
Vegelankku on niin hyvää, että en ole sen koommin muuta pizzaa pyytänyt isiäni ja äitiäni minulle leipomaankaan. Se on aikamoista siihen nähden, että pizzerian omistajien tyttärenä ja satoja pizzoja itse pyöritelleenä olen juuri se rasittava asiakas, joka tilaa pizzansa kymmenillä muutoksilla ja kyttää tarkasti, että pizza leivotaan just eikä melkein. Herttintähde, jos näen jossain pizzapuljussa jonkun käyttävän leivonnassa kaulinta.
Mutta vegelankku on niin hyvää, että sen reseptiikka ei tarvitse muutoksia. (Paitsi joskus otan lisänä jalapenot, sillä voisin syödä vaikka aamupuuroni jalapenoilla.)
Koska mulla on tapana yrittää kopioida parhaita ravintolaelämyksiä omassa kotikeittiössä, olihan lankkuakin yritettävä. Kukaan ei tietenkään osaa tehdä yhtä hyvää lankkupizzaa kuin äitini ja isini, ei edes justiinsa samoista raaka-aineista, mutta tämä lähiöversio oli varsin onnistunut sekin. Eräs nirsoiluvaihettaan elävä ex-kaikkiruokainen lapsi tosin nyppi kaikki täytteet pizzan päältä, mutta ei mennä nyt siihen.
Lähiölankun salaisuus on pizzapohja, jota on vaivattu hartaudella ja jossa on paljon enemmän oliiviöljyä kuin ohje sanoo. Vaivaa siis sinäkin näppituntumalla, äläkä niinkään tuijota tuota ylöskirjaamaani suurin piirtein -ohjetta. Pohjalle levitin kerroksen majoneesia sekä smetanaa, minkä jälkeen murensin päälle vielä reilusti aitoa fetaa. Kun valkoinen pohja, kanvaasi, oli uunin jälkeen valmis, aloin maalta päälle väriä kasviksilla. Eli näin:
White pizza
Pohja:
- 2 dl vettä
- 25 grammaa hiivaa
- ripaus suolaa
- 2 rkl öljyä
- 5 dl durumvehnäjauhoja
Täytteet:
- 100 g majoneesia
- Puolikas pikkupurkki smetanaa
- 150 g aitoa fetaa
- 15 kpl kalamataoliiveja
- Pieni punasipuli
- 150 g kirsikkatomaatteja
- 20 g pinjansiemeniä tai kuorittua kurpitsansiemeniä
- Reilusti tuoretta basilikaa (Kotipizzan versiossa on rucolaa, mutta sitä meillä ei ollut jääkaapissa)
- Päälle: Chilimajoneesia ja valkosipulimajoneesia
Tee taikina valmiiksi. Muista vaivata kunnolla ja lotraa ihan reilusti öljyä mukaan. Laita kiertoilmauuni lämpenemään 225 asteeseen ja anna taikinan kohota.
Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele taikinapalloista runsaassa jauhossa pizzapohjalankut. Käytä tarvittaessa kaulinta – annan sen kotikokeille anteeksi, vaikka tuossa pohjustuksessa muuta uhoankin.
Levitä pohjille majoneesi ja smetana. Revi päälle vielä feta. Laita pohjat uuniin ja pidä huolta, että ne eivät pala. Uunista riippuen viisi minuuttiakin voi riittää. Meillä tarvittiin vajaa 10 minuuttia, että pohjat olivat kullanruskeita.
Halkaise oliivit ja poista siemenet. Halkaise kirsikkatomaatit. Viipaloi punasipuli ohueksi. Levitä kaikki pohjien päälle ja revi sekaan vielä reilusti basilikaa. Loppusilaukseksi töräytä päälle makusi mukaan chilimajoneesia ja valkosipulimajoneesia.
Kestääkö majoneesi uunin? 😮 pitänee kokeilla sillä eräs ikuinen nirso 4,5v on tehnyt tomaatti-lakon (tosin ymmärrän sillä mansikkakin kuulemma kirvelee suussa).
J
Tuohon nirsoiluun on pakko sanoa, että meidän neljävuotias nirsoili pahasti reilun puolivuotta. Nyt se vaihe on aivan yhtä äkkiä loppunut! Jee! Että vaiheita vaiheita.. Täytyy testata tämä pitsa!
Menee testiin! Mun luottopizzapohja tehdään muuten samalla ohjeella kuin sun, mut ropsautan sekaan ruokalusikallisen sokeria ja öljyä tulee puolisen desiä. Nam!
Nälkä iski 🙂
En tiedä virallista mielipidettä majoneesin uunikestävyydestä, mutta mä olen sitä aikaisemminkin laittanut esimerkiksi uunileipiin. Mun makunystyrät tykkää 🙂 Mutta pohjan voi tehdä tietty vain smetanalla tai vaikka vain juustolla. Teki miten teki, valkoinen pizzahan voisi tosiaan toimia teillä, jos tomaattikastike saa aikaan nirsoilua 🙂
Tätä pahinta nirsoilua (joka onneksi kuitenkin aaltoilee, eli välillä ruuasta ei nypitä kaikkea pois) on kestänyt nyt just tuon puolisen vuotta. Kuulemma pahin nirsoiluvaihe on 2–5-vuotiailla, joten sinänsä olaan päästy helpolla, kun alkoi niin myöhään. Ahkerasti vaan tarjotaan edelleen kaikkea, kyllä se siitä joskus taas alkaa laskea.
Pohjan tekeminen on kyllä sellaista rakettitiedettä. Samalla ohjeella välillä tulee niin täydellinen taikina, välillä taas ei. Mutta kunhan muistaa vaivata kunnolla ja roikuttelee reilusti öljyä, ei pitäisi mennä pieleen 😀 Ehkäpä testaan, mitä ruokalusikallinen sokeria tekee taikinalle!
Sama! Onneksi pääsen pian lounaalle 😀
Kannattaa kokeilla myös laittaa sokerin sijaan ruokalusikallinen hunajaa. Tämä on mun miehen kikka. Taittaa suolaisuutta juuri sopivasti.