseen, kun kaikki lehdet olivat tippuneet. Kasvilamppua ei meilläkään ollut, mutta aurinkoinen länsi-ikkuna.
Haha, vai muillakin on yhden herneen palkoja 😀 Meillä lapset ovat olleet noista innoissaan, joten mikäpä siinä. Mutta naurettavaa, että varasin vanhasta tottumuksesta niille ison kiipeilyalan, ja ovat napanneet siitä kiinni ehkä kymmeneltä sentiltä. Tosin sekin on jo ihan hyvä, sillä herneiden kanssa meinasi käydä vanhanaikaisesti: ne pääsivtä kerran kuivahtamaan aika pahasti.
Lasitetulla parvekkeella pitää tosiaan vähän kikkailla pölytyksen kanssa. Ollaan pidetty lasia raollaan, ja aina välillä sieltä joku pörriäinen tai pari käväisee parvekkeella surisemassa. Sen lisäksi ollaan ravisteltu ja koputeltu oksia ja puuvillatopsilla pyöritelty kukasta toiseen. Saas nähdä, kuinka käy ensi kesänä – uudessa kodissa parvekeratkaisu on erilainen kuin tässä kodissa.
Joo tämän vuoden tomaattisato on kyllä surkein koskaan. Nythän ne lupailee taas hellettä ja lämpöä, joten ajattelin tsekkailla josko nuo vihreät raakileet jaksaisi tuosta kypsyä. Jos ei, taidan kokeilla kypsyisivätkö sisällä. Mutta yhtä kaikki, tänä vuonna on kyllä parvekeviljely tympinyt kun sato on noin onneton. Tosin mutsi, jonka tomaatit kasvaa maalla, sanoi että huono sato on tulossa sieltäkin. Meidän kasvatuslaatikot kyllä puski satoa hurjasti mutta tosiaan partsin sato jäänee onnettomaksi.
Minulla ei ole edes parveketta, joten saan vain haaveilla vihreästä parvekkeesta… Jos olisi parveke, laittaisin sinne ehdottomasti ensimmäisenä raparperipuskan tuottamaan satoa!
Asiasta toiseen: Osaatko sanoa, mistä Helsingissä löytäisi kelvollisen valikoiman a) suomalaisten merkkien lastenvaatteita (brändi siis alun perin suomalainen, esimerkiksi Reima tms.) ja b) Suomessa valmistettuja lastenvaatteita? Jos on huomenna lyhyt aika kiertelyyn, missä muutamassa liikkeessä suosittelisit käymään?
Toivottavasti tosiaan viikonlopun aikana saadaan kypsymispyrähdys! Nää kasvimaahommat tuntuu olevan kyllä sellaisia henkimaailman asioita, että ei ikinä tiedä, mitä tuleman pitää. Viime vuoden kehnohkon sadon laatikkoviljelmillämme ymmärrän, mutta tänä vuonna se on ollut niin kehno, ettei kehnolla enää pohjaa. Ja kuitenkin säiden puolesta kaikki on ollut paljon tasaisempaa kuin viime vuonna.
Rapaperi on ihana, se tuo vihreyttä ja kodikkuutta ympärilleen <3
Mä suosittelisin sua piipahtamaan lyhyen kiertelyn aikana Eerikinkatu yhdeksässä (ihan keskustaa, Kampin kaupunginosassa). Sillä on kaksi lastenvaatteita myyvää liikettä, joiden valikoima on suomalainen. Harakanpesä myy suomalaisomisteisten yritysten vaatteita, kuten muun muassa Vimmaa, Aarrekidiä ja Papua. Siinä ihan naapurissa on Lempee, joka myy ainoastaan Suomessa valmistettuja lastenvaatteita, kuten Melli Ecodesignia, Höö:ta ja PaaPii:ta.
Kiitos vinkeistä, mahtavaa! Lapsettomana en siis tunne tällaisia kauppoja, vaikka itse kaupunkia tunnenkin.
Kiva kuulla, että vinkeistä oli iloa! 🙂