Miten kesää enteilevältä voikaan kuulostaa polkupyörän renkaiden alla rahiseva hiekka! Siitäkin huolimatta, että samalla joutuu väistellä loskaisia lätäköitä ja tienreunoilla itsepäisesti nököttäviä lumikasoja. Näistä kevään ensimmäisistä pyöräilypäivistä tulee aina mieleen lapsuuteni keväät, jolloin huristelin punaisella Pirpana-pyörälläni kotipihassamme. Aurinko porasi lämmöllään ensimmäiset sulat läntit aina suojaisan ulkorakennuksen eteen, ja lumen alta paljastuva maa oli pehmeää ja tuoksui mehevältä. Niissä halkaisijaltaan metrin kokoisissa sulalänteissä sitten ajoin rinkiä kunnes alkoi pyörryttää.
Nyt sulaa maata on jo näkyvissä paljon enemmän, minkä takia uskalsimmekin pyyhkiä talven pölyt laatikkopyörämme päältä ja avata fillarikauden. Mietimme pitkään syksyllä, josko hankkisimme pyöräämme nastarenkaat, mutta se ajatus sitten vain unohtui talven pimeyden alle. Nytkin siellä täällä toki on vielä jäätä, mutta kun kolmipyöräisellä ajelee kaikessa rauhassa, pysyy kyllä pystyssä ja jarrutukset eivät vedä pitkäksi. Vähän vain ylämäessä saattaa sutia.
Pyörättömiä kuukausia kertyi tänä talvena lopulta vain kolme, sillä viimeiset pyöräreissut ajelimme joskus marraskuussa. Kalasataman tiluksiemme lehtikaali kun puski satoa aina marraskuun rapsakoille pakkasille asti, joten sinne tuli mankeloitua kunnes musta jää alkoi pelottaa. Syksyn tullen hankimme laatikon päälle tuon sirkuskatoksen, joka on mielestäni ruma ja lapsista tietenkin valtavan hauska. Oma liikkuva teltta! Mutta kätevähän tuo katos on. Sen ansiosta kylmä viima ei pääse puremaan pieniä kyytiläisiä ja sateenropina luo vain tunnelmaa. Ainakin jos polkimienpyörittäjä on tajunnut napata sadetakin mukaan.
Me hankimme viime vuonna pyöräämme myös matkamittarin, mutta se toimi miten sattuu ja numeroiden loppuessa pyörähti monta kertaa kauden aikana ympäri. Mutta koska akku kestää noin 30 kilometriä ja sitä sai olla lataamassa harva se päivä, laatikkomme kiisi ympäri pääkaupunkiseutua luultavammin ainakin yli 1000 kilometrin verran. Että kyllä, kauravetoisen laatikkopyörän päivittäminen sähköavusteiseen perhepyörään oli loistava päätös. Kesän aikana Babboe Curvemme todella osoitti olevansa autottoman perheen farmarikiesi. Kuten blogin kuvissa välillä vilahtelikin, kyydissä kulki lapsien lisäksi ruokaostoksia, pieniä huonekaluja, kierrätykseen vietäviä romuja, multaa, rantapäivätarpeistot, kirppistavaraa, piknikkorit ja mitä milloinkin.
Nyt on ihanaa olla taas satulassa ja vapaa kulkemaan. Vaikka Helsingin julkinen liikenne on huippu, tykkään pyörällä kulkiessa viilettää omia reittejäni ja juuri omalla aikataulullani. Tästä se alkaa, villi ja vapaa fillarikausi 2016!
Jos sinäkin olen haaveillut perhepyörästä ja Babboe kiinnostaa, koodilla HV00 saa 50 euron alennuksen laatikkopyörästä Babboen nettikaupassa. Toteutuneista ostoista mä saan pienen rahasiivun itselleni. Koodi on voimassa 31.12.2016 asti. Koska Babboella on jälleenmyyjä Espoossa, laatikkopyörän saa kotiovelleen parissa viikossa tilauksesta.
Toi olis kyllä näppärä pyörä; muksu varmasti tykkäis olla kyydissä ja kauppaostokset sais hoidettua kätevästi. Meillä on yksi auto ja kauppatouhut on aina pakko hoitaa illasta, kun mies on päivät töissä. Kaupassa kätn noin kaksi kertaa viikossa, joten kertaostokset ovat suurehkot 😀 Onko teillä muita lisävarusteita kuin tuo sadesuoja? Tuota taaperoistuinta lähinnä mietin.
Mainio vehje tämä laatiķopyörä kyllä! Ostettiin se viime kesänä blogisi innoittamana. Meillä babboe curve. Ainakin viime kesänä sen toimitusaika oli kuusi viikkoa, mikä oli pieni pettymys, koska oltiin varauduttu tuohon kahteen viikkoon.
Meillä myös nastarenkaat, joten talvisinkin on sillä ajeltu. Käytetään pyörää useamman kerran viikossa hakiessani esikoista eskarista kolmen pienemmän lapsen kanssa. Pari haastetta olemme kyllä havainneet. Ollessani flunssainen tai jonkun pienemmistä kuumeessa, on eskarilainen joutunut pitämään kotipäiviä (häntä itseään tämä ei ole haitannut). Jos olisi toinen auto, niin sillä toki olisi paljon helpompi lasta hakea puolikuntoisenakin. Toinen ongelma oli se, että pyörä ei mahtunut lähihuoltamon ovista sisään ja talvella pakkasten aikaan lähikorjaaja ei sitä sitten suostunut huoltamaan vaan se piti viedä toiselle puolelle kaupunkia. Ei mikään helppo homma, kun pakkasta oli -20! Muutoin kyllä osoittautunut erinomaiseksi neljänkin pienen kanssa liikkuessa 🙂
Lapset rakastavat matkata laatikon kyydissä! Tosin viime kesänä ajettuja kilometrejä kertyi niin paljon, että suurin hehku pöyrän ympäriltä hävisi ja välillä matkaaminen ei olisi kiinnostanut. Nyt on taas ihan eri meininki talvin jäljiltä 😀
Meillä on pyörässä sade/tuulisuojan lisäksi istuinpehmusteet sekä taaperoistuin. Kun kuopus oli pienempi käytössä oli Babboen oma vauvakaukalo. Noista vauvakaukalo on ehdottomasti tarpeellinen, mutta taaperoistuimen kanssa on vähän niin ja näin, pärjäisikö ilmankin. Istuimeen lapsen saa kuitenkin jotenkin tukevammin istumaan ja vyöt asettuvat paremmin, joten mielellään ollaan sitä pidetty, vaikka viekin tilaa inasen enemmän kuin ilman istuinta.
Onpas ihana kuulla, että tekin olette tykänneet! Mutta harmi, että toimitusaika lipsahti noin pitkäksi, edelleen nettikaupassa lupaillaan sitä kahta viikkoa, mikä meillä piti paikkansa.
Kiva saada kokemuksia myös talviajosta. Ehkä ensi talveksi mekin hankitaan nastat alle.
Hyvä pointti tuo puolikuntoisuus yhdistettynä pyöräilyyn. En ole tullut edes ajatelleeksi sitä ongelmaa, kun me voidaan sitten tarvittaessa ottaa alle metro, bussi tai ratikka. Mutta meidänkän lähihuoltamoon pyörä ei mahtunut sisällä. Onneksi parin kilsan päästä sitten löytyi sellainen, jossa ovissa oli tarpeeksi leveyttä 🙂
Netissä silloinkin luvattiin pari viikkoa, niin siksikin tuo kuusi viikkoa tuntui tosi pitkältä. Pyöräily on tosiaan hiukan erilaista näin pienemmässä kaupungissa: metro tai bussi ei ole vaihtoehto ja pyörähuoltamojakaan ei ihan joka nurkalla ole.
Meillä pitää eskarissa kirjoittaa poissaoloselvitys, jos syy muu kuin sairaus. Mies on nuo hoitanut viedessään lasta aamulla, joten en tiedä, mitä on niihin kirjoitellut. Varmaankin tyyliin ”äiti liian sairas pyöräilläkseen.” 😀
Tätäkään ongelmaa ei tosin näin usein olisi,jos olisi tukiverkkoja. Onneksi pari kertaa on saatu apua eskarikavereiden vanhemmilta…
Kuusi viikkoa on pitkä aika, etenkin jo pyörän tilailee vaikka vasta toukokuussa. Siinähän menee kauden parhaita viikkoja ihan hukkaan. Ja joo, on tosiaan varmasti erilaista pyöräily pienissä kaupungeissa, kun varavaihtoehtoja ei ole niin runsaasti kuin täälllä Helsingissä. Mutta onpas ainakin erilainen selitys lapsen poissaoloille 😀
Niin ja tsemppiä tukiverkkojen olemattomuuden kanssa elämiseen <3
Kivoja pyöräretkiä ja rutkasti kilometrejä! Me ollaan täällä Napapiirillä pyöräilty koko talvi, vain yhtenä aamuna mittarin näyttäessä -35 , luovutettiin ja lähdettiin taksilla päiväkodin kautta töihin. Kolmipyörä liikkuu mukavasti lumessakin ja kylmemmällä ilmalla saa polkea jäykällä pyörällä itsensä lämpimäksi. Lapsetkin pysyy lämpiminä vierekkäin katoksen alla. Suosittelen kyllä talvipyöräilyä lämpimästi!
Vau, mahtava kuulla, että siellä pohjoisessa ei paljoa pikkupakkasista ja lumista välitetä, vaan rullaillaan menemmän 🙂 Ehkä ensi talvena me etelän vetelätkin uskalletaan kokeilla talvifillarointia!
Kadehdin pyöräilykuvia, omat polveni sanoivat sopimuksen irti viime vuoden lopusa (oon himopyöräilijä 10kk vuodesta ja viimeiset kaksi vuotta on tullut paljon kuskattua mukana myös lasta tarakalla…se lienee ollut liikaa rasitusta). Nyt olen ollut kaksi kertaa pyörän selässä sitten lokakuun (polvia kuntoutetaan) ja pelottaa ihan älyttömästä jos mun loppuelämän pyöräilyt on tässä (tod.näk. ei mutta odottavan aika on pitkä, erityisesti kun kevät alkaa sulattaa katuja). Harmittavaa kyllä joka tapauksessa lapsen kanssa yhteiset pyöräilyretket alkaa olla ohi (kun sitä jalat ei kestä varmaankaan, on ihanaa ollut kun tarakalla on kulkenut jatkuvalla syötöllä jutteleva höpöttelijä). Pieni höpöttelijä (4v.) saa sitten tänä vuonna (heti kun posti vaan meille pyörän Briteistä toimittaa) ihan oman oikean pyörän ja elän toivossa että tänä kesänä pyöräillään koko perhe yhdessä.
Mistä tuli mieleen, kun teillä on about samanikäinen leikki-ikäinen, niin onko teillä ajankohtainen aihe lapsen oma pyörä (meillä on pohdinnat ja valinnat tehty, mutta ois varmaan kiinnostava aihe noin ylipäänsä).
Voi ei, kamalan kuuloinen tuo polvijuttu. Toivottavasti saat ne kuntoon ja pääset taas paremmin pyörän selkään! Ootko miettinyt, voisiko sähköavusteinen pyörä olla polville parempi, ettei tarvitse yhteisistä pyöräilyhetkistä tarakalla kulkevan höpöttäjän kanssa luopua? Project Maman Katjalla on sähköinen mankeli, jonka perällä yksi lapsi kulkee.
Lapsen oma pyörä on meille hyvinkin ajankohtainen. Esikoinen oppi viime kesänä niin hienosti painelemaan potkupyörällä, että tänä kesänä hän saa ihan oiken polkupyörän ja pikkuveli pääsee potkuttelemaan. Tästä on tulossa lisää juttua luultavammin loppukuusta 😉
Joo sähköavustus varmasti auttaisi, mutta mieli ei taivu (pyöräily on mulle nimenomaan liikkumista, huomaamatonta arkiliikuntaa ja se fyysinen työ on siinä se kiva juttu) ja elän toivossa että tää on ohimenevää (ja myös ehkä siinä toivossa että lapsi myös pyöräilee itse, meillä lapsi on kotiseutujen lyhyehköt matkat taittanut potkupyörällä myös aikuisten pyöräillessä, esim. pk:hon on menty kombolla lapsi potkupyörällä ja aikuinen pyöräilee syksystä lähtien..until polvirikko). Mutta mielessä se sähköavustus on kyllä ollut talven mittaan ja Katjan tontilla olen mielenkiinnolla lukenut kommentteja.
Meillä päädyttiin lapsen kanssa pyörän kanssa Islabikesiin. Huono puoli on ettei koeajaa oikein voi, kun pyörä on tilattava Briteistä, hyvä puoli on että pitäisi olla hyvä ja toisaalta kallista hankintahintaa kompensoi hyvä jälleenmyyntiarvo). Niin ja ehdoton hyvä puoli on paino, 6kg on lapsen pyörälle vähän (meillä on 12″ tuuman Nopsa jolla painoa pitkälti yli 10kg, sen selkään kevyeeseen potkupyörään tottunutta lasta on ollut vähän vaikea motivoida, vaikka hinku ”oikeaan polkupyörään” on kova). Harkinnassa oli myös Frog bikes (jota pääsisi testaamaan Hkissä helposti), KUbikes (tilattava Saksasta) tai Early Belter Rider (joka on sikakevyt, mutta ilmeisesti lapsi on vielä liian pätkä siihen). Islaan päädyttiin koska se oli hieman Frigia kevyempi ja lisäksi pienimmän Frogin minimijalanpituus 43cm ei vielä täyty, 14″ Islaan riittää 38cm ja 16″:aan 42cm). Käyttökokemuksia ei Islasta ole vielä, koska fillari on jossain Brittein saarten terminaalissa tulossa (toimitus on nopea Brittein päässä, 1vrk tilauksesta lähti matkaan, postin kuljettamana tulee Suomessa joten siitä ei sit tiedä). Oon itse ihan intopinkeenä odottamassa tuon fillarin saapumista 🙂 Ehkä viikonloppuna jo harjoitellaan…
Olemme harkinneet tavarapyörää, mutta suuri kysymys on ollut pyörän säilytys. Missä te säilytätte pyörää? Pitääkö olla ekstraleveä ovi ja ei lainkaan rappusia?
Arvelinkin, että olet varmaan tietoinen noista Katja pyörän kaltaisista vaihtoehdoista 🙂 Ja hei kiitos pohdinnoista lapsen pyörän hankkimiseen liittyen. Esikoisen tuleva pöyrä löytyykin noista sun mainitsemista 🙂
Meillä sattuu olemaan taloyhtiössä sellainen lämmin tila, johon pyörä mahtuu. Koska pitää olla extraleveä ovi ja rappusia en kyllä alkaisi ryskyttää pyörän kanssa. En tosin tiedä, tarviiko kaksipyöräisiin laatikohin levempää ovea. Voi olla, että ei, mutta ne ovat sitten taas pidempiä. Ja tätä meidän pyörää pienempiä kolmipyöräisiäkin malleja on markkinoilla. Käsittääkseni valtaosa laatikkopyörän omistajista säilyttää pyöräänsä ihan ulkosalla tai jossain katoksella. Sen päälle on saatavissa myös sellaisia muotoon ommeltuja pressuja, kuten moottoripyörienkin päälle. Ja jos pyörän omistaja ei harrasta talvipyöräilyä, sitten he vuokraavat sille jonkun tilan talveksi, kuten vaikka moottoripyöränkin omistajat.
Mun tarvii kanssa kirjoittaa blogiini meidän kakkosautosta kun se taas otetaan käyttöön. Meillä on BabboeCity E kaksipyöräinen. Juuri tänää varaston oven etee tipoui kaikki lumet katoltla joten pyörän tiellä on ainakin puoli metriä lunta. Tielläkin leikittii likan kanssa hiihtokoulua eli ei ihan pyöräilykelit nastattomalle vielä meillä. Mutta mä niin odotan ekoja reissuja!