Mitä tapahtuisi, jos yksi kulmakunnan tyylikkäimmistä muotibloggaajista ottaisi hellään hoivaansa tällaisen lievästi räjähtäneen lähiömutsin? Sutisi, kiillottaisi kylkeä, valkkaisi edustusreleet ja pörhistäisi lässähtäneet sulkani kauneimmilleen? Se oli niin kutkuttava ajatus, että ei olisi tullut kuulonkaan kieltäytyä mahdollisuudesta tulla Alexa Dagmar -blogin Alexan stailaamaksi.

Kävi nimittäin niin, että Helsingin keskustassa sijaitseva kauppakeskus Galleria Esplanad kutsui meiltä Suomen Blogimediasta kolme muotibloggajaa ja kolme perhebloggajaa viettämään heille stailauspäivää. Arvannette varmaan, kumpi osa sakista sai stailaaja-tittelin ja kumpi stailattavan. Alexan lisäksi stailaajina toimivat palasen Pariisin eteerisyyttä mukanaan tuonut Anna-Sofia ja Aurajoenrannan tyylinainen Anne. Perhebloggaajista oman elämänsä paperinukkeleikkiin lähtivät mun lisäkseni Heini sekä Riikka.

Viime viikon perjantaina minä sitten marssin tennareissani, hiukset ponnarilla ja ilman meikin meikkiä Galleria Esplanadiin. Vaatekaapista olin aamulla kasannut päälleni perus-Hannea; lyhythelmainen collegepaita, riemunkirjava jakku ja lököt kirppislevikset, joiden rullattujen lahkeiden alta vilkkui lisää riemunkirjavuutta sukkien muodossa. Varsin otollinen stailattava siis Alexalle, jonka klassisen upea tyyli näyttäisi tällaisen tyylitampion silmiin perustuvan paljon mustiin, beigeihin ja valkoisiin vaatekappaleisiin.

Vaikka kaikki leikkiin mukaan lähteneet muotibloggaajat ovat omalla tavallaan upeita, toivon salaa mulle kaveriksi juurikin Alexaa. Hänen tyylinsä kun niin erilainen kuin mun, ja olin innokas pukeutumaan ihan minkälaisiin lainaluomuksiin tahansa. Ken leikkiin lähtee ja sitä rataa! Alexalla olikin tarkka suunnitelma mua varten, mutta ensin laitettiin hiukset ojoon ja maalattiin naama paikalleen.

Stailattavien hiuksista vastasi Salon Jony. Arkkitehtuuriopiskelija Jony muutti Italiasta Suomeen 80-luvulla Alvar Aallon houkuttelemana, ja päätyikin toteuttamaan luovuuttaan kampaajana. Jony klipsi kuontaloni kaksihaaraiset ja taiteili rennon kampauksen, joka sai mut haaveilemaan aamuista, jolloin mulla olisi aina aikaa taivuttaa latvoja ja pöyhiä littanaliiskaan päähäni vähän pöyheyttä. Kampauksen lisäksi sain italialaisen elämyksen, sillä Jonyn työskentelytavassa on palanen taattua dramaattista ja eloisaa italialaisuutta. Minimatka Italiaan kampaamotuolissa!

Meikin meille mutseille loihti Riia Koivisto, joka on Meikkipää-blogistakin tuttu ammattimeikkaaja. Mä olen tullut istuneeksi yllättävän monen meikkaajan tuolilla, ja on sanottava, että jos arvostaa etenkin kunnon meikkipohjaa, buukkaa Riia. Hän sai mun stressiaknen jälkeisen ihonkin hehkumaan huolellisella (ja miljoonan tuotteen) meikkipohjalla. Ja mitkä silmät mulle sudittiin Alexan toiveiden perusteella, vau! Mä itse yleensä suosin punaisia huulia ja jätän silmät lähes tai kokonaan meikkaamatta, joten olipas jännä nähdä omassa naamassaan juuri toisenlainen painotus.

Kun hiukset ja meikki olivat ojossa, lähdettiin Alexan kanssa hakemaan ensin asusteita. Nenälleni sain päheät Bottega Veneta -aurinkolasit Aleksin Optiikasta. Törkeän hienot, sanon mä! Olalle roikkumaan aseteltiin Longchamp-lakku M-Boxista. Galleria Esplanad on itselleni mieleinen kauppakeskus juuri siksi, että sillä siellä on yrittäjävetoisia liikkeitä, joiden tarjonta on ajatonta ja laadukasta.

Muu asukokonaisuus haettiin Filippa K:sta, mitä olin salaa toivonutkin. Samaista brändiä kun mulle suositteli muutama viikko sitten vaatevalmentaja, ja Filippa K on myös tällaiselle semihipille tyypille mielekäs valinta merkin eettisten ja ekologisten arvojen takia. Alexa valkkasi mun päälleni harmaan paksun collegepaidan ja jalkaan vajaamittaiset mustat housut. Niskaan vedin vielä vihreän bomberin ja jalkoihin korkkarit.

Mitä sanotte? Aikamoinen urbaani korkokenkäsoturi musta kuoriutui! Alexan kädenjäljen kyllä tunnistaa, ja vaikka oma tyylini on varsin erilainen, mäkin tunsin oloni kotoisaksi asukokonaisuudessa. Vain bomber menee turhan kauaksi omasta tyylistäni, vaikka sillä kyllä saisi ihan erilaista asennetta väriräjähdysmekkoihin ja pitkiin hameisiin. Housut olivat päällä superihanat ja laskeutuivat kauniisti, ja musta alkoi yhä enemmän tuntua, että tarvitsen elämääni tyylikkäät mustat housut. Ja korkkareita sietäisi kyllä käyttää enemmän!

Stailauksen jälkeen käytiin vielä syömässä Zen Sushissa. Tällaiset tapaamiset blogikollegoiden kanssa ovat hurjan tärkeitä. Ihan jo sen takia, että saa nauraa niin ettei viikkoon kykene core-treeniin. En ollut aikaisemmin nähnyt livenä Annea ja Anna-Sofiaa, ja on ihan eri asia jutella nassutusten kuin puhelimen tai Skypen välityksellä. Sitä pääsee jotenkin vielä paremmin samalle kanavalle, kun voidaan räpeltää noripaloja saman soijakupin äärellä. Parasta antia päivässä oli myös tämänkin postauksen kuvat tallentanut Janita Autio. Mä olen fanittanut häntä Instagrammin kautta, ja hän paljastui livenä vielä ihanammaksi persoonaksi kuin kuviensa perusteella.

Illalla suihkun lattialle tipahteli irtoripsitupsuja, mutta Tuhkimo-taika tuntui pysyvän kivan päivän jäljiltä vielä monen monta vuorokautta.

Kuvat Janita Autio

Jaa: