Ja kun muukin maa on hävinnyt työpisteiltään mökeillensä ja sukuloimaan, ehdin minä siinä lomailun ohessa täytellä exeleitä, suunnitella aikatauluja, hakea luonnosta inspiraatiota tuleviin duuneihin (jotain ihan uutta ja niin siisteintä on tulossa syksyllä!) ja vastata kaikkiin rästisähköposteihin. Ai että, miten teki hyvää. Lomailu ja töiden teko, molemmat. On ollut kiva taas aloittaa pyhien jälkeinen arki, kun on saanut lomilla työpöytää ja päätään vähän järjestykseen.
Pitkäperjantaina pidettiin Satun kanssa Skype-palaveri meidän tulevasta kirjasta. Minä istuin vanhempieni pizzerian takahuoneessa Laihialla ja työntekolomaansa viettävä Satu Reykjavikissa lapsensa huoneessa. Mä olen joka kerta yhtä haltioissani siitä, että reilun parintuhannen kilometrin välimatkasta ja parin tunnin aikaerosta huolimatta voidaan kirjoittaa kirjaa yhdessä. Kun Satu kirjoittaa Google Drivessa tiedostoihin, minä näen sen samanaikaisesti omalla koneellani. Ja toisinpäin. Nyt pääsiäisenä viilattiin yhdessä valmiiksi kirjan sisällysluettelo, runko, haastateltavat ja se, kumpi kirjoittaa mitäkin.
Seuraavat kuukaudet onkin luvassa armotonta koneen naputtamista. Yksi luku per viikko, mutta kirjoitusflowhun päästessä kernaasti enemmänkin. Vaikka sisällysluettelo on nyt alustavasti päätetty, se toki elää kirjoitusprosessin mukana ja tarpeen mukaan. Siksi ajateltiinkin Satun kanssa, että olisi hyvä kysyä teiltä mielipidettä siitä, mitä aiheita kirjassa pitäisi käsitellä.
Mitä olet mieltä? Kirjammehan on siis kertomusmuotoinen opas unelmatyöhön. Se näyttää, miten työkentästään voi tehdä itsensä näköisen ja harrastuksesta taloudellisesti menestyksekkään ammatin. Kirja avaa uusien työnteonmuotojen todellisuutta, antaa vertaistukea työelämän kipuiluihin, inspiroi ja myös viihdyttää.
Mihin asiaan sinä tahtoisin kirjan antavan apua tai ajatuksia? Mitä asioita tahtoisit kirjan avaavan paremmin? Mistä kirjassa on ainakin oltava oma lukunsa?
Odotan kiitollisina mietteitä asiasta kommenttikenttään. Kaikkien ajatuksensa jakaneiden kesken sain meidän kustantajalta WSOY:lta arvottavaksi Astrid Lindgrenin elämänkerran Tämä päivä, yksi elämä. Voitte vain arvata, miten täpinässä satukirjailijaunelmissa piehtaroivana olen kirjasta! Arvontaan on aikaa osallistua 6. huhtikuuta asti, mutta toki ajatuksia kirjaprojektistamme kuullaan mielenkiinnolla senkin jälkeen. Satun tontilla on meneillään samasta aiheesta arvonta, jossa on palkintona Ruotsin viime vuoden myydyin kirja: Elä enemmän, stressaa vähemmän. Osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin.
Muista kommentissasi käyttää nimimerkkiä. Julkaisen voittajan nimimerkin Lähiömutsin Facebookissa, minkä jälkeen onnettaren suosikki voi lähettää mulle postiosoitteensa sähköpostilla tai FB:n yksityisviestillä. Lisäys: onnetar arpoi voittajaksi nimimerkin anneto.
Ainakin omina kouluaikoina opetettiin kirjoitettavan elämäkerta, ei elämänkerta. Nimim. Iloinen pilkunviilaaja
Näköjään edelleenkin kielitoimiston suositus on elämäkerta. Sama pilkunviilaaja
Olisi kiva lukea teidän kantanne, miten saisi motivoitua itsensä takaisin työelämään vauvavuoden jälkeen ja löytämään mahdollisesti myös sen uuden unelmaduunin.
Entäs jos unelmaduunissa huomaa, että onkin unelmoinut ihan vääristä asioista. Miten kurssia voi korjata?
Haluaisin tietää, millainen on yhteiskunta, jossa kaikki tekisivät työkseen unelmaduunia: kirjoittaisivat kirjoja, ohjaisivat vuorikiipeilijöitä, leipoisivat törkeen hyviä ja törkeen kalliita leivonnaisia jne.? Onko siis unelmaduunissa kyse siitä, että lyö harrastuksensa rahoiksi? nim. Vain elämää
Suositus on suositus, mutta käsittääkseni kumpikin on oikein. Vastaava sana on sitten elämäntarina, jota tuskin voidaan ajatella kirjoitettavaksi ilman n-kirjainta.
Toivoisin loytavani kirjasta jotakin innovatiivista, tavallisten moneen kertaan toistettujen elamantaito/tyoelamaoppaiden kliseiden sijaan. Jotakin, mita ei ole tyosta ja tyoelamasta tullut ajatelleeksikaan – oivalluksia ja toivottavasti huumoria, Vuoden Mutsien otteella!
Haluaisin lukea, että millä eväillä unelmatyön tavoitteluun rohkaistutaan. Mistä itseluottamus ja mistä voimavarat löytyvät, kun unelmakin maistuu välillä arjelta tai epävarmuudelta. Entä jos työ on unelmatyötä, mutta sen resursseja ja arvopohjaa romutetaan ylhäältä käsin… kuinka pysyä uskollisena unelmalleen?
nimim. Hejdi_
Minulla on jo yksi unelmatyötään tekevä täällä olohuoneessani pakertamassa, mitä kautta kuvion haasteet (ja ilot) ovat tulleet melko selväksi. Mutta aihe kiinnostaa yhä, koska se en ole minä.
Ehkä unelmatyötään tekevän suhteesta ympäristöönsä voisi sanoa satasen? Entä jos lähipiiri ei tuekaan omaa unelmaa? Tai esimerkkejä, miten eri suuntiin ohjaavia unelmia seuraavat ovat löytäneet molemmille sopivan yhteisen sävelen? Lisäksi: En tiedä, tarkoittaako unelmatyö kirjassanne vain itse tyhjästä nyhjäistyä yritystä/freelanceriutta vai onko mukana myös pakollisena unelmatyötään tekeviä. Näiden kahden eroja ja sopivuutta eri ihmistyypeille voisi valottaa kenties. Ja myös sitä, miten leipääntyminen/burnout ilmenee kussakin eri tavoin (koska ilmeneehän sitä unelmatyössäkin).
Mielenkiinnolla seuraan kyllä projektia!
Siis ”sanasen” ja ”palkollisena”. Puhelimet, höps.
Tylsänä ihmisenä mua kiinnostaisi luku käytännön asioiden järkkäämisestä. Toiminimi, kirjanpito, alvit, freelancer verokortti yms. Sellanen to do/check lista pakollisista pahoista pahoista. Nim. Faktat pöytään
Mä lukisin mielelläni paikkariippumattomuudesta ja ehkä kankeille työnantajille voisi olla luku Oodi etätyölle.
Sorry kun kommentoin Hanne täällä sun tontilla, mutta tämä oli musta niin hyvä kysymys että en voi ohittaa 🙂 Mun mielestä unelmatyö ei tosiaankaan rajaudu siihen että tekee ”harrastuksella rahaa”. Tai voihan joku harrastaa koodausta ja projektinhallintaa, mutta harvemmin kai näin… Ja näitäkin tarinoita, siis intohimoisesta koodaajasta ja onnellisesta proikkaroijasta, aiomme tuossa kirjassa nostaa esiin.
Odotan tosi kovasti tämän kirjan valmistumista ja julkaisua! On nimittäin erittäin ajankohtainen aihe omassa elämässä ja vauvavuoden huuruissa etsiskelen inspiraatiota jatkaa ammatillisten unelmien tavoittelua.
Toivoisin kirjasta löytyvän faktojen ja check-listojen lisäksi psyykkausjuttuja, eli miten vaikkapa käsitellä väsymystä ja luvuttamisajatuksia. Toivon myös äitinäkökulmaa. Tasaveroinen vanhemmuus toteutuu valitettavan harvoin ja äitiys jarruttelee urapolkua liian monella naisella vaikka ei pitäisi.
Nimimerkki Anni&A
Ah, mikä aihe! Innolla odotan kirjanne valmistumista. Kuten edellä olevatkin ovat kommentoineet, myös minua kiinnostaa eniten työn ja perheen yhdistäminen. Kliseinen aihe, joo, mutta uskon että saatte siitä hyvän luvun kirjoitettua raikkaalla ja tuoreella otteella ilman lässytystä. 😉
Unelmatyössä kiinnostaa myös, miten löytää ja ylläpitää omia rajoja. Kun työnteko on sitä mistä unelmoi, sitä voi huomaamatta tulla tehdyksi liikaa… Ja siinä kärsii sekä itse että lähipiiri. Miten siis välttää ”sudenkuopat” ja pystyä tekemään töitä sopivasti, ettei aja itseään burnoutiin? Miten sanoa ei, vaikka kyse olisi kuinka mielenkiintoisesta työprojektista, jos se tulisi kuormittamaan liikaa?
Käytännön vinkkejä projektin- ja ajanhallintaan kaipaan myös. Miten pysyä kiinni deadlineissa, mitä jos monen jutun dedis osuu samoihin aikoihin, miten deadlinen lähestyessä voi yhdistää perhe-elämän työhön jne. Ja esim. erilaisista toimivista ajatuksia selkiyttävistä menetelmistä lukisin myös. Mitä muita ideointitapoja on kuin mind map? Entä erilaisia tapoja tehdä muistilistoja / muita muistia tukevia kirjausmenetelmiä?
Sellasta. Tsemppiä kirjotusurakkaan!! Terkuin Ida
Miten tehdä nykyisestä työstään unelmatyö? Ja miten päsästä yli niistä hetkistä, kun tuntuu, että mikään ei suju?
Nimimerkki: Toiveissa unelmatyö nykyisestä työstä
No moikka.
Meitsi on nyt sellasessa tilanteessa, että koitan saada elämäni ensimmäistä oman alan HARJOITTELUpaikkaa. Oon VTK ja erikoistunut kehityspolitiikkaan. Unelma harkkapaikkoja on tässä tullut haettua ja osaan olen päässyt haastatteluun ja osaan en. Mutta minnekään en ole päässyt. Vaikka kirja ilmestyykin varmaan sen jälkeen kun olen (toivottavasti) valmistunut ja iloisesti akateemisesti työtön, niin olisi kiva lukea tästä työuran alkuvaiheesta. Mitä juttuja pitäisi tehdä, että sen unelma, tai edes listan seitsemännen duunin voisi saada. Eikä aina jäädä sinne – melkein, mut ei ihan listalle.
Olen itsekin kirjoitustyöläinen ja pidän kovasti teidän molempien blogeista, joten varmasti tulee kirjakin luettua. Omassa työssäni olisi mahdollista viedä työnkuvaa pitemmälle lisäämällä näkyvyyttä somessa, perustamalla blogi ym. Tällainen tuntuu kuitenkin pelottavalta, koska se vaatii oman persoonan laittamista likoon eri tavalla kuin nykyisessä tavassani tehdä työtä. Voisitteko kirjoittaa siitä, millä tavalla unelmatyö (nykymaailmassa, jossa brändätään ja sometetaan) vaatii itsensä pistämistä likoon ja ”paljastamista”, ja miten sen kanssa pärjää? Ja miten uskaltaa, jos joutuu menemään tosi vahvasti epämukavuusalueelle?
Todennäköisesti tämä aihe löytyy jo teidän listaltanne, mutta sanon sen siltikin, koska se on minun elämässäni tällä hetkellä kaikkein isoin ongelma eli työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Mikä on liikaa töitä ja mistä sen tietää, mikä on liikaa töitä? Miten päästä takaisin off-moodiin, kun pöydän kulmalla on pino töitä, jotka huutelevat jatkuvasti. Mitä pitää tehdä, kun tajuat eläväsi oravanpyörässä, jossa töiden jälkeen tulet kotiin tekemään töitä ja saat lopetettua vasta illalla, kun on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa tehdä lisää töitä töissä?
Nm. Räpistelijä
Mua mietityttää se, onko mahdollista ja MITEN yhdistää siihen unelmaduuniin niitä juttuja, jotka ehkä työn ulkopuolisessa elämässä on intohimoja. Jos miettii esimerkiksi teitä kirjoitustyöläisiä. Kirjoittaminen nyt aika usein kuitenkin on semiyksinäistä hommaa, mutta jos intohimona on sen kirjoittamisen lisäksi vaikka laskuvarjohypyt tai ihmisten tapaaminen, miten ne saadaa samaan pakettiin?
Samoin ajanhallinta kiinnostaa, siinä olen itse melkoisen toivoton.
Enivei, uskon, että kirjastanne tulee huikea! Odotan innolla!
Ajankäyttö kiinnostaisi. Miten pystyy jaottelemaan työn ja vapaa-ajan. Kuinka relata kunnolla lomalla? Itseäni helposti vaivaa tekemättömöt työt, mikäli niitä pystyy kotona tekemään.
Nimim. Mutsi M
Perheen ja työn yhdistäminen! Äitiyslomalaisena päivät kuluvat pienen ihanuuden kanssa. Haluaisin jatkaa tätä kiireetöntä yhdessäoloa loputtomiin, mutta myös tehdä töitä. Onkohan sellainen edes mahdollista.
Peukku tällekin aiheelle!
Mä kaipaisin kohtaa jossa kerrottaisiin työnantajan näkökulmasta mielipiteitä etätöiden hyödyistä 🙂
Itse olen täällä pähkäillyt, mistä löytää rohkeus lähteä kokeilemaan unelmaduuniaan? Tuntuu niin isolta asialta että samalla kun uranvaihto houkuttelee, pelottaa että siitä ei tulekaan mitään. Tekisi mieli ottaa sellainen leap of faith mutta en taida luottaa itseeni tarpeeksi.
Olisi kiva lukea siitä miten määritellä töiden hinta. Toimenantajilla kun on taipumus ajatella, että koska teet unelmahommaasi, et siitä juuri palkkiota tarvitse. Melkeinpä päinvastoin! Ja kun olet määritellyt 'hintasi' , miten myyt sen hihittelemättä. Kaikki tämä siis siitä lähtökohdasta, että teet töitä yksityisyrittäjänä. Nimimerkillä Yksi Kyllikki
Miten tavallinen duunari voisi löytää unelmaduunin? Useimmat meistä on opiskelleet itseään kiinnostaneen ammatin, mutta unelmatyöhön kun koitat hakea niin hakijoita on 200 muutakin. 🙁
hippohiiri at gmail.com
Kiitos iloiselle pilkunviilaajalle ja anonyymille. Mä olen tätä joskus aikaisemminkin selvitellyt, molemmat muodot ovat ihan ok.
Vauh, siinä olikin ajatuksia kerrakseen. Kiitos niistä! Näitä asioita ollaankin jo Satun kanssa palloteltu, hyvä kuulla, että ollaan oikeilla jäljillä.
Monilla tosiaan perhevapaat saavat aikaan halun muutokseen, jos työ ei ole aikaisemmin ollut mielekästä. Itsekin vaihdoin silloin melkein huomaamatta suuntaa, vaikka kirjoittaminen mukana pysyikin.
Tähän tulee löytymään ajatusia ja ideoita kirjasta 🙂
Anna mennä vain Satu! Musta unelmaduuneissa onkin just se mahtava puoli, että se mikä toiselle on unelma ja intohimoduuni, olisi toiselle kamalaa ja kuluttavaa oman mukavuusalueen ulkopuolella räpiköimistä. Ja toisinpäin.
Tässä kirjassa mennään konkretia edellä, kliseille ei riitä tilaa 😀 Ja kyllä, aiomme tarjota juurikin oivalluksia ja mukaansa tempaavia tarinoita, huumoria unohtamatta.
Tosi hyviä pointteja, kiitos! Samojen asioiden kanssa olen itsekin kipuillut työurallani.
Kukaan ei kykene unelmatyöhönsä yksin – ei edes yhden naisen / miehen yritystä pyörittävä. Uskallan väittää, että jokainen on saanut apua ainakin jossain vaiheessa. Ja siitä puhutaan ihan liian vähän. Se saattaa estää unelmatöihin hakeutumista, kun ihminen miettii, että en minä kykenisi samaan yksin kuin tuo. Tätä aihetta kirjassa käsitellään. Kiitos ideoista ja ajatuksista!
Tiedätkö, minä kirjanpidon vihaaja ihan itse tahdoin kirjoittaa kirjaan luvun kirjanpidosta. Koska jos minä siitä selviän, kuka vain selviää 😀 On hyvä idea, että käytäisiin läpi muitakin käytännönasioita, koska välillä unelmatöiden tiellä voi olla vain se, että ennakkoverot, yrittäjäeläkkeet ja sen sellaiset tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta.
Paikkariippumattomuudesta kirjassa on asiaa. Hyvä pointti, että otettaisiin esiin myös etätyöt. Kiitos ideasta!
Ihana kuulla, että odotat kirjaa! Meillä on hyvin samanlaisia ajatuksia kirjan sisällöstä kuin sinullakin. Ja voit olla varma, että kun kirjoittajina ollaan minä ja Satu, kirjassa varmasti käsitellään tasa-arvoista vanhemmuutta 😀
Kiitos mietteistäsi, näihin tulet varmasti saamaan kirjasta ajatuksia! Hyvä idea tuo, että otettaisiin esiin erilaisia ajatuksia selkeyttäviä menetelmiä sekä tapoja tehdä muistilistoja. Ainakin itselläni monenlaisen työn välissä viilettäessä suunnitelmallisuus, to do -listat ja kalenterit ovat tärkeitä työvälineitä ja työarjen helpottajia.
Kiitos ideasta, välillähän se unelma tosiaan on lähempänä kuin heti uskoisikaan.
Totta, se työuran alkuvaihe voi olla todella unelmilta siivet katkovaa, kun mikään ei tunnu etenevän, vaikka kaikkensa tekisi ja itse tietäisi, että taitoa ja näkemystä löytyy. Kiitos ideasta! Pidän peukkuja harjoittelupaikan saamiseksi!
Kiitos ajatuksistasi. Brändäyksestä ja somettamisesta on kirjaan tulossa asiaa ja tarinaa, sillä sitähän meidän kirjoitustyöläistenkin lisäksi moni muukin ammattilainen nykyään myy; brändiään.
Ah, tuttuja mietteitä. Eli saletisti tästä asiaa myös kirjassa.
Useamman intohimon ja unelman yhdistämisestä ja sen haasteista on tulossa kirjaan reiluisti mietteitä ja vinkkejä. Samaten ajanhallintaan – mä itse toivon oppivani siitä lisää samalla kun saan tämän kirjatyön puolesta tonkia asiaa paremmin 🙂 Ihana kuulla, että odotat kirjaa innolla!
Näistä haasteista on kirjaan tulossa useampaakin lähestymistapaa. Kiitos, että jaoit mietteesi!
On se mahdollista! Tästä siis tulossa juttua myös kirjaan 🙂
Tätä pitää ehdottomasti harkita otettavaksi mukaan kirjaan. Sitä kun on vielä sinun lisäksesi useampi ehdottanut. Kiitos!
Näihin pähkäilyihin tulee kirjasta löytymään vertaistukea ja ajatuksia. Kiitos, että jaoit ajatuksesi. On hyvä tietää, että ollaan Satun kanssa ihan oikeilla jäljillä siinä, mistä asioista kirjassa puhutaan.
Tämä on tärkeä juttu, jonka kanssa moni unelma-ammatissa oleva joutuu taistelemaan. Myös minä ja Satu. Aihe tulee siis olemaan mukana kirjassa, ehdottomasti.
Ah joo, tuttu tilanne media-alallakin :/ Kiitos, että jaoit ajatuksesi kirjaa varten!
Kirjahan on tarkoitettu niille, jotka haaveilevat tekevänsä jotain muuta. Eli tavallisille tallaajille, jotka harrastavat jotain ja haaveilevat muuttavansa sen rahaksi. Judoa, painia, valokuvausta, syvänmerensukellusta, kuorolaulua ja korinpunontaa. Vai onko olemassa korinpunojaa, joka harrastaa lääketiedettä ja haaveilee alkavansa lääkäriksi tuosta noin vain? Tai näyttelijää, joka harrastaa siivoamista ja perustaa siivousfirman? Ei realistista. Kaikkien unelmaduuni, sellainen jota oikeasti voisi kuvitella tekevänsä, on jotenkin luova ja vapaa.
Usein unelmaduuniin lähteminen on taloudellisesti mahdotonta kun tiettyä tulotasoa pitäisi pitää yllä ja esimerkiksi yrittäjäksi lähteminen (riippuen alasta tietenkin) voi olla oman työn ohella ajallisesti lähes mahdotonta, kun taas aloittava yrittäjä ei välttämättä tienaisi tarpeeksi elämiseen. Miten siis voisi saada homman alkuun ilman taloudellista itsemurhaa..
Nimim. anneto
Töiden tekeminen kotona kahden pienen lapsen kanssa. Vaikka mies olisikin hoitovastuussa, miten saada työrauha ja kuinka keskeyttää työnteko välillä ilman ärsytystä. 🙂
Myy
Kuinka löytää itsestään sitä osaamista, josta on hyötyä työmarkkinoilla? Tai se unelmaduunin ajatus ylipäänsä – mistä se lähtee, millaista pohdintaa ja mitä kysymyksiä on itselleen esitettävä, ennen kuin tietää, mihin tähdätä?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kiinnostaisi lukea kontaktien luomisesta ja samoin itsensä ja osaamisensa markkinoinnista ja myymisestä.
Kiitos ajatuksistasi! Tästä on tulossa kirjaan vinkkejä ja omakohtaisia tarinoita.
Ah, tuttu pulma! Tästä mulla on vinkkejä jaettavaksi, pitääkin katsoa, josko saisin sujautettua ne kirjaan 🙂
Tässä ollaan kirjan ytimessä, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Tästä siis on tulossa kirjaan ajatuksia.
Hyviä pointteja kaikki! Kiitos, että kerroit ajatuksiasi.
Samoin kuin Moona, kaipaisin vastavalmistuneelle uudelle yrittäjänalulle neuvoja markkinointiin ja siihen, miten ne ensimmäiset asiakkaat saadaan. Konkreettisia neuvoja tietenkin siis, ei vain tsemppejä malliin ”Kyllä ne tulee kun vain ahkerasti markkinoit”!
Haluaisin lukea siitä, uskaltaako ottaa taukoa hommista, jos vaikka tulee sauma lähteä ulkomaille vähäksi aikaa tai perhevapaa häämöttäisi.