Reissuamme sponsoroi muun muassa Visit Reykjavik ja Reykjavik Excursions

Ulkona on Islannin toukokuuksi mukava sää. Lämpötila on kymmenen astetta plussalla, aurinko pilkahtelee pilvien lomasta ja tuuli löyhyttelee laiskasti. Silti ehtii tulla vilu, kun tepastelen uikkareissani ja vettä valuen uimahallin suihkutiloista altaille, jotka sijaitsevat ulkona. Potkaisen varvastossut äkkiä sivuun ja astun ensimmäiseen altaaseen. Lämmin 38 asteinen vesi imaisee kermaisena syleilyynsä.

Ilman uimakokemusta turistilta menee Islannista ohi jotain oleellista. Uiminen ulkoaltaissa on niin iso osa Islannin luonnonihmeitä ja paikallista kulttuuria. Islannissa kylvetään ulkona kesäisin ja talvisin, säällä kuin säällä. Tulisydämisessä maassa se on mahdollista. Altaat lämmitetään geotermisellä energialla, mikä tekee uimahallien ylläpitämisestä edullista. Sisäänpääsy yleisiin uimahalleihin on parista eurosta viiteen euroon, ja kymppikortilla hinta on vielä edullisempi. Lapset pääsevät pulikoimaan muutamalla lantilla tai ilmaiseksi.

Maaseudulla ajellessa lähes jokaisen piskuisenkin kylän keskellä kimaltelee turkoosi uima-allas. Pelkästään Reykjavikin alueella on 17 yleistä uimalaa. Kuulemani mukaan Islannissa on ollut 60-luvulta asti voimassa laki, jonka mukaan jokaisen 6–16-vuotiaan koululaisen täytyy osallistua yhdelle uintitunnille viikossa, mikä ehkä sekin saattaa selittää ympäri maata ripoteltuja altaita.

Islantilainen uiminen kuitenkin eroaa suomalaisesta tavasta. Kun menen Suomessa uimahalliin, uin vajaan tunnin ajan niin lujaa kuin pääsen. Muutakaan ei voi, sillä muuten kohmettuisin kylmään altaaseen. Sen jälkeen tepastelen hampaat kalisten saunaan, jossa muutaman täyden löylykauhallisen jälkeen tunto kalikoihin varpaisiin alkaa vihdoin palata. Vaikka rakastan pulahtaa avantoon, suomalaisen uimahallin kanssa kroppani ei ole ihan sinut. Käynkin uimassa lähinnä kesän lämpiminä päivinä luonnon vesissä tai maauimaloissa, ja mies on hoitanut joka ikisen lastemme uimahallikokemuksen talvisaikaan. Mutta Islannissa minäkin kävisin uimassa niin usein kuin mahdollista. Olisin voinut vapaaehtoisesti osallistua jopa vauvauintiin, mikäli sen saisi tehdä kuten täkäläiset.

Islantilaisista uimaloista löytyy pitkiä uima-altaita, joissa lämpötila on ”vain” 30 asteista ja joissa voi ihan tosissaan uida. Mutta eipä niissä näy kuin muutama hassu polskija. Suurin osa jengistä lilluu matalissa altaissa, joissa lämpötilat vaihtelevat 35–43 asteen välillä. Vierekkäin pötköttelee nuoria kaveriporukoita, papparaisia, mummokerholaisia ja perheitä. Vesi höyryää ja mieli sekä keho rentoutuu. Uimakokemus mun makuuni.

Me saatiin käyttöömme Reykjavikin City Cardit, joiden hintaan sisältyy muun muassa rajaton pääsy kaupungin altaisiin. Ja voi pojat, kyllä me ollaankin lilluttu varpaat ja sormet ruttuisiksi! Kävelymatkan päässä majapaikastamme on sympaattinen Vesturbæjarlaug-uimala, josta löytyvät myös saunat. Isompi uimala Laugardalslaug löytyy lyhyen bussimatkan päästä keskustasta. Siellä on enemmän liukumäkiä ja tiukka täti pitämässä jöötä nakuilun kanssa ujosteleville turisteille, että pesevät kropastaan etenkin pään, kainalot, tuheron, takamuksen ja varpaiden välit ennen altaaseen menoa.

Islannista löytyy myös luonnon omia altaita, joiden kanssa pitää olla tarkkana. Ne kun voivat olla kiehuvan kuumia. Me ollaan päästy lähimmäksi kiven kolossa kylpemistä Fontana-kylpylässä, jossa piipahdettiin Golden Circle -nähtävyyskierroksella. Siellä yhteen altaaseen pumpataan vesi suoraan kylpylän alla olevasta kuumasta lähteestä, eikä veteen lisätä klooria tai muita aineita. Altaan kivet olivatkin niljakkaita kuin luonnossa ikään. Fontanassa käytiin myös islantilaisessa hyörysaunassa. Sen lämpötilaa ei voi säädellä muuta kuin ovea aukaisemalla, sillä saunaan puskee höyryä ja lämpöä juuri niin paljon kuin sen alla oleva kuuma lähde suo. Siksi saunassa myös haisee samalta kuin rikkipitoisissa kuumissa lähteissä: mehevältä kananmunapierulta.

On jännää, miten pierunkatkuun tottuu jo vajaassa viikossa. Iltapesut on ollut kaikista mukavinta tehdä islantilaisittain. Majapaikkamme omistajatar kertoi, että he olivat lasten ollessa pieniä käyneet useasti pyjamauinnilla. Eli toisin sanoen käyneet iltasella lillumassa uimalassa, pukeneet lapsille pyjamat päälle jo uimahallin pukuhuoneessa ja kotiin päästyään kipanneet uniset lapset suoraan sänkyyn. Jos islantilainen uintitapa on mun makuuni, vielä enemmän koen omakseni islantilaiset iltapesurutiinit.