Postauksen ensimmäiseen kuvaan tiivistyy minun tunnelmani tämän vuoden keskikesän juhlasta. Kuva on otettu juhannuspäivän aamuna. Metsässä oli silloin vietetty kaksi yötä, puhelimeni oli ollut kiinni kaksi vuorokautta ja leirin ohi oli kulkenut kaksi eräilijää. Olo oli unen- ja onnenpöpperöinen.
Olimme juhannusretkellämme matkassa samalla porukalla kuin viime vuoden telttaretkilläkin. Neljä aikuista, kaksi leikki-ikäistä ja kaksi vauvoista taaperoiksi kasvanutta retkeilijää. Sekä ystäväperheen että meidän esikoisemme olivat kasvaneet viime kesän retkistä sen verran, että samoilimme tällä kertaa vielä vähän kauemmaksi Nuuksion metsiin. Taaperot kulkivat kantoliinassa ja -repussa. Parin tunnin vaelluksella ainakin minä olin perillä jo siinä vaiheessa, kun jäimme bussista pois Vihdintien varressa.
Kesä on taas tullut jotenkin yllättäen. Yhtäkkiä siitä on jo puolet mennyt, kun minä vasta heräilen talvihorroksestani täyteen kukoistukseen. Kesäkuun viikot ennen juhannusta ovat aina melkoista tykitystä kaikissa töissä, kun heinäkuuta raivataan tyhjäksi ja syksyäkin suunnitellaan sekä työstetään jo pitkälle. Juhannusviikon keskiviikkona istuin toimistolla iltamyöhällä pää sätien ja ajattelin, että en ikinä saa käännettyä päätäni metsämoodiin.
Onneksi minun ei sitä tarvitse kääntääkään, metsä tekee sen puolestani. Kun jalkojen alla on sammalten pehmeys ja yllä humisevat minua vuosikymmeniä vanhemmat havupuut, sydän alkaa pomppia tasaisessa rytmissä ja pään suoritusputki oikenee näkemään ja tuntemaan ympärillä olevan selkeämmin ihan ilman käskemistäkin.
Pidän muutenkin siitä, mitä metsä tekee ihmiselle. Jossain vaiheessa havahduin nauraen siihen hupaisaan näkyyn, kun koko leiriseurueemme hyppeli pitkin helteisiä rantakallioita ilkosillaan tai puolialasti. Ihot nuotiosta nokeentuneina, kynnenaluset mustina ja pörröiset hiukset havunneulasissa. Kuin ehdat villit metsäläiset, mitä nyt pääkaupunkiseudun metsissä ja älypuhelimet rinkkojensa taskuihin unohtuneina. Olisimme mahtaneet olla näky, jos leirin ohi olisi juuri silloin taivaltanut joku niistä muutamasta reissumme aikana kohtaamasta kulkijasta.
Ihminen kai tarvitsee tuollaista taantumista, että osaa taas arvostaa juoksevaa vettä, napista kuumenevaa liettä ja ruokakaupan tuoretavarahyllyjä. Nyt teimme vedenhakureissuja metsäpurolle ja valmistimme ruuat nuotiolla sekä retkikeittimellä. Metsä yllätti tarjoamalla jo juhannuksena tuoreet mustikat aamupuuroihimme ja kanttarellit kviniorisoton kylkeen. Metsälammen vesi oli niin lämmintä, että keskiyön uintireissulla pystyi pysähtyä kellumaan ja kuulostelemaan metsänlaidalla kukkuvaa käkeä.
Kuulostaa NIIN ihanalta! Mä oon viime kesästä asti haaveillu telttaretkestä Nuuksioon, matkakaan ei olis pitkä kun Espoossa asustelen 😉 Missä päin Nuuksiota piditte majaa? Olis kiva löytää just tommonen rauhallinen paikka, mihin ei muut retkeilijät paljon eksy.
Minä jaksan aina hämmästellä teidän retkieväitä ja sitä miten jaksatte kantaa kaikki ne plus taaperot retkipaikalle. Kademielellä siis hämmästelen kun itse en voisi kuvitellakaan laittavani kymmenkiloista lasta enää eteen kantoon. Varsinkaan jos selässä olisi iso rinkka täynnä ihania perunoita ja juomavettäkin monelle hengelle.Yksi taika taitaa olla se ettei kävelyä tule kovin pitkää matkaa, mutta silti. jos osaisit kertoa mikä teidän salaisuus on niin se olisi kullanarvoinen tieto. Mutta tuollaiset jutut yleensä on sellaisia ettei sitä itsekään tiedä miksi se onnistuu niin helposti itseltä, mutta ei muilta. Joka tapauksessa kademiellä katselen teidän retkipostauksia aina. Minäkin nukuin juhannusyön jäkeisen yön ulkona. Ihan pihassa vaan saunan nurkalla riippumatossa. Oli kyllä hienoa aamulla katsella kun aurinko nousi usvaisen järven takaa, mutta ei se silti ollut oikea retki.
Minä myös kateellisena luen näitä rerkipostauksia, en ymmärrä miten te sen teette… Siis ihan vilpittömästi, mäkin tahdon! Me uskaltauduttiin viimein parin vuoden harkinnan jälkeen viime kesänä toteuttaa yhden yön telttaretki Nuuksioon ja sen traumoja kannetaan vieläkin. Siis me miehen kanssa, lapset muistelee sitä onnellisina 😀 he olivat silloin 5- ja 3-vuotiaita, kaksi aiempaa kesää oltiin jo harjoiteltu teltassa nukkumista omalla takapihalla (huonoin tuloksin). Lähinnä se säädön, tavaran, ruoan, juoman ja kitinän määrä uuvutti, toista yötä ei olisi voinut kuvitellakaan. Oletteko te aivan äärimmäisen lehmänhermoisia vai lapset superrauhallisia? Vai onko avainsana tuo kaveriperhe? Haaveissani toteuttaisin vastaavia retkiä vaikka pari kolme kesässä, mutta käytäntö ei vastaa haaveitani 🙁 Raskainta oli ehkä kuopuksen nukkuminen, ei pystynyt rauhoittumaan nukkumaan, pelkäsi susia (tämä tuli täysin puskista) ja heräili pitkin yötä. Siitä sitten virkeänä uuteen aamuun…
Ihania kuvia ja tunnelmia!
Esikoinen kärttää telttaretkeä, mutta ehkä aloitamme omasta pihasta :).
Tuleeko Islanti-postauksia vielä? Matkustamme syyskuun lopussa, lennot ja asunto on jo varattu. Mietin kyllä, pärjäämekö kantorepulla ja matkarattailla (Nanot vai Ponyt)? Esikoinen on 3,5-v, mutta ei mikään innokas kävelijä.
Entä ravintolasuosituksia? Tai vinkkejä, miten rakentaa päiväohjelmaa, mitkä ovat must-kohteet, miten selvitä aikaerosta, kun lapset heräävät Suomessakin kuudelta..
Mäkin haluaisin telttaretkelle lasten kanssa, mutta en tajua, miten! Jos lähtee vaikka viikonlopuksi yökyläilemään mummolaan, tuntuu, että auto on aivan täynnä kamaa, miten sitten telttailemassa… Olisiko mahdollista, että tekisit lapsiperheen telttailun ABC -postauksen? Siis ihan listaisit, mitä teillä on mukana (lasten varusteet, ruoat, omat varusteet ym.). Varmasti moni ilahtuisi sellaisesta vinkkipostauksesta!
Mä kanssa kaipailisin jotain Retkeily metsässä taaperon kanssa for Dummies -postausta.
Meillä on 2v. ja en käsitä miten me edes voitaisiin nukkua teltassa. Onko teillä omat makuupussit pienille? Tuo lapsi hermostuu jo jos peitto on liian tiukasti ympärillä. Yhdet päikkärit juhannuksena nukuttiin teltassa, mutta ei tarvinut mitään peittoja. On se hassua kun ite taas tehdään asioita joita monet muut lapsiperheelliset on ihmetelleet, esim. kaupunkilomia, mutta retkeily joka ennen lasta oli meidän elämässä tosi tärkeää tuntuu jotenkin ihan ylitsepääsemättömän vaikealta 😀
No teiltä ei tosiaan olisi pitkä matka 🙂 Me oltiin tällä kertaa yötä kahdessa eri paikassa. Retkikartta.fi on mainio palvelu (niin mainio, että siitä pitäisi ihan erikseen kirjoittaa), josta voi hakea retkeilyyn sopivia kohteita. Kartalla näkyvät myös polut ja sillä voi esimerkiksi mittailla etäisyyksiä. Esimerkiksi Nuuksion paikat on siellä hyvin merkittynä. Kartta toimii myös luonnossa paikantaen retkeiläiset kartalle, vaikka toki kannattaa vähänkään syvemmälle metsään mennessä olla mukana printattu kartta (tuolta sivulta onnistuu sekin) ja kompassi. Sitä rauhallisempi paikka, mitä kauemmaksi teistä jaksaa taivaltaa 😀 Tosin viime vuonna lapset eivät vielä jaksaneet kovin pitkälle taivaltaa, mutta vajaa kaksi kilsaakin taivallusta takasi vain muutamia ohikulkijoita.
Taaperon kantaminen edessä ei tosiaan ole enää mitään herkkua – siksi annoin tämän tehtävän mielelläni miehelle. Mulla oli siis viime vuotta kevyemmät kantamukset nyt, kun oli vain rinkka selässä 😀 Salaisuus on varmasti osittain se, että emme tosiaan vaella tunturissa päiväkausia. Mutta nytkin reilun neljän kilsan matka epätasaisessa maastossa taukoineen vei pari tuntia. Ensi vuonna pitää sitten taas retkeillä lähempänä teitä, kun taaperot saavat ihan itse kävellä.
Mutta niin, se salaisuus. Varmasti hyvä rinkka, jossa on huolella istumaan laitetut asetuksetn päällä. Kahden perheen seurueena voimme myös jakaa mukaan otettavia tavaroita. Ei tarvita kuin yksi kirves, yksi retkikeitin ja niin edelleen. Ja sit tietty se, että meillä on panostettu kevyisiin ja pieneen tilaan meneviin retkitavaroihin. Makuualustat menevät kääretortun kokoisiin pötkylöihin, retkimukit voi taittaa kasaan ja teltta on kevyimpiä markkinoilla. Mutta ihan hyvin voi reissata vähemmänkin hifistellen! Sitten ei ehkä vain kannata ottaa perunoita mukaan 😀 Mekin noille perunoille joka kerta nauretaan, mutta uudetn perunat siellä luonnossa ovat vain niin sen arvoisia. Muuten mennäänkin kevyesti. 200 gramman kvinoapaketista tekee ruuat kahdeksalle henkilölle ja kasviskeiton ainekset ollaan kuivattu kuivurissa niin että ne eivät paina juuri mitään ja menevät kahteen isoon minigrip-pussiin (silti niistä saa kaksi kattilallista valmista keittoa!) Juomavesia emme rahaa mukanamme, vaan otamme ne luonnosta (ja tarpeen vaatiessa keitämme ennen käyttöä).
Riippumatossa nukkuminen kuulostaa kertakaikkisen ihanalta! Sitä en ole vielä itse kokenut, mutta joskus vielä 🙂
No mulla ei ainakaan ole valitettavasti lehmänhermoja, joten siitä se ei voi olla kiinni 😀 Pakkaaminen retkille ei ole mitään herkkua koskaan (tosin se helpottui, kun tajusin kirjoittaa listan tavaroista, niin ei joka kerta tarvitse ähkiä, että mitä nyt pitää ottaa mukaan), mutta retket itsessään ovat mahtavia. Toki lapset kitisevät ja tappelevat, mutta niiiiiin paljon vähemmän kuin kotona. Pehmolelujen lisäksi muita leluja ei ole mukana, mutta leikit löytyvät luonnosta kuin itsestään. Viime vuonna isompia pitä välillä vähän innostaa leikkeihin, mutta nyt vuotta vanhempina ovat jo itseohjautuvia siinäkin suhteessa. Ja pienemmät yrittävät sitten koheltaa perässä haha!
Mutta varmasti tekemistä on sillä, että mukana on kaveriperhe. Nuorimman kanssa vielä menisi, mutta vanhempi kaipaa niin paljon ikäistään seuraa. Tosin, nyt veli on päivä päivältä varteenotettavampi kaveri. Ensi viikolla ollaan testaamassa yötä teltassa ihan vain meidän porukalla, saas nähdä! Jos tuntuu, että lapsi kaipaa seuraa telttaretkillä, voisikohan teltan pystyttää johonkin suosittuun paikkaan? Vaikka me ollaan Nuuksiossa ihan erämeiningeissä, sieltä löytyy paikkoja, joissa on telttoja kuin pieniä kyliä. Jos sieltä löytyisi seuraa lapsille? Tai sitten camping-alueet – siinä saisi telttaretken ja aika varmasti lapsiseuraa muista leirintäalueen sakeista. Ja tietty olisi vielä pesutilat ja ruuanlaittotilat valmiina, niin ei tarvitsisi niitä miettiä.
Meillä lapset ovat onneksemme nukkuneet retkillä valtavan hyvin. Viime kesänä olin ihan valmis muuttamaan metsään, kun huonosti nukkuva vauva heräsi metsässä vain muutaman kerran yössä. Itse en nuku niin hyvin kuin kotona ja lisäksi tarvitsisin enemmän unta metsäilyn jälkeen, mutta silti olo on ihan erilainen, kun on saanut nukkua ulkona ja juo aamukahvinsa hiukset pystyssä keskellä metsää 🙂
Kiitos, niin munkin mielestä 🙂
Omalta pihaltakin löytyy varmasti retkitunnelmaa 🙂
Islanti-potauksia on tulossa vielä kolme – kun vain saisin tungettua ne postauskalenteriin johonkin kohtaan 😀 Eli ravintolavinkkejä ja lapsien Islanti-suosikkeja on vielä tulossa! Meillä oläi reissussa mukana sekä Nano-matkarattaat sekä kantoreppu. Rattaita käytettiin Reykjavikissa, reppua sitten retkillä kaupungin ulkopuolelle. Esikoinen käveli, vaikka välillä kulki sitten miehen hartioilla (mä en siihen suostu, joten mun seurassa kävelee paremmin haha). Aikaero meni lapsilla yllättävän smoohtisti. Kuopus kun herää Suomessa viimeistään kuudelta, ja mä kauhistelin, että nyt sitten herää kolmelta yöllä. Mä itse olin aikaerosta useamman päivän ihan pölmistynyt ja väsy tuntui joka solussa. Mutta oli miten oli, teille tulee varmasti ikimuistoinen ja mahtava reissu!
Mulla on onneksi ollut apuna itseäni kokeneempia eräilijöitä, itsekään en ehkä muuten olisi tajunnut, miten retkelle voi noin vain lähteä 😀 Mutta joo, laitoin tämän postaustoiveen muhimaan ja meidän retkiryhmälle jo kyselyä, josko hekin jakaisivat vinkkinsä 🙂
Postaus aiheesta on laitettu muhimaan! 🙂 Meillä on nykyään molemmille lapsille omat makuupussit. Viime vuonna vauva nukkui vielä kesällä äitiyspakkauksen makuupussissa ja syksyllä äitiyspakkauksen haalarissa. Jos makuupussi tuntuu lapsesta inhottavalta, voisiko olla mahdollista vain pukea enemmän vaatetta ja jättää makuupussit pois kokonaan? Me taidetaan olla onnekkaita, kun molemmista teltassa ja makuupussissa nukkuminen on vain mukavaa – ja vielä nukkuvatkin ulkona niin hyvin 🙂
Riippumatto on varmasti melkein mitä tahansa telttaa kevyempi hyttyssuojineen ja laavukankaineenkin. Siinä kun ei ole tukirakenteita. Mutta se tietysti tarkoittaa että pitäisi olla jokaiselle omansa (itse en ainakaan voisi edes kuvitella selviäväni kahden hengen riippumatossa). Ja yöllä sinnekin pitäisi joka tapauksessa olla makuualusta ettei kylmä hiivi takamukseen.
Tuo kuivaruoka on varmasti iso osa salaisuutta ja se että minä en uskalla ottaa luonnon vesiä ainakaan keittämättä. Pohjoisessa varmasti uskaltaisin eri tavalla, vaikka sekin että siellä voi virtaavaa vettä turvallisesti juoda taitaa olla vanhentunutta tietoa. http://yle.fi/uutiset/luonnonvedet_eivat_ole_juomakelpoisia/5388944
Ihan hullua sinänsä että ihminen on niin vieraantunut luonnosta että ei voi juoda sieltä vettä.
Joo, nuo meidän kokeneemmat eräilijät ovat nukkuneet riippumatoissa, kun ovat olleet yksin reissussa 🙂
Minä uskallan metsäpuroista vettä juoda ihan sellaisenaan (riippuen tietenkin ihan purosta), mutta kuten tuossa linkkaamassasi jutussa sanotiin, vedet kannattaa keittää ennen juomista. Postauksen kuvissa näkyy nuotiolla nokipannu, jossa juomavettä juuri keitellään 🙂 Viime vuonna vauvojen kanssa käytimme myös puhdistustabletteja, mutta nyt emme enää kokeneet sitä tarpeelliseksi.
Aivan mieletön tuo imetyskuva <3
Joo, ihana iltamaitokuva <3
Meillä oli telttretkellä vauva toppahaalarissa kun ei esikoisen tavoin suostu käyttään lainkaan peittoa. Esikoinen oli sen verran innoissaan telttailusta että pysyi juniormakuupussissaan. Ja vaikka ei pysyisikään niin tärkeintä on mielestäni kuitenkin se että pysyy makuualustan päällä sillä maasta sitä kylmää kesäisin eniten tulee. Mutta siis joo, toppahaalarille peukku täältä!
Totta, munkin kokemuksen mukaan tärkein on kunnon makuualusta, sillä maasta se kylmyys ytimiin hiipii kesäisin, jos jostain. Toppahaalari oli kyllä viime syksynä hyvä idis, joltakulta retkipostauksia kommentoineelta sen poimin – oisko ollut Norsis ehkä jopa sulta?
Mulle toppahaalarita vinkkasi mun sisko mutta voi olla että hän oli lukenut sen täältä 😀 Mutta niin hyvä idea että pakko jakaa sitä aina tilaisuuden tullen! Olisi meiltä ainakin jäänyt vauva ottamatta mukaan ilman haalariajatusta.
Ja en kyllä luota oikein muistiini vaikka oisin jopa vuosi sitten haalarista tiennyt ja sitten tyystin unohtanut ja ihan innoissaan ollut kun taas jostain kuulee xD
😀 No, oli kuka oli, kiitos hänelle vinkistä haha!
Nuo kuvat <3, etenkin lapsista syömässä. Ihan just kohta pääsemme Suomeen kesälomalle Panaman kuumuudesta ja 4-vuotias esikoinen on toivonut telttailua jo ainakin vuoden. Näiden kuvien myötä ajatus houkuttelee vain entistä enemmän. Mutta siis nuo kuvat, erityisesti lapsista, ovat aivan sykähdyttävän kauniita ja rehellisiä.
Aivan älyttömän hieno kuva, siitä välittyy vahva ja kaunis tunnelma! Ihan tuli ikävä omaa imetysaikaa <3
<3
Mäkin tykkään tämän postauksen kuvista ihan hurjasti, etenkin just lasten kuvista <3 Nyt jo näitä katsellessa vatsaa kouraisee ikävä metsään, saati kun näitä talvella katselee!
Niin ja tervetuloa Suomeen! Täällä Helsingissä on just nyt vähän vilpakkaa, mutta silti tarkenee ja ilma on raikas. Pohjolan suvi on vain jotain niin ihanaa ja ainutlaatuista <3
Noissa puitteissa saa tonneittain onnellisia muistoja!
Meidän pesue suunnittelee myös Nuuksion valloitusta taaperon kanssa. Olen partioaikoina tottunut siellä pykäämään teltan mihin vain, mutta ilmeisesti nykyään saa leiriytyä vain merkityille paikoille? Oletteko te pysytelleet luvallisilla paikoilla? Olis kiva, jos ei tarvitsisi telttailla kylki kyljessä…
Kyllä, tonneittain onnelisia muistoja sieltä saa mukaansa <3 Me ollaan retkillämme laitettu leiriä pystyyn niin merkityille alueille kuin niiden ulkopuolelle. Mukavaa Nuuksion valloitusta teille taaperon kanssa! :)
Merkittyjen leiripaikkojen ulkopuolelle ei ole luvallista leiriytyä kansallispuistoalueella, mm. maaston kulumisen vuoksi. Pidetäänhän hyvä huoli metsistämme! Täällä vielä Nuuksion kävijälle säännöt: http://www.luontoon.fi/nuuksio/ohjeetjasaannot
Me kuljemme metsässä valmiita polkuja pitkin ja muutenkin ihan varmasti pidämme huolen metsistämme <3 Tuolla kuvissa näkyvällä leiripaikalla yöpyy usein partiolaisia ja nuotiopaikkakin on heidän rakentamansa, vaikka se ei virallisella kartalla näykään.
Hei, pahoittelut, ei ollut tarkoitus kohdistaa henkilökohtaisesti teidän retkeilyyn. Varmasti te olette retkeilijöinä vastuullisia, mutta tätä blogia lukee melkoinen joukko. Toivoisin, ettei syntyisi kuvaa, että virallisten leiripaikkojen ulkopuolelle leiriytyminen on ok. Jos kyseessä on Ruuhijärven nuotiopaikka, ovat partiolaiset käsittääkseni saaneet erillisluvan yhdessä niemenkärjessä leiriytymiseen. Valitettavaa sinänsä, että muille leiriytyminen ei ole enää sallittua, sillä itsekin olen leiriytynyt siellä useasti ennen alueen liittymistä kansallispuistoon (jolloin leiriytyminen oli luvallista jokamiehenoikeuksin).
Ymmärrän kyllä 🙂 Mutta en tahtonut valehdellakaan, kun sitä kysyttiin. Mutta olisi tosiaan ollut hyvä vielä tarkentaa, mitkä ovat kansallispuiston säännöt. Tämä ei ollut Ruuhijärven paikka, mutta sielläkin ollaan kyllä oltu. Nuuksion alueella on myös kivoja leiriytymispaikkoja, jotka eivät kuulu luonnonsuojelualueeseen, tämä siis vinkkinä muille 🙂 Me oltiin tällä reissulla menossa merkitylle leirialueelle, mutta siellä oli jo telttailija. Ei sitten tahdottu hänen yksinäistä juhannusrauhaa häiritä pykäämällä kahden lapsiperheen leiriä viereen haha! Joten vaihdettiin lennosta suunnitelmaa, kun kuultiin tästä meille aikaisemmin kokemattomasta leiripaikasta ohipyöräilleeltä partiolaiselta.
Näyttää niin ihanalta retkeltä! Eikö siellä ole hyttysiä tai mitään muutakaan ötököitä, jotka kiusaa iltaisin? 😀 vai hämääkö kuvat? Ei nimittäin tulisi täällä päin maailmaa mieleenkään olla puoli alasti iltaisin veden lähellä.
Se oli ihana retki 🙂 Hyttysiä oli metsänsiimeksessä, mutta ehkä tuossa leiripaikkakalliolla tuuli koko ajan sen verran leppoisasti, että ne eivät siinä halunneet inistä. Paarmoja oli muutamia. Toisessa teltassa tosin oli kuulemma ollut yöllä hyttysiä, miten lie sinne päässet livahtamaan. Mä olen siitä huono eräjorma, että saan hyttysten kanssa hepulin. Ei siis tulisi mieleenkään lähteä kesäisin miehen tapaan lappiin vaeltamaan.