Jestas! Yhtäkkiä täällä lähiössä on suoritettu kurkintoja kuusinumeroisen luvun verran. Kirjautuneita lukijoita on Bloggerissa, Blogilistalla ja Bloglovinissa yhteensä 283 ihanaista tyyppiä. Se jos joku on arvonnan paikka!
Sain 80 euron arvoisen tuotepakettipalkinnon hiljattain avatulta Big Small Shop -verkkokaupalta. On hienoa saada tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat ajatukseni ja arvoni. Big Small Shopin Jonna, Samuli ja Kirsi ovat sitä mieltä, että lastentarvikkeiden ei tarvitse olla rumia eivätkä ne saa olla myrkyllisiä. Kolmikon mielestä lastentarvikkeet voivat ja niiden pitää olla sekä designiltaan kauniita ja tyylikkäitä, materiaaleiltaan myrkyttömiä ja ekologisia sekä lapselle turvallisia ja mieleisiä. Just niin!
Mitä arvottava paketti sitten sisältää? Ensimmäisenä paketista kurkkii 50-vuotias maailmannainen ja klassikkolelu, Sophie the Giraffe. Minimen kuvassa natustama Sophie on hänen omansa, arvonnan kirahvi majailee lahjapakkauksessa.
Meille kirahvidaami löysi tiensä aikoinaan hurmaavan ulkonäkönsä ja kemikaalittomuutensa ansiosta. Sophie valmistetaan käsin luonnonkumista ja se värjätään ruokapohjaisilla pigmenteillä. Sophie ei ole ahmaissut sisäänsä BPA:ta, muita bisfenoleita, PVC:tä tai ftalaatteja.
Oma kirahvinsa löytyy esimerkiksi Madonnan, Pinkin, Tom Gruisen ja Maggie Gyllenhaalin muppeloilta. Onko se sitten kiva vai ei, sen voi jokainen itse päättää.
Toisena paketissa on Natursuttenin tutti, joka myöskin löytyi kuvausta varten omasta takaa. Hankin Minimelle oman Natursuttenin heti, kun luin Sascian tontilta sen pysyvän vauvan suussa myös uniaikaan. No eipä toiminut meillä, sillä Minime ei nykyään enää tuttia kummemmin nautiskele ja lisäksi s-koon tutti tuntui kovin pieneltä. Ja jos sitä tuttia välillä Nukkumattia odotellessa tarvitaan, vain ne superällöillä kuvilla varustetut Ainun MAM-tutit kelpaavat.
No jos teille tämmöinen päheempi ja ekompi tutti menisi, tässä lisäfaktaa. Natursutten valmistetaan luonnonkumista ja siinä ei ole kuin yksi osa. Koko tutti on yhtä kappaletta, joten liitoskohtiin ei pääse muhimaan bakteereita. Tutit eivät sisällä muovin kemikaaleja ja ne valmistetaan sekä testataan Italiassa ja Tanskassa. Homma on mietitty loppuun asti, sillä jopa pakkauksen ikkunaosa on tehty maissista!
Natursuttenin tutit sopivat myös keskosille, sillä niitä voi saksilla tuunata pienemmäksi. Koko- ja mallivalikoimaa löytyy hyvin. Minimen tuttissa on perhosmallinen suojakilpi ja varsinainen tuttiosa anatomisesti muotoiltu. Palkintopaketissa oleva tutti on kokoa S (0–6 kk), suojakilpi on nenälle ulottuva pyöreä ja tuttiosa myöskin pyöreä.
Lisäksi settiin tulee Natursuttenin tutinpidike, joka on valmistettu Liberty of Londonin Ökötex-puuvillasta.
Neljäntenä paketissa majailee Under The Nilen Uhanalaiset eläimet -sarjan merisaukko. Under The Nile haluaa uhanalaisten pehmoeläinten avulla lisätä jengin tietoisuutta maapallon tilasta ja eläimistä, jotka tarvitsevat meidän apua. Merisaukko on tehty käsin Egyptissä, paikallisesta luomupuuvillasta. Myös täyte on luomupuuvillaa. Saukkokaveri onkin kemikaaliton, sillä tuholaismyrkkyjä tai käsittelyaineita ei käytetä missään tuotannon vaiheessa.
Merisaukko oli Minimen ihan ehdoton lemppari, joten palkintosetin saukko on koekuolattu hänen toimestaan kuvauksen aikana. Oliko se Saukon pyöreä muoto ja pehmeys vai mikä, mutta joku sai Minimen keskittymään pitkäksi aikaa uuden kaverinsa paijaamiseen ja märillä moiskuilla kuorruttamiseen. Muutamat salaisuudetkin saukon korvaan jokelleltiin ennen kuin jouduimme pakkaamaan sen laatikkoon odottamaan pääsyä uuteen kotiin.
Ja tässä osallistumisohjeet arvontaan:
Koska mulla on niin fiksuja lukioita, paketin voittaakseen toivon teiltä jotain, josta saattaa itseni lisäksi moni muukin löytää apua ja ideaa omaan arkeensa. Kertokaa kommenttiosiossa, millä keinoilla, konsteilla ja tavoilla parannatte jaksamistanne lapsiperhearjessa. Itselläni on viime aikoina ollut niin kaikkensa antanut olo, että vinkit ovat todella tervetulleita. Etenkin konkreettiset kikat ympäripyöreän ”ota omaa aikaa” sijaan olisivat jees.
Varmiten voin luottaa paketin löytävän arvonnan jälkeen oikeaan osoitteeseen, mikäli jätät kommentin kirjautuneena lukijana. Muuten toivoisin sinun jättävän sähköpostiosoitteen kommenttiin, ettei arvonnan jälkeen kuka tahansa voi tulla väittämään olevansa se kirjautumaton lukija nimimerkillä Maija Meikäläinen.
Vastausaikaa on viikon ajan, kesäkuun 13. iltaan saakka. Arpaonnea, tykkään teistä!
VASTAUSAIKA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS SUPERISTI KAIKILLE OSALLISTUJILLE!
Arpaonni suosi Pirpanaa, otathan yhteyttä mutsi@mutsiavautuu.com.
Vastauksenne olivat niin huippuja, että koostin niistä ensiapupaketin arjessa jaksamiseen.
Ps. Komean sivulatausnumeron kunniaksi perustin Lähiömutsille myös oman Facebook-sivun, liketä jos tykkäät. Linkitän tuoreet postaukset sivuille, joten jos et tahdo seurata meininkiä Blogilistan tai vastaavien kautta, Lähiömutsi voi halutessasi spämmätä Naamakirjasi uutisvirtaa.
Ihana minisinä ja saukko! Söpöt!
(en osallistu arvontaan) oli vain pakko kommentoida kun ovat niin ihkut!
Eikä miten ihana merisaukko ja suloinen on koekuolaajakin 😀
Minen ainakaan piittaa kaikenlaisista sotkuista ja epäjärjestyksestä vaan mieluummin nukun lapsen päiväuniaikaan kuin siivoan tms. Lisäksi meillä on miehen kanssa omat harrastuspäivät, joskin mulla se on jäänyt maaliskuun jälkeen. Muutosta asiaan ihan lähipäivinä kun pääsen uimastadikalle vesijuoksemaan, nyt on työttömän todistuskin taskussa niin pääsee halvemmalla ;D Ja kummasti tuo (miehen kokkaama) hyvä ruokakin auttaa jaksamaan.
No, silti tuntuu että väsyttää. Mistä tulikin mieleeni että petiin mars.
Ihana arvonta! Tässä taloudessa aikuiset lataa akkunsa vuoroilloin urheilemalla yksin, minimi on kerta, luksus kaksi kertaa viikossa. Tästä en kovin helposti tingi. Tympeimpinä päivinä ollaan lasten kanssa töistäpalaajaa eteisessä vastassa, minä lähden salille, muut jää kotiin. Tykkään. Ja siis tietty oon mukana arvonnassa.
minkä itse olen huomannut, että vaikka kuinka pahalta tuntuu niin lapsi vaan isänsä huomaan ja kaupoille (tai mikä nyt sua rentouttaakin, mua shoppailu). vaikka mies muutenkin hoitaa tosi paljon, niin ei siinä kuitenkaan pysty rentoutumaan kun aistit on herkillä kaikille inahduksille ja itkuille. koita siinä sitten keskittyä vaikkapa hyvään kirjaan, vaikka kuinka tietäis että kyllä se mies pärjää ja osaa. niille hormoneille vaan ei mitään voi, joten mulla ainakin paras on kun sulkee oven ja jättää ne äänet hetkeks sinne neljän seinän sisään (vain huomatakseen että kuulee sit toisten lasten itkua kauppakeskuksessa kerroksen takaa, ne herkistyneet aistit ei toimi vaan omaan ipanaan)..
Onneksi tämä on arvonta eikä kilpailu. :'D Meillä löytyy kahvikaapista aina suklaata ja tölkki energiajuomaa per vanhempi – niin ja sitä kahvia. 😀 Aika konkreettinen ja mielikuvitukseton ratkaisu, mutta toimii. Siivoamisesta joustetaan tarpeen mukaan paljonkin. Ehkä tärkein on kuitenkin se, että meillä on molemmille ipanoille (2 v ja 2 kk) tylsä, joustamaton, aina ja ikuisesti samanlaisena toistuva iltarituaalinukkumaanmenosetti. Puoli yhdeksältä on molemmista virta pois ja vanhemmat saavat viettää laatuaikaa keskenään tai datailla tai mennä nukkumaan. 😀
Uppoudun tarpeeksi kiinnostavaan kirjaan pistettyäni lapsen isän syliin. 🙂
(Nimimerkki Luin koko Nälkäpeli-trilogian läpi parissa illassa)
Lapsen nukahdettua ensimmäinen askare on teekupin keittäminen ja juominen paikallaan istuen (olettaen, että lapsi ei huuda). Vasta sen jälkeen saa alkaa touhottamaan. Käsin tiskaamisesta tuli yhteinen hauska puuha, kun hokasin ottaa vuoden ikää lähestyvän vauvan huuhtelualtaaseen istumaan ja läiskyttelemään. Nykyään Jäppinen 3v seisoo vieressä tuolilla ja ”auttaa” parhaansa mukaan. (oikeasti suosittelisin tiskikoneen ostamista, mutta kun meille ei sellaista keittiöön saa ilman isoa remontttia laitettua…) Yleensäkin muksu kannattaa ottaa kaikkiin kotihommiin mukaan, mihin vain suinkin voi.
Mulla ei ole vielä lapsia, mutta pari viikkoa sitten ostettiin musta rullaverho meidän makkariin, ja voin kertoa että pimeässä tulee nukuttua erinomaisen hyvin ja sikeästi verrattuna aikaisempaan lähes valoisassa pyörimiseen. Lisäksi voisin kuvitella että lasten saannin jälkeenkin laittaisin ruokaa edelleen isoissa erissä, niin ettei ihan joka päivä tarvitse vääntää pääruokaa, lisukkeita ja salaattia erikseen vaan sitä samaa riittäisi useammalle päivälle. Mun arpajaisvinkit on siis pimennysverho ja ruokaa pataljoonalle.
(:Laura
laura.hento (miumau) student.hamk.fi
Ps. Minime on hirmuisen hurmaava lapsukainen!
Pakko osallistua arvontaan!
Päivisin nukun yhdet päiväunet samaan aikaan kuin vauvakin. Olemme myös sopineet mieheni kanssa, että pääsen kuntosalille pari-kolme kertaa viikossa ilman vauvaa – maitoa vaan varastoon isämiehelle! 🙂
PS. Kotona pitää aina olla varastossa tummapaahtoista kahvia sekä raakasuklaata, ne pelastavat synkimmänkin päivän. <3
Voi veljet, pakkohan tähän on osallistua! Ja nimenomaan veljille palkinto menisikin, jos sattuisin voittamaan, koska molemmat saavat omat vauvansa kesän aikana. 🙂
Vinkiksi sanoisin lenkkeilyn. Yöllä. Kyllä, silloin kun lapsi on nukkumassa ja ulkonakin suurin osa ihmisistä jo kodeissaan. Itse lähdin siinä puolenyön paikkeilla viime yönä pyörällä viilettämään, haistelin puita ja ties mitä muuta. Kyllä oli ihana palata ihan uutena naisena kotiin!
Siistiä, että pistit kehiin arvonnan!
Ja onnittelut huikeista klikkailuluvuista 🙂
Miten mä nyt en yhtäään keksi mitään keinoa tai tapaa jolla pääsisin parantamaan tai edes pakenemaan hetkeksi tätä lapsiperhe arkea??
Onko tylsää vastata ettei sellaista keinoa edes ole 😀
Mutta jos vakavissaan miettii niin oikeastaan ainoa mieleen konkreettisesti tuleva asia, joka on tämän äidin mielenterveyden ja hengen todennäköisesti pelastanut: omistautuvat isovanhemmat.
Niitä ei löydy kuin omat vanhempani, mutta kaksikin aikuista ihmistä joihin luotat täysin ja jotka kaasuttelevat toiselta puolelta cityä vaikka keskellä yötä auttamaan yrjöilevien ipanoidesi kanssa ovat oikeasti lottovoitto.
Toinen asia, joka tulee mieleen on ne lapsettomat kaverit.
Tai ainakin sellaiset joiden elämä ei ole uponnut vauvalandiaan täysin (kuten itsellä saattaa ehkä olla) tai jonka lapset ovat jo vanhempia.
Tällaisen ihmisen seura virkistää silloin tällöin todella paljon.
Toki lapsettoman sinkkukaverin opiskelu/biletysongelmien kuuntelu saattaa tuntua todella turhauttavalta verrattuna omiin unettomiin öihinja sylissä riippuviin tissitakiaisiin, mutta jos ottaa sen hyvänä viihteenä ja omien kresibailausaikojen muisteloina niin itselleni ainakin se luo mielenrauhaa ja loppupeleissä onnentunteen siitä, että itselläni nuo ajat ovat takanapäin.
Ja sitä kreisibailaustakin olen kokeillut (nyt imetyksen loputtua) muutamaan otteeseen, sitä en kyllä laskisi rentoutumiskeinoksi 😀
Ei vanha jaksa (lue: vauva-arjen juuri läpi elänyt, keholtaan kymmenen vuotta vuodessa vanhentunut akka).
Meijän syyskuussa syntyvä kolmas mukula vois tykätä kirahvista ja muista, joten mieluusti osallistun arvontaan.
Mun täytyy myöntää, että mulla ei ole tarvetta siihen mainostettuun ”omaan aikaan”. Musta on vaan ollu paljon parempi keksiä mukuloiden kanssa jotain kivaa vaihtelua arkirutiineihin. Siinä virkistyy itsekin, eivätkä nappulatkaan kitise ja kätise kun on jotain uutta jännää puuhaa. Se vauva-aika nyt on sitten oma lukunsa. Se on sitä ”nauti nyt kun vauva on vielä pieni ja se on ainutlaatuista blaablaa”. Vaan kun on niin väsynyt että siitä on nautinto kaukana. Se on vaan kestettävä 😉 Univaje on kaikista kamalinta ja heijastuu muuhunkin olemiseen niin vahvasti. Eikä siihen tietty auta kuin lepo ja toissijaisten juttujen unohtaminen. Ikkunanpesunkin voi jättää sille vieraalle, jota likaiset ikkunat häiritsevät. Rätti kouraan vaan ja kiitos.
Rutiini tekee arjesta lasten kanssa helpompaa pitkällä tähtäimellä, se myös rajoittaa elämää. Jengi aina nukkumassa iltaseitsemään mennessä (nukkuivat 12 tuntia). Positiivista lapsivapaa ilta, negativista perheen iltamenojen vähyys.
Ensimmäisen kanssa saa onneksi nukuttua päiväunien aikaan.
Nauti jostain arjen pakkopaidasta. Minä laitan mielelläni ruokaa.Opi stressivapaaksi. Villakoirat odottavat keräilyä valittamatta. Meillä talo oli kamalassa sotkussa viisitoista vuotta. Aikaa annettiin tärkeille asioille, strssaamatta. Tai siis anoppiahan se stressasi hirveästi, mutta minua ei.
Apua, meijän vauva on teidänkin vauvaa nuorempi, joten kikkakolmoset on myös täällä vielä hakusessa. Mutta mua on ehkä auttanut eniten se, että ei muutettu lähiöön, vaan jäätiin kolmisin punavuorelaisyksiöön. Erityisesti tässä siistiä on se, että Kaivopihan Unicafehen on sopiva lyhyt kärryttelymatka. Äiskä saa syödä opiskelijahintaisen lounaan, kun tyttö vetelee päiväunia. Tuoretta leipää ja ihania erikoiskahveja saa ihan melkein naapurista; ne pelastavat kyllä välillä päivän.
Tuo siivoamisesta joustaminen ei mulla kyllä auta, koska vihaan yli kaiken sotkua. Pöly ja lojuvat esineet saavat mut tosi pahalle päälle. Käytännössä oon siis ollut varsin kiukkuinen, kun siivota ei vaan ehdi tai jaksa. Jos ois varaa, ostaisin siivouspalveluja. Siinä vois hyvinkin olla mun arjen pelastus!
Lapsiperhearjen todellisena konkarina (vauva on 11 päivää vanha) en ole vielä sen oivaltavampia kikkoja keksinyt kuin, että aamulla pidän huolen siitä, että vauva saa ruokaa niin että simahtaa varmasti vielä tunniksi, jolloin itse saa rauhassa käydä suihkussa, pukea päälle, harjata hampaat ja tukan sekä syödä aamupalaa oikein istuen pöydän ääreen. Miehen kotiintuoma tummapaahtoinen take away – kahvi on myös pelastanut muutaman hetken, nykyisessä asuinmaassamme kun suositaan hieman lässyä pikakahvia kotijuomisena.
Kiitokset aivan loistavasta blogistasi! Muutama kuukausi sitten löysin tieni tänne ja nyt ihan vakkarilukijaksi olen heittäytynyt.
Kun mies tulee kotiin, vauva miehen syliin siksi aikaa, että itse saa laitettua tukkaa/meikattua/luettua postit jne. Ja todellakin välillä jättää lapsen ja miehen keskenään kotiin ja lähtee itse jonnekin ihan vain (aikuisten) tyttöjen kesken, esim. kerran kuussa yksi tyttöjen ilta auttaa niin paljon jaksamaan taas kotona!
Ihania nuo arvonnan palkinnot, etenkin tuo suloinen saukko!
heiniii@hotmail.com
Voi mikä ihana paketti!
Meilläkin paras jaksamiskeino on toi arjen ja rutiinien jakaminen tasan miehen kanssa. Päivät olen tietenkin yksin lasten kanssa, mutta iltaisin lastenhoitonakit menevät fifty-fifty. Lisäksi mies saa halutessaan nukkua eri huoneessa viikolla ja minä taas saan viikonloppuna halutessani kokonaan oman yön. Auttaa paljon jaksamaan kun saa nukuttua kunnon yön! Lisäksi teen iltasella kun mies on kotona niin vauhdilla seuraavan päivän ruoat jne. että kun vauva nukkuu (nykyään max 2h) saa rauhassa syötyä ja lueskeltua blogeja =) Kun vauva herää niin sitten taas touhutaan!
Mahtava pieni malli sulla siellä!
Meillä on auttanut ensimmäisen pienen kanssa arjessa se, että yläkerrassa vallan mainio kahden pikkutyypin äiti, ja hän on välillä tullut nappaamaan tytön hoiviinsa kun on oikein hankala aamu menossa. Samaa on käytetty myös toistepäin, vaikka hänen lapsensa ovat jo muutaman vuoden ikäisiä eivätkä aiheuta ehkä niin paljoa harmaita hiuksia kuin meidän alati valvova silmäterä.
Komppaan kyllä edellisiä myös siinä, että se yhden tai kahden illan lenkki/kuntosali/jooga ihan yksin tekee ihan pirun hyvää!
Tässä yksi kädetön tuore äiti (juniori vajaat 2,5kk), joka ei oikein osaa vielä tätä juttua, joten vinkit on vähän heikkoja. En saa lasta nukkumaan päivällä kuin syliin, vaunuissa se huutaa kuin syötävä (osasinpa niin samaistua taannoiseen kirjoitukseesi), isän(kään) syli ei kelpaa vaan sen on oltava äiti ja imetys on mulle inhokkiolotila nro yksi. Jaksaminen on siis koetuksella ja omaa aikaa otetaan pikkuhiljaa ja pikkupätkiä (iltainen suihku kun mies syöttää lasta on sentään jo melkein saavutettu etu). Mun paras vinkki on hyvää ruokaa jääkaappiin vaimolle kokkaava mies ja vauvan opettaminen olemaan sitterissä edes se hetki kun äiti syö, sillä jaksaa taas pikkuhetken eteenpäin.
Jos niin kävisi, että arpaonni suosisi, niin ihanan Sophien voisimme tytön kanssa luovuttaa eteenpäin, kun kotoa jo sellainen löytyy.
Löysin noin kolmisen kuukautta takaperin blogisi ja ihastuin siihen kovast ja siitä lähtien olenkin kirjoitteluasi seurannut:) Meillä on esikoisen laskettu aika vasta syyskuussa, joten konkreettisia vinkkejä vauva-lapsi arkeen ei vielä itsellä ole, joten luen myös mielenkiinnolla muiden vinkkejä.. Sophie kirahvi ja natursuttenin tutti on kirjoitettu jo ostoslistallemme, mutta niitä ei vielä ole hankittu, joten olisi ihana jos arpaonni suosisi meidän tulevaa vauvaa <3 Minime on suloinen ja oikein tyylikäs pikkutyttönen!!
Mulla ei ole vielä antaa omakohtaisia hyviä vinkkejä, koska esikoinen on vielä mahassa, mutta muutamia vinkkejä olen itse jo saanut. Osa on jo tosin mainittu edellisissä, mutta toistan ne silti. 🙂
Suuren ruokamäärän tekeminen kerralla, päikkäreiden nukkuminen, oman ajan ottaminen tarvittaessa ja maalaisjärkeen luottaminen on kai niitä päällimmäisiä 'ohjeita' mitä olen saanut. Moni on toki sellaisia, että helpommin sanottu kuin tehty. Itse olen päättänyt (katsotaan mitä mieltä olen synnytyksen jälkeen 😉 )jatkaa joogaharrastusta ainakin kerta viikkoon kun paikat sen sallii. Äitini myös sanoi, että opeta sitten se nukkumaan päikkärit sekä ulkona että sisällä. Allekirjoittanut kuulemma nukkunut päikkärit VAIN ulkona oli pakkasta tai hellettä. 🙂
Hieno arvotapaketti ja ihana miniyou! Tutti ja kirahvi on jo hankita/toivelistalla, mutta nuo myrkyttömät pehmolelut oli ihan uusi tuttavuus ja taitaa mennä sinne samaiselle listalle jos arpaonni ei suosi.
Leppis
leppiksella@gmail.com
Mä olen puolitoistakuukautisen kanssa yrittänyt soveltaa mainiota ohjetta: ensin huvi ja sitten työ. Kun vauva nukkuu, juon kahvin, luen lehteä tms. ja vasta sitten käyn kotitöiden kimppuun, jos aikaa jää. Lisäksi tehdään isoja määriä ruokaa kerralla, jotta mun on helppo päivisin lämmittää lounasta. Ja vähintään kerran viikossa käyn kävelemässä tai muuten liikkumassa ILMAN vauvaa. Vaikka ikävä reilussa tunnissa tuleekin, niin piristää ihan huimasti.
Kiitos mahtavasta blogista!
Meidän kirjastossa ainakin lasten puoli on ihan ykkönen. Siellä on suht hiljaista, värikästä ja sinne saa tuoda aikuisten puolelta lehtiä luettavaksi. Kuitenkaan kukaan ei katso pahalla, jos vauva vähän pillittää, tissi vilahtaa tai karkkirasia rapisee. Sitten on mukava tulla kotiin ja aatella, että tulipa käytyä tänään edes jossain.
Ihana Minime!
Vinkkejä, hmm… Tee vähintään kerran viikossa jotakin sellaista kivaa, jota et ole tehnyt aiemmin. Esim. kävele tuttu kävelyreitti myötäpäivään, jos kuljet sen yleensä vastapäivään. Syö lounaaksi välipala ja välipalaksi lounas. Jos juot kahvia, keitä joskus teetä ja haistele ja maistele. Tai osta kaupasta joku uusi, eksoottinen hedelmä. You name it!
Minä olen siitä huono perheenemäntä (nimen omaan emäntä, en tässä yhteydessä käytä sanaa äiti), koska lapsen uinuessa, datailen, luen tai teen jotakin kivaa ennemmin kuin siivoan. Sitä ehtii tehdä yhdessä sittenkin, kun töissäkäyvä puoliso saapuu kotiin. Meilläkin on aina kotona energiajuomaa ja suklaata.
Ja joo, arvonnassa mukana!
Arvonnassa mukana! Meillä kotona vauvamenossa mukana on ollut isoveli 5vee, joten aina vauvan nukkuessa ei ole voinut ottaa sitä omaa aikaa kun on sitten ollut seuraava jonossa, että mitäs sitten tehtäisiin? Iki-omaa aikaa ollaan järkätty etukäteen sovituilla menoilla, mulla maanantaisin tanssitunti ja miehellä tiistaina sähly. Molemmat on ok asian kanssa että toinen häipyy maisemista just silloin ja jos miehen vuorotyö haittaa harrastuksia, niin yhdessä ollaan sitten kyselty lapsenvahteja että ei toisen tartte kynsin hampain pitää kiinni omasta ajastaan ja toinen vain on levitellyt käsiään että koita itte järjestää oma aikas. Sillonkin jos olen ollut flunssassa tms. ja en ole voinut mennä tanssitunnille niin olen ottanut omaa aikaa joka tapauksessa, olen sitten mennyt vaikka kirjastoon tai shoppailemaan. Pari kertaa olen käynyt yksin leffassa, kun on ollut niin äitihommissa intensiivisesti ja ei ole saanut hetkenkään rauhaa. Tylsäähän leffassa on yksin, mutta siellä ei kukaan vaadi sulta mitään, saat olla ihan rauhassa ja parissa tunnissa kerkee jo tulla lapsia ikävä. 😀
Meillä on onneksi mummot lähellä ja ne mielellään on lapsenvahtina, niin se on helpottanu todella paljon. Kaikilla ei ole sukulaisia lähellä, niin olen yrittänyt neuvoa että kannattaa hommata joku ”palkallinen” (MLL:n hoitaja, laittaa kaupan seinälle ilmotuksen että jos esim. opiskelija olis kiinnostunut ”keikkahommista”) luottohoitaja jonka vauva on oppinut tuntemaan niin pääsee miehen kanssa joskus kahdestaan viettämään parisuhdeaikaa. Se on tärkeää.
Mun tilanne on nyt sellainen, että omaa urheiluaikaa ei ole meidän perheen tilanteessa mahdollista saada, ja shoppailu 2 v uhmaajan ja pienen tissitakiaisen kanssa on enemmän kärsimys kuin ilo. Mutta mä olen tilannut ja ostanut itselleni hömppälehtiä, (elle, olivia, anna yms. ja luen hyviä kirjoja, kun takiainen on kiinni.) Ja mä kutsun leikkikavereita ÄITEINEEN meidän pihalle leikkimään. Vertaisryhmä siis paikalla, eikä tule stressiä huushollin kaaoksesta ;D
Itse olen vasta tulossa äidiksi (laskettu aika ensi maanantaina), joten tähän on vähän vaikea heittää vinkkejä, ainakaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Heitän nyt kuitenkin jotain. Saan itse oloni toisinaan virkeämmäksi niin, etten käytä paljon aikaa siivoamiseen, mutta teen sellaista pientä järjestelyä, että NÄYTTÄÄ siistiltä ja kivalta. Eli skippaan imuroinnin ja pölyjen pyyhkimisen, mutta järjestelen tavarat paikalleen. Silloin olo on sisäisestikin paremmassa järjestyksessä ja huolet tuntuvat pienemmiltä. Notkuvat tavararöykkiöt saavat kaiken tuntumaan paljon kaoottisemmalta kuin onkaan. Toinen, mitä olen tehnyt silloin, kun esim. töissä on ollut raskaampaa. Olen jättänyt menemättä harrastukseen. Tokihan harrastukset voivat virkistääkin, mutta aina ei jaksa. Jos jumppa tai lenkki tuntuu suorittamiselta, niin skipataan se ja syödään vaikka jäätelöä kotisohvalla sen sijaan. Ja aina voi myös nakittaa niitä hommia miehelle ja vedota uupumukseen. Oma mieheni on ainakin ahkerasti kotihommien kimpussa, jos sanon, että olen tosi stressaantunut tai väsynyt ja pyydän apua siipi maassa. Se toimii paljon paremmin kuin nalkuttava lähestymistapa.
Olis kyllä aivan ihanaa saada tuo paketti. Erityisesti olen tuollaista Natursuttenin tuttia harkinnut hankittavaksi meidän tulevalle pikku möyriäiselle, joten tulisipa aivan kuin tilauksesta. Myös Sofie-kirahvista olen haaveillut. Tuosta merisaukosta en ollut ennen kuullutkaan, mutta aivan mahtavalta vaikuttaa sekin 🙂
Mä lähden kaupoille kiertelemään ja hiplailemaan vaatteita, vaikka en mitään ostaiskaan. Kahvittelen myös itsekseni mielelläni ja odottelen parhaillani uuden pyörän saapumista ja näin kesäaikaan aion ottaa omaa aikaa myös sitä käytellessä. Aikomus oli myös kovasti valokuvauksenkin merkeissä rentoutua, mutta se on valitettavasti jäänyt aikalailla lasten kuvaamiseen.
Parasta kuitenkin on kavereiden tapaaminen, että saa puhuttua jotain tyttöhömpötyksiä tai sitten vastaavasti se vertaistukikin on tosi tärkeetä, muut samassa tilanteessa olevat äidit on kullan arvoisia. Ja tietenkään unohtamatta sitä kaikkein suurinta luksusta, eli kunnon kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa 🙂 Meillä on sen sortin harvinaisuutta tiedossa tulevana viikonloppuna, lapset menee yökylään ja me mennään leffaan KAKSIN 😀 Varmaan oikeesti nukutaan koko viikonloppu (mitä nyt siellä leffassa käydään).
Ja arvontaankin osallistuisin 🙂 Ihana blogi <3
Mua ainakin suuresti rentouttaa se, että välillä saan ajettua miehen ja lapsen ulos talosta ja jään koiran kanssa kaksin kuuntelemaan täyttä hiljaisuutta. Silloin tietysti pitää pystyä sulkemaan silmänsä kotitöiltä, tai vielä parempi että ne olis jo siltä päivältä hoidettu lapsen kanssa! Toisaalta joskus on ihan kivaa ripustaa pyykkiä ym. kun muut ei oo kotona! Myös 10min. lenkki ennen nukkumisrituaaleja auttaa jaksamaan!
Kiitos mukavasta blogista!
Onnea huisista kävijäsaaliista!
Arvontaan ei tarvitse laskea minua mukaan, Sofie-kirahveja meiltä löytyy jo kaksin kappalein ja vaikka saukko onkin syötävän suloinen, se löytänee kaivatumman sylin muualta.
Meille tärkeää lisäjaksamista tuo se että kun ollaan reissussa (mökillä, risteilyllä tms.), lähdemme sinne ihanien, samassa kaupungissa asuvien isovanhempien kanssa, jotka voivat ottaa pikku-ukon aina hetkeksi hoiviinsa niin että voi käydä yksin tai kaksin saunassa, uimassa, syömässä, kasvohoidossa tms. Kummasti vaikka tunninkin hengähdystauko lataa akkuja. Välillä vaunuajan vanhemmille ihan vaan nukkumaan sohvalle pienet päiväunet. 😀
Asumiskustannuksien takia polttelisi joskus muuttaa jonnekin kauemmas pk-seudulta, mutta nyt kun on lapsi, en varmasti kyllä muuta, niin kullanarvoisia ovat isovanhempien tuki ja aktiivinen ote tuon tänttäräälän elämässä.
K (http://ilmansinuaolenlyijya.blogspot.fi/)
Minua eivät ole koskaan auttaneet ”unohda siivoaminen, se ei ole tärkeää” -tyyliset vinkit. Mulle siisteys on tosi tärkeää! En vaan tykkää sotkusta. Tietty sitä sotkua tulee väistämättä ja sitten ne vähäisetkin omat hetket menevät kotitöihin. Ja ketuttaa. Mur.
Olen yrittänytkin tehdä kotityöhetkistä itselleni mieluisia: kuuntelen äänikirjoja tai radio-ohjelmia YLE Areenasta – joskus vaan huudatan musaa ja jammaan, mikäli jaksan. Mietin, että tää nyt on sitä mun omaa aikaa ja tästä voi kai myös nauttia. Auttaa ainakin vähän.
Äänikirjat ja YLE Areena toimivat myös imettäessä ja kiukkuista muksua hyssytellessä.
Kahvilassa käyminen piristää aina. Iso maitokahvi, vielä isompi korvapuusti ja päivän lehti (mikäli muksu suostuu vaikkapa kantoliinassa kuosimaan) auttavat akuuttiin ankeuteen.
Itselläni on vasta synnytys edessä nyt kesällä, mutta uskaltanen osallistua silti. Minun vinkkini on Positiivareiden Ajatusten aamiainen. Ainakin näin odotusaikana työ- ja muiden kiireiden sivussa olen saanut Aamiaisesta muistutusta, jos tuntuu että ajatukset lähtevät kiertämään liikaa negatiiviseen suuntaan. Uskoisin tämän toimivan pienenä buustauksena myös vauva-arjessa. Kyseessä siis päivittäin e-mailiin lähetettävä posti, jossa erilaisia sitaatteja, lasten letkautuksia, elämänohjeita ja muuta piristävää – eikä lukeminen vie paljoa aikaa. Myös erilaisia lahjavinkkejä olen Aamiaisesta saanut. Aamiaispalvelu on tauolla osan kesästä, mutta muuten tarjoilu tehdään joka arkipäivä. Kannattaa ainakin kokeilla 🙂
Törmäsin myös white noise -nimiseen taktiikkaan pienen vauvan rauhoittamiseksi. Keskeisenä ajatuksena on mukauttaa ympäristöä mahdollisimman kohtumaiseksi, minkä pitäisi rauhoittaa itkevää vauvaa. Tähän tietysti liittyy kapaloinnit jne, mutta äänimaailma, joka tulisi luoda on kohinamainen. Esimerkiksi imurin ääni tai vesisateen, ukkosen tai meren kohina voi saada vauvan rauhoittumaan. Toiset sanoo lähtevänsä ajamaan autolla ympyrää helpottaakseen itkua, mutta yhtälailla voi klikata auton huminaa suoraan kajareista. Mm. Youtubesta ja Spotifysta löytyy erilaisia ääniraitoja hakusanalla white noise therapy (ja cd-levyjäkin löytyy). Rauhoittaa muuten mukavasti itseäkin!
Pakko myöskin kehua blogia. En yleensä seuraa vauvablogeja, mutta tämä on ihan mieletön!
puupapu(at)suomi24.fi
Aivan ihana paketti, joten pakkohan tähän on osallistua! Pohdin jo Typylle aikoinaan tuota Sophieta ja Sascian kirjoituksen myötä kiinnostuin myös Natursuttenista. Typy täyttää kuitenkin pian jo vuoden, joten hänelle nuo eivät liene ajankohtaisia. Sen sijaan haluaisinkin ne sulostuttamaan lokakuussa syntyvän Tyypin eloa! <3
Oma vinkkini lapsiperhearjessa jaksamiseen äidin näkökulmasta on olettaa alusta asti miehen olevan yhtäveroinen kasvattaja. Kummastelin vastikään äitikaverieni valitusta, kun heidän miehensä eivät osaa/halua nukuttaa lasta yöunille. Meillä on menty automaattisesti niin, että koska minä olen Typyn kanssa päivisin ja mies näkee häntä arkena vain parin tunnin ajan iltaisin ennen nukkumaanmenoa, on loogista että mies hoitaa tytölle iltapuuron ja iltapuuhat sekä nukuttaa hänet. Näin mies saa arkisinkin laatuaikaa lapsen kanssa (vaikka se tietyllä tavalla rankkaa onkin työpäivän jälkeen, mutta yhtälailla se olisi rankkaa minullekin olla vastuussa lapsesta vielä illatkin päivien lisäksi), ja minä saan iltaisin vähän hengähtää.
Samoin voin luottaa siihen, että viikonloppuisin mies itse haluaakin ottaa vastuuta yksin lapsesta ja viettää kaksistaan aikaa. Silloin on minun vastuullani poistua tieltä pois, antaa heille tilaa, yrittää olla huolehtimatta ja neuvomatta, ja suksia siis tieheni viettämään omaa aikaa. Ei aina ole helppoa, mutta mitenpä muuten mieskin oppisi hoitamaan lasta yksin, paitsi viettämällä aikaa hänen kanssaan kahdestaan? Ja kun hoitovastuu on jaettu, pyrimme iltaisin ottamaan myös aikaa toisillemme – vaikkapa vain 5min halien. 😉
(Jos sattuisin voittamaan, minut tavoittaa: waascageles (ät) hotmail piste com)
Mä karkaan kerran viikossa yksin tallille. Ihan kaikki muu unohtuu siellä hepan kanssa puuhastellessa.
Mutta jos tallille ei ole mahdollista lähteä niin pannarin tekeminen auttaa aina.
Arvonnassa mukana 🙂
Mun jaksamisen salaisuus on päiväunet. Joka pv lapsen nukahdettua ainakin puoli tuntia lepoa ja sitten vasta muihin hommiin. Yleensä en tee yhtään mitään uniaikaan, muuta kuin lepään. Saa nähdä miten onnistuu pian kahden lapsen kanssa 😀
Anonyymi-Laura ehtikin jo mainita meiänkin perheen jaksamisen salaisuuden: pimennysverhot. Laps vetää pimennysverhoilla varustetussa huoneessa 13 tunnin yöunia (toimii täydellisesti myös päikkäreillä), mutta ”tavisverhohuoneessa” herätään aina kun huoneessa on valoisaa. Eli pimennysverho on todellakin ollu avain meiän lapsen hyviin uniin ja sitä kautta myös meiän vanhempien jaksamiseen. Myös omat unet on aina ollu selkeästi paremmat pimennetyssä huoneessa. Suosittelen lämpimästi!!
Pakko osallistua tähän :)Meillä 2,5 kk vanhan koliikkilapsen kohdalla paljon jo yllä mainittuja jaksamiskeinoja kanssa..luomukahvi ja raakasuklaa aamuisin ja pimennysverhot on huippuhyvät! Miehen kanssa ollaan päätetty että tämä vahvistaa meitä kokemuksena. Ja mulla ainakin kerta viikkoon ”oma aika” jolloin yleensä urheilen..se antaa energiaa. Ja sitten vielä ihanien blogien lueskelu tietysti 🙂
Kotona nysvätessä ei usein viitsi/jaksa/katso tarpeelliseksi pukea, kammata tukkaa tai meikata. Ja pienen vauvan kanssa ei usein saa tilaisuuttaa, vaikka haluaisikin. Tukka likaisena yöpuvussa hiihtely ei ainakaan paranna mielialaa, niinpä edes yritän ainakin pestä hampaat, kammata tukan ja pukea edes jotain muuta(kin), kuin sen yökkärin. Jos on muutama minuutti aikaa niin naaman pesu, värillinen päivävoide ja edes huulirasva tekevät usein ihmeitä. Jos aikaa on ruhtinaallisesti niin ripsari piristää kummasti, vaikkei sitä näkisikään kukaan muu kuin lapsi. Ehkä pinnallista, mutta toimii.
Eli mukana ollaan 🙂
Omaa arjessa jaksamista helpottaa kunnon unet. Viikonloppuisin ollaan jaettu miehen kanssa aamut, lauantaina minä nousen tytön kanssa, mutta sunnuntaina saan nukkua pitkään. Itselle ainakin aamun unitunnit on erittäin tärkeitä, joten tämä on ollut ehdottomasti hyvä ratkaisu. Nyt miehen muuttuneet työkuviot meinaa kylläkin vähän häiritä järjestelyjä. Kun lapsi oli pienempi ja nukkui useammin, nukuttiin aamun ekat päikkärit yhdessä. Uni tuli mukavasti, kun kerkesi syödä aamupalan 🙂
Mun oma rentoutumiskeinoni arjen keskellä on päiväunikaan 2 riviä suklaata (joo kyllä, joka päivä :D), kuppi teetä ja hyvä kirja/hömppälehti/läppäri ja blogit. Jalat ylös ja sohvalle röhnöttämään. Siinä kun sitten istuu sen tunnin-kaksi niin johan on akut latautuneet 🙂
Kaupassa käynti yksin, lenkki tai vaikka pelkkä roskien vieminen yksin oli vauva-aikana aika kovia juttuja. Ihan alkuaikoina kerkes tulla ikävä jo pelkästään roskien vienti matkalla, mutta toimi siis 🙂
ilonanpienisirkus (at) gmail.com
Meillä kakrut muutti lastenhuoneeseen nukkumaan 4kk:n ikäisinä. Ja suosittelen samaa muilleki herkkäunisille äideille. Ite menin tuon alun 4kk samoilla silmillä. Öisin heräsin pienimpäänki liikkeeseen joka pienen sängystä kuului. Oon muutenki aina ollu tosi herkkäuninen, mutta vauvaaikana se lisäänty vaan. Ja muuttojen jälkeen elämään palasi virkeä äiti, joka sai syöttöjen välillä nukkua.
Niin paljon kuin vihaatkin tota ”ota omaa aikaa”-lätinää, niin totuus on, että ihan ykköskeino jaksamiseen lapsiperhearjessa on se, että välillä saa olla reilusti itsekäs. Mun mies saa ”omaa aikaa” töissä ja työmatkoilla ja lisäksi sillä on treenit kolmesti viikossa. Mä tarviin sen hetken joka päivä, on se sitten lasten päiväunien aikaan tai miehen viedessä lapset ulos. Silloin teen jotain mun mielestä aidosti kivaa, eli yleensä luen, juon teetä ja kuuntelen hiljaisuutta. Ei tarvii olla kuin 10 min ihan omissa oloissaan niin jaksaa taas huomattavasti paremmin. Lisänä sanon kyllä, et priorisoiminen ja asioiden tekeminen isommassa mittakavassa kerralla (siivous, ruoka, pyykki) vapauttaa ihan kivasti aikaa myös olemiselle. Mulla menee järki jos jatkuvasti pitää puuhata jotain, varsinkin kun lapsia on useempi ja pätkäunia takana jo 6 vuotta 🙂 Eli ruokaa voi tehdä isommissa erissä, pyykkiä pestä vaikka parina päivänä viikossa enemmän ja siivomisen voi hoitaa vaikka kerran viikossa kunnon raivolla, hyvää musiikkia kuunnellen ja päälle saa todellkin ottaa siivousviiniä lasillisen tai pari 😉
Mä hyppäsin työnarkomaanista suoraan suurperheen ”äidiksi” ja siitä reilu vuosi niin olikin ihan ikioma napero käsissä. Jaksaminen oli ennen omaa välillä tooodella tiukassa uhmaikäisten lasten kanssa. Välillä tuntui, että olin ihan hirviö, kun halusin tietyt säännöt mitä noudatetaan. Nyt olen lähinnä kiitollinen, ettei lapset ole kuin pellossa. 🙂
Edelleen on kyllä helpotus, kun muut lapset lähtevät toisaalle ja tietää, että saa olla taas reilu viikon ihan kolmistaan.
Oon seurannut sun blogia jo raskausaikana ja meillä onkin suunnilleen saman ikäiset naperot. Mun arvontavastaus ei taidakaan olla sun mieleen…
– helpotti, kun lopetti imettämisen ja siirryttiin täysin pulloon
– alun helpotus oli ipanan kanssa nukkuminen samassa petissä, mutta n. 1kk iässä siirtyi omaan sänkyyn
– napero opetettiin rytmiin: syöminen, vaipanvaihto/leikki tm aktiviteetti, nukkuminen (= Ei nukahda siis pullolle/tissille/syliin vaan aina omaan sänkyyn. Muutaman kerran oli itkupotkuraivarit)
– 3kk iässä napero nukkumaan toiseen huoneeseen
– siivoominen…no tarviiko edes mainita?! 😀 Tiskikone pyörii kerran päivässä ja villakoirat juoksee vapaana 2-3 viikkoa ennen kuin jotain huvittaa niiden metsästäminen harjalla tai imurilla.
– KUN menee kunnolla hermot eikä vaan jaksa -> keitän tuplamukillisen teetä (paljon sokeria), syön tummaa päärynäsuklaata ja kääriydyn peiton alle murjottamaan kirjan kanssa
Ps. Meillä on koti-isä, joten ipanan voi koska tahansa lykätä isälle. Helpottaa ehkä tätä vauva-arkea hitusen. Tosin siitä syystä tunsin olevani se paska mutsi, joka ei tajunnut mistään mitään eikä ole oikea äiti, kun mies hoiti jossain vaiheessa kaiken.
Mielelläni osallistun arvontaan!
Ja yhtä mielelläni luen hyvin kirjoitettua blogiasi 🙂
Minulla on reilun kahden kuukauden ikäinen tyttö joten vielä ei ole kauheasti vinkkejä antaa, mutta samaa rataa muidenkin vastaajien kanssa. Meillä lapsen isä osallistuu kotona ollessaan hyvinkin paljon lapsen hoitoon ja se helpottaa suunnattomasti. Kun olemme tytön kanssa kahden (ja lisänä kaksi isohkoa koiraa) niin arjen pyöritys on hankalampaa..mutta päiväuniaika on sitä minun (ja koirien) omaa aikaa, silloin teen kotitöitä ja välillä vaan olen tekemättä mitään!
Kun mies on kotona jätän lapsen hetkeksi isän hoiviin ja menen lenkille/salille/kaupungille siis pois kotoa, koska muuten en pääse ”irti” lapsesta kokonaan. Lähellä asuva mummo ja pappa on myös suuri apu kun joskus haluaa ukkokullan kanssa kahden käydä hetken kodin ulkopuolella.
Ihanaa ensimmäistä kesää minimen kanssa!
P.S. Huippu tuo arvonta palkinto, toivottavasti onni suosii mua!!
Mukana arvonnassa 🙂 Minä jaksan arkea huomattavasti paremmin, kun (nyt hoitovapaalla) käyn välillä töissä! Työvuoroja riittää kerran, maksimissaan kaksi kertaa viikossa mieheni vapaapäivinä, joten lapsenhoitokin on siinä samalla järjestetty. On niin ihanaa päästä aina välillä vaivaamaan aivojaan muullakin, kuin hämä-hämähäkillä ja vaipanvaihdolla 🙂
Suurin osa sellaisista asioista jotka itseani auttavat jaksamaan on jo mainittu, etenkin tuo vastuun jakaminen puolison kanssa (mika toki on ehka se isoin tuki ainakin itselleni). Yksi asia kuitekin tuli viela mieleen, eli kun saamme kutsuja paivalliselle/illalliselle jonkun kotiin niin otamme ne innolla vastaan. Lapsen kanssa on helppo menna ja on se vaan niin ihanaa saada herkullinen illallinen valmiiksi katetussa poydassa ja tiskitkin voi jattaa muiden hoidettavaksi (meilla ei siis ole tiskikonetta vaan aina on tiskattava kasin). Kotiin voi palata mieli virkeana. Aiemmin me aina kutsuttiin ihmisia meille, mutta nyt on kylla osat vaihtuneet.
Mukana arvonnassa siis.
Hmm, itselläni ehkä vaan fiiliksen mukaan meno: jos jaksaa, mennään kerhoihin, leikkipuistotapaamisiin ym. valmiiksi järkättyihin juttuihin, jos ei jaksa tai huvita, niin ei mennä. Kun on nälkä, laitetaan ruokaa ja syödään, mutta jos ei vielä jaksa (eikä ole nälkä), niin ei vielä kokkaillakaan. Siivotaan silloin, kun inspis siihen iskee (no joskus on pakko siivota ilman sitäkin), kun tanssituttaa, laitetaan rokit soimaan ja tanssitaan. Yritän olla stressaamatta kodin siivouksesta, mutta silti pitää paikat SUHT järjestyksessä, mutten lähellekään tiptop. Blogit ja Facebook on kanssa aika tärkeitä juttuja 😉
Hei sinä mahtava Lähiömutsi! 🙂
Olen suht uusi lukijasi ja kohta melkein olen saanut kaikki kirjoituksesi luettua. Menoa hidastaa reilu kolme viikkoinen ensi-vauveli, joten aina kun hieman pääsen koneelle istahtamaan (harvoin), on pakko päästä jatkamaan lukemista. (Nyt olen päässyt synnytyskertomukseen saakka.) Tästä tulee hyvä mieli! Eli haluankin kiitellä tästä blogistasi sydämeni pohjasta. Saan täältä paljon toivoa ja muutenkin uskallusta ja tsemppiä vauvan kanssa elelyyn ja hyvää mieltä! Kiitos! 🙂
Hmm. Tahdon kanssa osallistua arvontaan, voi mitkä olisivatkaan palkinnot 🙂
Olen vaan vähän kehno sanomaan mitään, koska olen vielä niin tuore mamma. Opettelun tiellä täällä.. Mutta vastaanpa tähän vaan että sydämeen iskevien tsemppiblogien lueskelusta saan voimia tän hetkiseen vauva-arkeen. Ja tulevaisuudessa luulen, että oman ajan ottaminen ihan vaan kirppiksel käyminen yksikseen antaa jo paljon. Jooh, aika kuivat vastaukset 😀 En siis tosiaan osaa sanoa nyt muuta. Eli arvonta-onnea tähän suuntaan jee!
Tulipas sekava viesti, äh sellasta tää elämä nyt on muuteskin 🙂
Ja ihanaa jatkoa Teille koko perheelle, olette suloisia!
Moikka ja osallistun arvontaan!
Vaikka se varmasti monille on ihan itsestäänselvyys, mulla helpotti arkea aivan älyttömästi uus vinyylisoitin (toki muutkin käy; mankka tai vaikka ihan spotify). Omaa mielimusaa kun pistää soimaan kireinä hetkinä – tai mielellään jo ennen kireyttä – olo helpottaa ihan uskomattoman paljon. Ihmisillä tuntuu helposti nykyään unohtuvan musiikin kuuntelu – ihan tausaääninäkin. Huomasin myös, että lapsi tuntuu nauttivan musiikista tosi paljon! Tän hetken suosikkeihin kuuluu mm. James Morrison 😉
-Jamesille kiitolle
Täällä vielä yksi viimetinkainen arvontaan osallistuja. Blogiasi olen salaa lueskellut ja tykännyt siitä asti kun tänne tammikuussa Uuden mustan kautta jotenkin päädyin.
Omaa arkeani ja aamujani piristi kummasti, kun keksin pistää vauvan makuupussin päälle pötköttelemään aamiaispöytään. Äiti saa taas luettua Hesarin (ainakin melkein) ja juotua aamuteen kuumana. Toimii tietysti vain siihen saakka kunnes tyyppi lähtee kääntymään ja liikkumaan kunnolla.
Onpas mainio blogi, miten tää olikin mennyt ihan ohi!
Mulla on kaksi lasta (2.5v ja 5kk), ja olen huomannut, että arjessa jaksamiseen auttaa aika simppelit keinot. Aamuisin istutan esikoisen telkkarin ääreen katsomaan kakkosen lastenohjelmia ja juon aamukahvini rauhassa; Hesarissakin pääsen useimmiten C-osaan asti. Lapsen isä on esikoisen ruokkinut ennen töihinlähtöään. Päiväuniaikaan juon kupin kahvia, nettishoppailen jne. Teen siis kaikkea muuta kuin kotitöitä. Mies nukuttaa esikoisen pääsääntöisesti. Tuon ajan minä vain olen, sillä kuopus yleensä nukkuu. Käyn pitkässä suihkussa jne. Toisin sanoen, mikäli huoltajia on perheessä kaksi, kannattaa pitää kiinni siitä, että hoitovastuuta todellakin jaetaan.
Eikä viinilasillinen silloin tällöin lasten nukkumaanmenon jälkeen tee pahaa.
Ja aina on hyvä olla jotain, mitä odottaa. Mulla se on nyt ollut ensi viikon Köpiksen reissu. Kummasti jaksaa.:)
Ehdinköhän vielä mukaan, no jos en, niin laitan ainakin oman jaksamiskeinoni 🙂
Minulla on puolivuotias tytär ja viime aikoina olen itsekin alkanut kaipaamaan jotain omaa aikaa ja tekemistä. Miehen kanssa sovimme, että käyn kerran-kaksi viikossa uimassa/pelaamassa sulkapalloa tai jotain. Ei kovin jännittävä vinkki, mutta erinomainen siitä, että aika on seuralaiskavereillekin rajattu, jolloin itselle ei tule huonoa omaatuntoa siitä, että aina alkaa katsomaan kelloa sen ekan tunnin jälkeen ja pohtimaan miten vauva pärjäilee kotona…
Kiitos kivasta blogista!
-Maatushka, lemsalo@gmail.com
Se auttaa jaksamaan, kun saa itselleen muutaman tunnin ”vauvavapaan” ja käy vaikka kahvittelemassa kavereiden kanssa tai kirppiksellä( etsimässä jotain itselleen, eikä vauvalle 🙂 ). Pumpulla maitoa pulloon ja vaavi jonkun luotettavan ihmisen hoiviin. Sitten on poissa niin kauan kuin vain malttaa. 😉
mahtava blogi!
-Päivi, paivi_@msn.com
Vastausika on päättynyt, kiitos isosti kaikille! Palaan asiaan tässä heti kohta pian…
Arvontaonnimanni suosi Pirpanaa, otathan yhteyttä minuun mutsi@mutsiavautuu.com.
Nääääin iso kiitos kaikille osallistujille!
Koostin huipuista vastauksistanne arjen jaksamisen ensiapupaketin, joka löytyy täältä: http://www.mutsiavautuu.com/2012/06/vinkkeja-vauva-arjessa-jaksamiseen.html