On siis se aika kesästä, kun olen loman jäljiltä pörheän onnellinen – ja kun palsta alkaa pöngätä kesäkurpitsoja sellaisella tahdilla, että ei tarvitse miettiä, mistä ruokansa tekee.

Itse rakastan eniten kesäkurpitsavuokaa ja kesäkurpitsapizzaa, mutta lykkään kesäkurpitsaa ihan kaikkeen. Raastan kastikkeisiin, pilkon piirakoihin ja paistan rapeaksi leivän päälle. Jostain syystä en ole kuitenkaan tavannut käyttää kesäkurpitsaa raakana, ja havahduin tähän epäkohtaan tänä kesänä kolmen askelman kautta:

Ensinnäkin olen tänä kesänä kasvattamani kesäkurpitsalajikkeet ovat osoittautuneet maultaan niin mainioksi, että pohdin voivani rouskuttaa niitä sellaisenaan. Miksi en siis tekisi niin?

Pontta ajatukselleni sain, kun kesän reissussa eräällä lounaalla sain kesäkurpitsasalaattia. Miten voi tosiaan olla, että en ole itse hoksannut käyttää noita pötkylöitä raakana kotikeittiössä?

Kolmas töytäisy tuli, kun ystävä oli laittanut mökkijuhliin tarjolle vihersalaattia, jonka kastike oli niin hyvää, että lopulta sain luvan kanssa ja leipää apuna käyttäen nuolla kulhon. Mietin, että tämä kastike pitäisi yhyttää ihan kaikkeen, myös kesäkurpitsaan.

Makusalaisuutena (vegaaninen) parmesaani ja reilu määrä sitruunaa

En tiedä, mistä ystävä oli alun perin salaatinkastikereseptin bongannut, mutta hän oli muuttanut sitä hivenen, ja minä muutin sen sitten vielä vegaaniseksi. Kastikkeeseen kun tulee parmesaania – eipä ole ikinä ennen tätä tullut mieleenkään yhdistää sitä salaatinkastikkeeseen – ja vaihdoin lehmänmaitotuotteen omassa versiossani kasvisperäiseen.

Toinen juttu salaatissa on reilu määrä sitruunaa. Itse olen aikoinaan ysärillä oppinut siihen, että sitruunamehua tulee salaatinkastikkeisiin aina vain pieni loraus, mutta tähän sitä laitetaan kokonainen hedelmä raastettuine kuorineen. Ysärimakumuistoihin liittyy myös se, että pitkään luulin, että en oikein pidä sitruunasta. Ihmettelin sitä, sillä rakastan limeä. Aivan liian myöhään kävi ilmi, että kyllähän minä rakastan sitruunaakin, en vain pidä siitä sitruunan näköisessä muovipullossa olevasta valmismehusta, joka omassa lapsuudessani ja nuoruudessani oli yhtä kuin sitruuna.

Ystävä sekoitti tämän parmesaanista ja sitruunasta makutaikansa loihtivan kastikkeen vihersalaattiin, jossa oli monenmoista salaattia rukolasta babypinaattiin sekä granaattiomenaa. Se oli taivaallisen hyvää.

Ja kyllä, sama ihmekastike toimii myös kesäkurpitsan kanssa. Sitruunaisessa kesäkurpitsasalaatissa korostuu kesäruokien ihanuus; vähän raaka-aineita, yksinkertaista ja hyvää. Voisin syödä tätä salaattia sellaisenaan, kuten olen tehnytkin, mutta lisukesalaattina se on ihana. Grillattavien kyljessä, uusien perunoiden sekä tofuskagenin kanssa, (kesäkurpitsa)pizzan kanssa.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla, taipuisiko kesäkurpitsasalaatti kuuman pastan lisäämällä raikkaaksi kesäkurpitsapastaksi.

Sitruunainen salaatinkastike + kesäkurpitsa = ehkä maailman ihanin kesäkurpitsasalaatti

• 1 keskikokoinen tai vähän isompikin kesäkurpitsa (kunhan siemeniä ei ole vielä ehtinyt kehittyä, sellaiset lykkää mieluummin johonkin lämpimään ruokaan)
• 1 luomusitruuna (luomu erityisesti siksi, että kuorikin käytetään)
• 1 pieni valkosipulikynsi
• 1 dl hyvää oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• ripaus suolaa
• reilut rouhaisut mustapippuria myllystä
• Vegeparmesaanipala tai -pussi (esimerkiksi Oddlygood Italian Style)

Pese sitruuna huolella, purista sen mehu ja raasta kuori salaattikulhoon. Kuori valkosipulinkynsi, hienonna se veitsellä pienen pieneksi silpuksi ja lisää kulhoon. Mittaa loputkin kastikeainekset kulhoon ja sekoita puuhaarukalla.

Pese kesäkurpitsa. (Minä käytin vaaleakuorista kesäkurpitsaa, joten selvyydeksi sanottakoon, että toisin kuin kuva voisi huijata, kesäkurpitsaa ei missään nimessä kuorita.) Pilko kesäkurpitsa haluamallasi tavalla esimerkiksi ohuiksi viipaleiksi, pieniksi kuutioiksi tai kuten minä tein, lyhyiksi tikuiksi.

Sekoita kesäkurpitsa kastikkeen joukkoon kulhossa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Anna tekeytyä jääkaapissa vartin verran ennen tarjoilua.