Kun viime keväänä hankimme autottoman perheen farmarikulkupelin, laatikkopyörän, olin riemuissani. Yhden fillarittoman kesän jälkeen pääsemme taas kulkemaan mukavasti pyörillä, ihan koko perhe! Voi kun toivoisin, että voisinkin sanoa asioiden menneen niin. Totuus on kuitenkin se, että teimme heti pyörää hankkiessamme yhden ison virheen. Me kitupiikkeilimme, emmekä ottaneet pyörää sähkövarusteisena. Typerykset.
Tasaisessa maastossa sähkötön laatikkopyörä toimii kuin Hollannissa. Sen keveys yllättää ja polkeminen on leppoisaa. Mutta kun meillä täällä Helsingissä on sellaisia kuin mäkiä. Ylämäessä alkaa hengästyttää ja parin kunnon nousun jälkeen takapuoli ja jalat ovat maitohapoilla ja paita hiessä kuin jumppatunnin jäljiltä. Alkuun jaksoin veivata sillä ajatuksella, että pyöräilykuntoni on vain pitkän tauon jälkeen kuralla – ainahan keväisin jalat ovat pari viikkoa hellinä ennen kuin taas tottuvat menoon. Mutta paskanmarjat. Mitä enemmän poljin, sitä enemmän aloin vihata ylämäkiä. Jos tiesin, että matkan varrella on muutamat pahat mäet, matkasin mieluummin julkisilla. Ja pikkuhiljaa pyörän penkki keräsi kellarissa ylleen yhä enemmän pölyä ajojen välillä.
Jos hakisin laatikkopyörästä liikuntaharrastusta ja kehonmuokkausta, satsaus sähköttömään pyörään olisi hyvä. Mulla olisi nykyään gepardin jalat, antiloopin takapuoli ja gorillan vatsalihakset. Mutta kun meille pyörän pitäisi olla auton korvaava väline. Tietenkin siinä tulee hyötyliikunta kaupanpäällisiksi, mutta en tahdo laatikkopyöräilyn olevan raskaampaa kuin vanhalla mummomankelillani polkemisenkaan. Tahdon voida ajella pyörällä lounastreffeille, harrastuksiin ja kauempana olevan kauppaan ilman että meikit ovat poskilla, paita hiestä märkä ja hengitys kuin supistusten kourissa puuskuttavalla.
Siksi en voi kuin hakata päätä seinään, kun emme maksaneet 500 euroa lisää ja ottaneet pyöräämme sähkömoottoria. Nyt jos tahtoisimme tehdä pyörästämme sähköisen, sen koko peräosa pitäisi vaihtaa ja hinnaksi tulisi yli 1000 euroa. En näekään järkeä laittaa etenkään sillä hinnalla uudenveroista pyörää palasiksi heti alkuun. Kyllä tuolla pääsisi komiasti polkemaan vaikka Pohjanmaan lakeuksilla, mutta ei Helsingissä. Siksi olemmekin suunnitelleet, että myisimme pyörän ja ostaisimme sähköisen tilalle. Jos siis sähkötön Babboe kiinnostaa – mäkiseen maastoon vain omalla vastuulla ja jymäköillä perslihaksilla – ota yhteyttä.
Tai jos tiedät jonkun Pelle Pelottoman, joka osaisi tehdä pyörästä sähkömoottorisen ja taatusti turvallisen sopuhintaan, olemme kiinnostuneita. Emme me nimittäin millään tuosta kaunokaisesta tahtoisi luopua. Just sopivan överit punapilkulliset somisteet ja kaikki! Tulevaksi kesäksi voisi ostaa karvanopatkin, niin meno olisi tarpeeksi asiallista. Kunhan vain saadaan polkemiseen sähköstä vähän työntöapua.
On olemassa myös pyörän taakse kiinnitettäviä jotka ovat kevyempiä myös ylämäissä 🙂
Tätä postausta olen odottanut ja mielenkiinnolla luin jo viimekesän juttuasi laatikkopyörästä. Meillä on käytössä perässä vedettäv'ä kärry, johon olen hirmu tyytyväinen. Erityisesti siihen ominaisuuten, että toimivat myös kärryinä ja vieläpä hyvinä sellaisina. Eikä perässävetäminen ole mitenkään raskasta. Olemme tehneet kärryn kanssa pidempiäkin reissuja.
Silti kyttäilen aina noita laatikkopyöriä, kun ovat niin sympaattisia. Meidän kaupunginkin katukuvassa niitä näkee jo aika usein. Kaikki ovat oikeastaan olleet sellaisia kaksipyöräisiä, jonka laatikkoon mahtuu 2 -3 lasta. Todella näpsäkännäköiseltä meno niillä on näyttänyt. Juttelin yhden pyöränomistajan kanssa puistossa, joka kehui että pidemmätkin matkat taittuvat kevyesti, heillä tosin oli pyörässä ainakin se moottori. Itse uskoisin myös sellaisen kaksipyöräisen olevan jotenkin mukavammin ajettava. Ajotuntuma on enemmän sama kuin normipyörsääs + ahtailla kaduilla meno helpompaa. Tanskassa näin tosi paljon noita pyöriä ja noi 3 pyöräiset olivat usein tavarankuljetuksessa ja 2 pyöräiset lasten. Siellä oli sellaisia superkevyitä katettuja hiilikuitu versioitakin.
Voin uskoa, että itseäni harmittaisi ihan sikana, jos joutuisin myöntää tehneeni (noinkin kalliin) virheen. Tosin peräkärryä nyt useamman vuoden vedettyäni olisin ehkä tajunnut, ettei hommasta tule mitään, ellei itse voi ajaa seisten ja pyörää ”vimputtaen” mäissä. Muuten olisin varmasti myös pihiyksissäni luottanut lihaskuntooni 😉 Ihme juttu ettei moottoria saa mitenkään ”irtoversiona”. Eikö noista osista saisi mitään vaihdossa? Itse ehkä kuitenkin siihen moottoriin taipuisin, hinnasta huolimatta. Kesä ja pyöräily vaan niin kuuluu yhteen. Ja oikeasti kallistahan se on noinkin hienoa peliä seisottaa tyhjänpanttina ja minkä hyödyn siitä ”toimivana” saisikaan irti. Maksaahan ne autotkin 🙂
Toivottavasti siis saatte pyöränne joko myytyä/ fiksattua. Mielenkiinnolla kyllä taas odotan lisäpostauksia aiheesta, sillä pyöräily on minulle jotenkin sydämenasia 🙂
E
Meillä on tuo sama pyörä, kylläkin juuri tuolla moottorilla varustettuna. Minäkin olin aluksi moottoria vastaan, mutta mies piti päänsä ja ko. pyörä hankittiin moottorin kanssa. Ja täytyy sanoa, että onneksi niin! Pyörä on aivan mahtava kahden lapsen kanssa, ja nimenomaan se, että lapset ovat edessä on minusta todella iso etu noihin perässä vedettäviin malleihin verrattuna. Lasten kanssa voi jutustella koko matkan, osoitella ”nähtävyyksiä” jne. Plus näkee koko ajan mitä lapset puuhailevat. Toivottavasti tekin saatte pian moottori-version alle!
Meillä on perässä vedettävä pyöräkärry (Chariot cougar 2), josta saa myös muutamalla lisäosalla juoksurattaat ja/tai hiihtokärryn, JA siihen saa semmoisen baby-slingin, eli voi kuljettaa jo ihan pientä vauvaakin. Naapurilla sama kärry, ja he käyttävät niitä tuplarattaina (2v. ja vauva), eli eivät ole hankinneet uuden vauvan myöstä tuplarattaita erikseen, vaan on tavalliset yksöisrattaat silloin, kun isompi voi tulla kävellen mukana, tai ei ole ollenkaan mukana, ja sitten on tuo Chariot tupliksena. Me hankittiin tuo kahden lapsen Chariot juurikin siksi, että voimem tulevaisuudessa, jos lisää lapsia siunaantuu, tehdä samoin: käyttää kärryä tuplarattaana tarvittaessa.
Tehtiin viime kesänä muuten tuolla Chariotilla 6 päivää kestävä pyöräreissu Ahvenanmaalle (helkkarinmoisessa vastatuulessa!) 3kk ikäinen vauva kyydissä, ja kyllä oli hienoa! Suosittelen lämpimästi, juurikin tuo ominaisuus, että voi itse polkea mäet seisaallaan ”rynkyttäen” ylös on aika olellista kuorman kanssa polkiessa. 🙂
Tämä lienee yleinen ongelma. Näin joku sen on ratkaissut: http://porvoon.tavarafillari.fi/2013/11/28/jalkiasennettava-sahkomoottori-tuo-etaisyytta/
Hei,
Pyydättekö pyörästä oikean hinnan vai mitä olette ajatelleet hinnaksi?
Joo, pohdittiin sellaistakin, mutta päädyttiin sitten laatikkopyörään. Itse koen mielekkäämmäksi, että lapsi on edessä, jossa näen hänet koko ajan. Mutta on totta, että peräkärryt ovat salettiin kevyempiä!
Harmittaa tosiaankin ja kovasti. Yritetään nyt selvitellä, mikä olisi järkevin vaihtoehto. Koska ainakaan huippupyörän seisottaminen kellarissa pölyyntymässä ei sitä ole! Luultavasti yritetään myydä se, sillä se mäettömässä maastossa se on vallan toimiva peli. Toivoisimme ostavamme tilalle sitten kaksipyöräisen ja moottorillisen version.
Nyt tuli niin hirmuinen pyöräkuume! Toivottavasti saadaan pian jollakin keinolla moottorillinen versio käyttöön!
Mietittiin juuri tuota kärryä, kun tätä ostopäätöstä pohdittiin. Koettiin kuitenkin pääasiallisesti kaupunkioloissa ajavina laatikkopyörä paremmaksi, kun siinä lapsen näkee koko ajan. Noita pyöräkärryjä voi varmaan vuokrata? Teidän pyöräreissu Ahvenanmaalla kuulostaa ihanalta, ollaan haaveiltu samanlaisesta reissusta pitkään. Luulisin kuitenkin kärryn toimivan sellaisella reissulla paremmin. Tosin en tiedä, miten meidän mummopyörät (ja pakaralihakset) reissua kestäisivät.
Kiitos linkistä! Tämä voisi olla vaihtoehto, vaikkakaan en yksin tuollaista uskaltaisi asentaa. Pitäisi olla joku ammattilainen.
Pyörän hintahan sellaisenaan on kaupassa 1499 euroa. Siihen päälle tulevat vielä asennus 247,50 euroa, sadekatos 175 euroa ja istuinpehmuste 72,50 euroa. Setin yhteishinta olisi siis kaupasta ostettuna 1994 euroa.
Pyörällä on ajettu lopulta vain vajaat 50 kilometriä, koska mäet. Sitä on säilytetty kuivassa ja lämpimässä sisätilassa. Pyörä onkin täysin uudenveroinen, joten hintaa emme hurjasti lähde laskemaan. Toivommekin saavamme pyörästä 1400 euroa kokonaisuudessaan, kaikkine lisävarusteineen. Jos vertaa kaupasta ostettuun, saisitte tämän vähän käytetyn setin siis 594 euroa edullisemmin. Siinä jää kuitenkin läjäpäin rahaa puuttumaan välistä Babboen sähköavusteiseen City-laatikkopyörään, jonka aiomme hankkia tilalle.
Pyörää saa toki tulla myös mallailemaan tänne Herttoniemeen! Ja toki hintakin on neuvoteltavissa, mutta polkuhintaan (heheh, polkupyörä, polkuhinta) emme sitä voi myydä.
Moikka! Vieläkö on babboe bolkubyörä myynnissä?:) voit vastata suoraan mablomq@gmail.com
Hei.. Kiitti hauskasta selostuksesta kuin myös Babboe vastaan sähkö-Babboe vastaan Chariot. -keskustelusta!!! Herkullinen tuo Babboe… http://www.tavarapyora-asiantuntija.fi näyttää pyytävän ilman lisävarusteita karkean 1500 € ja http://www.muksumukaan.fi. suunnilleen saman verran ja siinä se kilpailu sitten olikin joten onkohan pyörä vielä myynnissä ja samallako hinnalla???