Useamman vuoden kyydissä pysyneet lukijat varmasti muistavat, miten pari vuotta sitten ihastuin perhepyöräilyyn erikoistuneeseen pyöräliikkeeseen Papa’s Bikeen. Silloin mun mummopyörästä kuoriutui Papan käsissä hienosti rullaava perhepyörä, kun pyörä huollettiin jokaista mutteria myöten ja tarakalle asennettiin hollantilainen Yepp-istuin. Papa’s Bike on perheyritys, jonka pyöriä pitää liikkeessä pääasiallisesti pappa Pauli, mutta myös papan neljä tytärtä perheineen. Kaupalla on aina ihana ja lämminhenkinen meininki, kun ruuveja ovat pyörittelemässä myös pienet kolmannen polven fillaroitsijat.
Sitten viime näkemän pari vuotta sitten, Papalle on syntynyt lisää lapsenlapsia ja liikkeen valikoima on sekin laajentunut. Erilaisten junior-istuimien lisäksi sieltä löytyy vaihtoehtoja isompien lasten kuljettamiseen tarakalla, kuten vaikka kuvissakin näkyvä selkänojallinen istuin jalkatuilla tai tarakalle kiinnitettävä pehmuste sekä jalkatapit. Pyöräilykypäriä löytyy ihan pienimmille matkaajille koosta 47 alkaen. Noin muun muassa. Myös heidän lastenpyörävalikoimansa on laajentunut, ja nykyään Papa’s Bikesta saa myös kevyitä ja pyöräpiireissä kiitosta keränneitä Frog-lastenpyöriä.
Frog oli meillä mielessä esikoisen ensimmäiseksi polkupyöräksi jo viime vuonna, mutta päätimme kuitenkin antaa lapsen potkutella vielä yhden kauden potkupyörällään. Se oli hyvä päätös, sillä tasapaino kehittyi valtavasti juuri viime kesän aikana, ja lopulta potkupyörällä paineltiin alamäessä menemään sellaista vauhtia, että heikompia pyörrytti. Tänä vuonna ihan oikean ensimmäisen polkupyörän hankinta oli sitten ajankohtaista, kun samalla kuopus perii siskon vanhan potkupyörän.
Päädyimme Frog Biken hybridimalliin koossa koossa 52 (rengaskoko 20 tuumaa). Pöyränsä väriksi lapsi valitsi päheän punaisen. Toisin kuin pienemmissä Frogin malleissa, tässä on vaihteet. Alkuun niitä kuitenkin kannattaa pitää ihan vain kolmosella, kunnes lapsi oppii käsittelemään pyöräänsä. Jarrut ovat käsijarrut, mikä mua vähän jännitti alkuun, mutta kuulemma lapset oppivat helpommin käyttämään käsijarruja. Ja kun mietin asiaa, onhan se loogista: käsillä jarrutetaan, jaloilla poljetaan lisää vauhtia.
Potkupyörän jäljiltä lapsen uusi pyörä näytti alkuun tosi isolta, mutta tärkeää onkin valita oikeankokoinen pyörä. Liian pienellä pyörällä polkeminen hankaloituu, ja parasta onkin testiajaa menopeli ennen ostopäätöstä. Tärkeää on myös nostaa satula oikealle korkeudelle, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen voimaa. Kun satula on oikealla korkeudella, lapsen jalat eivät osu maahan.
Kyselin Papa’s Biken jengiltä, miten potkupyörän jälkeen kannattaa aloittaa harjoittelu polkupyörän kanssa. Tässä niksit:
- Yleensä yli nelivuotias oppii ajamaan polkupyörää ilman apupyöriä, kun taustalla on potkupyöräosaamista. Esimerkiksi Frogin koon 43 ja 48 pyöriin saa kiinni apupyörät, mutta apupyörävaihe on yleensä potkupyöräilleillä lapsilla lyhyt.
- Potkupyöräillessään lapsi on tottunut siihen, että jalat osuvat maahan. Aluksi satulaa voikin pitää vähän matalammalla, ja kun lapsi oppii ja luottaa omaan tekemiseensä, satulaa voi pikkuhiljaa nostaa oikealle korkeudelle.
- Potkupyöräilevän lapsen tarvitsee oppia, että polkupyörällä ei jarrutetakaan laittamalla jalkoja maahan. Frogin potkupyörissä on käsijarru, mikä edesauttaa jarruttamisen oppimista jo potkupyöräaikana. Meidän potkupyörämme on Stider, joka on oikein mainio peli, mutta siinä ei ole käsijarrua.
- Polkupyöräilyä opettelevalle lapselle kannattaa ensimmäisenä opettaa käsijarrun käyttö, ja nimenomaan takajarrun käyttö, ettei lapsi lennä äkkijarrutuksessa sarvien yli. Kannattaa opettaa lapselle heti myös käsijarrujen etu, eli se, että ne pidetään pohjassa ja sen jälkeen noustaan pyörän selkään, päästetään ote jarruista ja polkaistaan vauhtia.
- Potkupyöräilleellä lapsella on hallinnassaan tasapaino. Tällöin lapsi osaa myös kääntää pyörää sekä kallistaa sitä oikealla tavalla mutkissa. Apupyörillä lapsi oppii kallistamaan juuri päinvastaiseen suuntaan, mistä pitää sitten oppia pois apupyörien jälkeen.
- Varsinaisen pyöräilyn opettelu aloitetaan hitaasta vauhdista. Myöhemmin ihan pienen pieni loiva alamäki voi auttaa vauhdin ja tasapainon pysymisessä.
- Opettajan kannattaa juosta pyörän rinnalla ja ensin pitää kiinni sarvista. Kun lapsi oppii luottamaan kykyynsä, opettaja voi ottaa kiinni lapsen olkapäistä. Ja siitä sitten otetta voi pikkuhiljaa keventää ja lopulta kokonaan irrottaa.
Ja siinä samassa kun näitä vinkkejä kyselin, näin silmäkulmassani, kuinka pihalla miehen kanssa harjoittelemassa ollut lapsi ajoi polkupyörällä ihan itse. Ilman apupyöriä ja ilman aikuisen tukea. Aivan käsittämätöntä. Tuo hetki taitaa jäädä loppuiäksi sekä meidän aikuisten että lapsen mieleen. Lapsi hymyili onnesta ja minä vähän itkin liikutuksesta. Oma pieni rakas vauvani osaa jo ajaa pyörällä!
Vielä samana päivänä lapsi polki kotona Herttoniemessä pitkiä matkoja ja jarrutkin alkoivat löytyä. Sen jälkeen taidot ovat vaihdelleet vähän päivän ja fiiliksen mukaan, mutta siellä jossain selkäytimessä se perustaito jo on. Nyt on pitkä kesä aikaa hioa taitoa, josta on iloa ja hyötyä loppuelämäksi.
Miten teidän muiden fillaroivien perheiden pyöräkausi on alkanut?
Täällä myös pitäisi nelivuotiaan strider päivittää oikeaan polkupyörään! Poika ei vaan itse ole innoissaan koska on mennyt yli 2v kesät talvet metsät ja ojat potkupyörällään ja tuntee kai että polkimet vievät liikuntavapautta.
Onneksi striderissä vielä koko riittää!
Mä olen kuullut, että monet potkupyörästä polkupyörään siirtyneet lapset pitävät potkupyörän edelleen ns. crossipyöränä, jolla vedellään ojissa ja metsissä 🙂 Meillä lapsi on odottanut polkupyörää niin malttamattomana, että nyt veljellä käytössä oleva Strider on mukamas ihan vauva 😀
Heippa! Saako kysyä kuinka pitkä teidän 4-vuotias on? Tai kuinka pitkä jalan sisäpituus hänellä on? Meidän kohta 4-vuotias on noin 95 cm lyhyt ja jalan sisäpituus ehkä juuri ja juuri 38 cm. Mietin, että ylettyyköhän hän polkemaan edes tuota frogin pienintä polkumallia…? Vaikka kokeilemallahan se varmasti viimeistään selviää 🙂
Terkuin, Laura ompeluseurasta 😉
Moi Laura ompeluseurasta 🙂 Hän on hieman päälle 110 senttiä ja ja jalan sisäpituus on reippaat 50. Arvottiin siis Frogin 48 ja 52 välillä, mutta Papa's Biken jengin suosituksesta päädyttiin isompaan. Frogin pienimmässä polkumallissa jalan sisäpituuden pitäisi tosiaan olla vähintään 43 senttiä. Ps. Mun huivi on ihan pian valmis, joten se ehkä jopa ehtii käyttöön vielä ennen kesää!
Samoissa tunnelmissa 🙂 Meidän neljä vuotta vanha (01/12) oppi taidon fillarinhakumatkalla. Pari korttelia meni auttaessa ja sitten se lähti. Parhainta oli se hymy, hän oli niin onnellinen, koko naama loisti.
Pari vuotta on potkupyöräillyt frogilla ja varmasti vaikutti siihen, että oppi noin nopeasti. Fillari on ollut melkein päivittäin käytössä reilun kuukauden ja kaikki muu sujuu paitsi itsenäinen liikkeellelähtö. Sitä harjoitellaan, ja malttia pysähtyä 😀
Lauralle, vinkkaus Islabikesiin, siihen liittyy lyhyempi jalan mitta. Meillä 4v. lapsella on Islabikes Cnoc 16 (lapsen jalan pituus 41cm, kun kokotaulukon suositus minimi 42cm ja Islalla on pienempi Cnoc 14″ jossa minimi jalan pituus on 38cm). Meillä on hyviä kokemuksia Islabikesista, Briteistä tuli viikossa kotiovelle (mutta sovittamaan niitä ei valitettavasti pääse jossei ole jossain tutulla kokeiltavaksi).
Meidän esikoinen oppi fillaroimaan todella nopeasti potkuteltuaan puolitoista kesää. Meille ostettiin Pukyn jälkeen Early Rider-pyörä, mikä oli ihan nappivalinta. Se on kevyt ja siinä on ketjujen paikalla sellainen hihna, mikä myös auttaa pientä polkijaan eteenpäin. 4-vuotiaana fillaroi kilsojen lenkkejä heittämällä.
Tuo lapsen pyöräilemään oppiminen on niin <3 Meillä tosiaan kilpailevan merkin pyörä lapsella (Islabikes Cnoc 16) ja ei voitaisi olla enemmän tyytyväisiä pyörään. Joo ja ei meillä opittu viidessä minuutissa polkemaan, ekat pari kertaa piti lapsi pakottaa harjoittelemaan (vaikka oikea pyörä oli toivottu ja odotettu, niin polkemisen opettelu ei huvittanutkaan kun potkupyörällä pääsi niin paljon helpommin). Kolmannella kerralla sitten huomasin että hitsi, lapsihan ei tartte tukea yhtään ja (sovitusti) päästin irti ja sinne meni. Seuraavalla kerralla oppi sit lähtemään itsekseen liikkeelle. Refleksinä jarrutus menee vielä jaloilla, mutta käsijarrujen käyttöä harjoitellaan ahkerasti. Ja i-ha-naa, tästä tulee pyöräilykesä, pisimmät lenkit lapsen kanssa on semmoista 3km luokkaa ja selvästi pidemmälle ois saumaa päästä (ja se lapsen riemu polkiessa, se on niin hienoa).
Iso peukutus huiville! Ja huivi on siitä hyvä neulomus, että se ei jää samalla lailla pieneksi kuin vaikka puserot, joten käyttöähän varmasti löytyy viimeistään syksymmällä 😉
Joo, kiitokset vinkistä Leela! Ollaankin katsottu netistä tuota islabikesia, ja kiva kuulla, että on hyviä kokemuksia siitä. Ehkä ei lähdetä turhaan edes kokeilemaan tuota frogia, on kyllä niin paljon vajaa tuosta 43 sentistä…
Islabikes oli toinen merkki, jota pohdittiin. Kiva kuulla, että sieltä löytyy myös lyhyemmille fillaroitsijoille menopeli 🙂 Ja joo Laura, huivi on kyllä kätevä neulontatekele, kun ei jää ”muutaman” kuukauden valmistusviivästyksen takia pieneksi 😀
Hauska kuulla, että muutkin ovat oppineet ajamaan heti fillarinhakumatkalla 🙂 Se hymy on kyllä mahtava! Sitä ei tullut tallennettua edes kotialbumia varten, vaikka kamera roikkuikin kaulassa. Mutta mieleen tallentui loppuelämäksi 🙂
Liikkeellelähtö itsenäisesti on muuten varmasti se hankalin. Vauhtia pitää täälläkin alkuun antaa. Ja välillä kiukuttaa kaatuminen tai muu säätäminen niin, että ajotaito häviää kokonaan 😀
Eteenpäin auttava hihna kuulostaa mielenkiintoiselta, kiva että tuollaisia kehitellään 🙂 Voi, odotan jo niin niitä kilsojen lenkkejä! Niin siistiä!
Lapsen pyöräilemään oppiminen on tosiaan niin huikea kokemus, että sen muistavat varmasti kaikki paikalla olleet loppuelämänsä 🙂 Islabikes oli meillä se kakkosvaihtoehto lapsen pyöräksi, kiva kuulla, että olette olleet siihen tyytyväisiä. Ihan älytöntä, miten nopeasti teidän lapsi on oppinut lähtemään itsestään liikkeelle. Mä luulen, että täällä Hertsikan suunnalla siihen menee vielä tovi aikaa. Tai mistäs sitä tietää, nuo lapset osaavat kyllä yllättää 🙂
Mä olin todella yllättynyt tuosta liikkeellelähdön oppimisen nopeudesta. Tosin meillä on niin tiukkatahtoinen lyyli, että kun se päättää jotain oppia, niin se myös oppii (ja karjuu ja raivoaa). Ei saa auttaa, eikä saa neuvoa (äiti tai isi, vieraammilta neuvoja ehkä kuuntelisi). Sillä lenkillä jolla tämä taito opittiin, kuuli varmasti koko naapuristo että tyttö oli opettelemassa (ja ei yhtään nolota olla pikkutyypin kanssa joka naama punaisena parkuu kunnei osaa ja huutaa vielä lisää päälle). Mutta toisaalta, oppipa kumminkin ja sitten oltiin kyyneleiden läiskittämällä naamalla hangon keksinä (ja sit mehutauolla koitettiin taas muistella, että opetellessa ei ole huono asia kuunnella ohjeita tai apua voisi ottaa myös vastaan).
Jotenkin tuo on tytölle luonteenomaista, nyt opettelun alla on hyppynarulla hyppiminen. Ensin ei kiinnostanut lasta pätkääkään ja seuraavaksi se sit päätti että minähän opin ja sit taas karjuttiin 😀 Voi pientä.
Joo ja Frogbikes oli meillä vahvana vaihtoehtona myös, mutta kun tosiaan lapsen jalan sisämitta (41cm) ei olisi riittänyt edes 14″ Frog 43:een, niin päädyttiin katsomaan muita, koeajomielessä haastavaa olisi ollut ehtiä meidän aikatauluilla minnekään noita kokeilemaan, joten nettitilailuksi olisi mennyt anyway.
En lukenut muita kommentteja, mutta tässäkin postauksessa katson harmissani tyttäresi päässä olevia kypäriä ja huomaan, että vieläkään ei mitään uutta kypärärintamalla Suomessa.
Ei ole vielä sellaista kypärää, joka suojaisi sekä otsan että takaraivon yhtä aikaa. Ei, vaikka pottamalli on varsin peittävä. Mikä estää valmistajia tekemästä oikeasti suojaavan mallin? Kolarissa kypärä varmasti heilahtaa epäedulliseen suuntaaan ja jälki on rumaa.
Kaislakerttu
Täällä kans poika sai potkupyörän tilalle polkupyörän juuri 3 vuotta täytettyään. Isänsä vaan pukkasi liikkeelle ja huusi perään, että pole ja sinne hän polki pihatien päähän heti kerrasta. Äiti kattoi ikkunan takaa silmät teelautasen kokosena ja tippa linssissä, että siinä se mun pieni iso poika nyt pyöräilee.. Ja se lapsen tyytyväinen ja onnellinen ilme! Toki viilaamista löytyy ja hieman holtitonta touhua vielä, mutta ei menny kuin reilu viikko kun itse pääsee liikkeelle ym.
Täällä kans poika sai potkupyörän tilalle polkupyörän juuri 3 vuotta täytettyään. Isänsä vaan pukkasi liikkeelle ja huusi perään, että pole ja sinne hän polki pihatien päähän heti kerrasta. Äiti kattoi ikkunan takaa silmät teelautasen kokosena ja tippa linssissä, että siinä se mun pieni iso poika nyt pyöräilee.. Ja se lapsen tyytyväinen ja onnellinen ilme! Toki viilaamista löytyy ja hieman holtitonta touhua vielä, mutta ei menny kuin reilu viikko kun itse pääsee liikkeelle ym.
Mun silmään näyttää siltä, että metsäkuvissa kypärä on liian iso. Tai säädetty liian löysälle, jolloin se pääsee keikahtamaan vinoon (joko sivusuunnassa tai eteen/taakse). Kypärä pitäisi istua niin napakasti, että kypärästä kääntäessä otsan iho ja kulmakarvat liikkuvat mukana. Leukahihna pitää olla niin tiukalla, että kypärästä nostettaessa se ei nouse irti päästä. Kaupunkikuvissa taas näyttä siltä että kypärä on liian pieni, eikä siksi ylety kunnolla otsalle.
Lapsilla näkee harmittavan usein kypäriä, jotka eivät ole kunnolla päässä. Roikkuvat joko takaraivolla, toisen korvan päällä tai silmillä. Kypärän säädöt kannattaa tarkistaa joka käyttökerralla, varsinkin näin keväisin kun alla käyettävä päähine vaihtuu ohuempaan tai jää kokonaan pois.
Samaa katsoin kuin joku edellä, että kypärät eivät istu hyvin päähän. Liian usein näkee, että lapsella kyllä on kypärä päässä, mutta tositilanteessa se ei suojaisi lainkaan.
Mä kanssa liputan potkupyörien puolesta. Meidän molemmat pojat ovat oppineet ajamaan ilman appareita 3 vuotiaina ja todella helposti. Pyörällä ajamaan oppimisen jälkeenkin vielä potkupyöräiltiin fiiliksen mukaan.
Anni
Teidän lyylin taktiikka uuden opetteluun kuulostaa ihan multa 😀
Papa's Bikessa on myynnissä myös Hövdingin ns. näkymätön kypärämalli. Toki se on ollut markkinoilla jo vuodesta 2011, mutta uutena ja mahtava kypärämallina mä sitä edelleen pidän 🙂
Lapset ovat kyllä mahtavia oppimaan! Mä olen päässyt opiskelijavaihdossa seuraaman, miten aikuista opetettiin ajamaan pyörällä. Siinä meni viikkoja ennenkuin edes tasapaino löytyi!
Kypärä pitää tosiaan tsekata hyvin joka kerta. Tuo lapsen oma kypärä on sellainen, että se on pakkokin tehdä joka kerta kunnolla. Hyvin siis istuu ja pysyy.
Harmi, ettei potkupyöriä ollut mun lapsuudessa. Muistan rämistelleeni menemään apupyöräillä monen monta kuukautta 😀
Meillekin tuli eilen Islabikes cnoc 16 ja meidän alta 4 v oppi polkemaan hetkessä! Meillä kans takana lähes kaksi vuotta potkuttelua Striderillä. Päätin jo potkupyörää hankkiessa, ettei polkumalliin tule koskaan apupyöriä, eikä niitä tosiaan tarvittu.
Ajo-opettelu sujui sillain, että ensin pidettiin kiinni ohjaustangosta, sitten takin selkämyksestä ja sitten kokonaan irti. Poika sanoikin hetken päästä, että hän haluaa polkea ihan itte, ja sen jälkeen täytyi juosta perässä.
En malta kans odottaa, että päästään yhdessä pidemmille lenkeille, niin että itse pyöräilen samalla omalla pyörälläni. Me ollaan potkupyörällä tehty useastikin sellaisia 3-4 km lenkkejä, ja nyt tuo tulee jaksamaan varmaan vieläkin pidempiä matkoja. Täällä meidän asuinpaikalla on helppoa, kun mäkiä ei ole lainkaan.
Vitsi, miten mukava kuulla, kuinka lapset ovat oppineet ajamaan pyörää. On se vain niin ihmeellinen ja ihana asia! On muuten totta, että mäettömässä maastossa uskaltaa nopeammin lähteä ajamaan rallia ympäri kyliä lapsen kanssa. Täällä Hertsikassa on niin paljon mäkiä, että menee tovi ennen kuin uskalletaan lähteä kaikki omilla pyörillämme matkaan.
Kiitos anonyymin muistutuksesta ja ohjeista! Meitä ei valitettavasti urheiluliikkeessä osattu ohjeistaa…
Meillä molemmat lapset oppineet ajamaan polkupyörällä (ilman apupyöriä) noin 3,5v, vaikka potkupyöräilyä ei olla harrastettukkaan. Sanoisin, että aika turhaan parjattua apupyörien käyttö on nykyisin. Tokikin lapsi oppii helposti ajamaan pyörällä kun on potkutellut, mutta sama lapsi voisi oppia pyöräilyn helposti, vaikka olisi apupyörillä harjoitellut 🙂
Tottahan toki, lapsi voi oppia helposti ajamaan apupyörien jälkeen tai sitten ei, samaten kun hän voi oppia helposti ajamaan potkupyörän jälkeen tai sitten ei. Parjaamaan apupyöriä tuskin kukaan lähtee 🙂 Mutta sen sijaan mä lähden kyllä mielelläni suosittelemaan potkupyörää <3
Meille kotiutettiin eilen Woom bikes 3,5-vuotiaalle. Isla ja Frog oli meillä myös vaihtoehtoina, mutta tämä tuntui sopivimmalta. Eilen hetken ehdittiin testailemaan. Vähän vielä piti auttaa selästä työntämällä, että vauhti pysyy tasaisena ja sitä myöden neiti pystyssä. Saattaapa olla että myös meillä pyöräilemään ihan itse jo viikonloppun aikana 🙂 Meillä myös neiti aloittanut Striderillä 1v8kk iässä. Ihanaa täsät tulee pyöräily kesä. Pienin 5kk toivottavasti pääsee vielä tänä kesänä pyörän kyytiin ja 1v9kk peri nyt siskon vanhan Striderin ja voi sitä onnea kun nyt hänelläkin on oma pyörä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Meidän neiti siirtyi 3.5-vuotiaana potkupyörästä 12-tuumaiseen polkupyörään. Jarrutus ja lähtö opittiin parissa päivässä kunnolla, polkeminen ja pystyssä pysyminen sujui heti. Nyt kaksi vuotta ja kaksi polkupyörää myöhemmin hänen kanssaan voi käydä 10 kilometrin pyörälenkeillä. Päiväkotiinkin hän polkee itse kesät talvet. Liikennesäännöissä ja -käyttäytymisessä on tosin vielä petraamista, mutta kyllä se siitä 🙂