Nelivuotiastamme juhlittiin hiljan sankarittaren oman toiveen mukaisesti eläimellisissä meiningeissä. Ja johan oli kivat, maistuvat ja myös kauniit juhlat! Samalla alkoi myös uudenlainen aikakausi, sillä nämä juhlat olivat ensimmäistä kertaa kaverisynttärit. Ei siis enää kutsuja meidän vanhempien kavereille (ja heidän mahdollisille lapsilleen), vaan nelivuotias itse päätti kutsuttavat.

Meillä kävikin päivän aikana 15 lapsivierasta, joista suurimmalla osalla oli myös aikuisavec mukanaan. Saatiin siis kaffittelukavereita keittiöön me vanhemmatkin. Jännä on se päivä, kun synttäreillä vipeltää vain lapsivieraita! Nyt meillä juhli niin kissaa, koiraa, tiikeriä, leopardia kuin pupuakin. Olin ihan häkeltynyt, miten hienosti vieraat olivat jaksaneet panostaa pukeutumiseen, vaikka mikään pakko ei tietenkään ollut. Jo sukkahoususta tehdyllä hännällä ja kasvoihin piirretyillä viiksillä sai upean juhlalookin aikaan. Meillä oli myös varattuna ylimääräisiä eläinpukuja juhlijoille, mikäli he sellaisia halusivat lainata.

Eläimet bailasivat myös koostamassani soittolistassa, jota voi halutessaan popitttaa Spotifyn kautta täällä. Musiikki tuo kyllä valtavasti tunnelmaa, joten vaikka soittolistan luominen lastenjuhliin saattaa tuntua vähän höpöltä, oli sellaisen työstäminen taas kivaa, helppoa ja sen pikkuisen vaivan arvoista.

Koristeluissa vietiin tunnelmaa metsäneläinten talvisiin bileisiin, ihan jo ulkona paukkuvan pakkasenkin takia. Paperisomisteita oli valmiina edellisistä juhlista muutamia, mutta kävin ostamassa lisäksi vähän vihreää Ikeasta. Sieltä hain myös kerttikset, joita päätettiin käyttää tiskirumban minimoimiseksi. Samalta reissulta nappasin myös kukkia. Jättimäisen numeroilmapallon ostin ihan puhtaasti heräteostoksena Pop up kemuista. Ystäväni näki ilmapallossa tosin nelosen sijaan peniksen, minkä jälkeen mulla oli vähän vaikeuksia suhtautua kikattelematta nurkassa leijuvaan kultaiseen ööh, neloseen.

Metsä tuli kunnolla mukaan, kun mies kävi keräilemässä lasten kanssa metsästä käpyjä ja tuulen maahan riepottelemia havuja – juuri sopivasti ennen lumimyräköiden alkua. Niistä tuli ihan valtavan kauniit koristeet. Kyllä luontoäiti vaan osaa kaikista upeimmat somisteet luoda!

Intohimoinen juhlajärjestäjä minussa on välillä harmitellut, ettei meidän perheessä kukaan ole syntynyt kesällä, jotta juhlan koristeet voisi käydä hakemassa ojanpientareilta, niityiltä ja torikojuista. Mutta kuopuksen syksyiset yksivuotissynttärit ja nyt nämä esikoisen talvimetsäsynttärit muistuttivat, että luonnon kauneus ei ole vain villinä reheviöiviä niittäkukkia ja tuoreita mansikoita. Risuissa ja kävyissäkin on pehmeää kauneutta, vaikka ne eivät niin kovasti itsestään meteliä pidäkään.

Ruokapuolestakin tuli onnistunut, vaikka mulla oli aluksi vähän inspiraatiohaasteita teeman kanssa. Hieman jännitti myös lapsivieraiden makumieltymykset, sillä tiedän, etteivät kaikki ole ihan yhtä mutkattomia syöjiä kuin oman pesueeni väki. Lapsivieraiden kesken hitiksi muodostuivat odotetusti perheemme porkkanapiirakkaklassikkoreseptillä tehdyt muffinit, marja-hedelmäkupit sekä paperipusseista tarjoiltu popcorn. Porkkana- ja kurkkutikutkin katosivat noutopöydältä, mutta niiden seuraksi tarkoitettua hummusta jäi rääppiäisiin.

Hittien lisäksi tarjolla oli suklaakakku, josta yritin tehdä yhtä komeaa kuin inspiraatiopostauksen kuvissa näkyvästä kantokakusta. No ei mennyt niin kuin Pinterestissä, mutta hieno ja maukas se oli silti. Palaan kakkuun myöhemmin ihan omassa postauksessaan. Tein myös suolaisia muffinseja sekä omia suosikkejani, wrappirullia. Juomapuolessa luotettiin kuopuksen synttäreillä opittuun tiskinvähennyskikkaan – Raikastamon sokeroimattomiin pillimehuihin ja sokeripöhinän takaaviin limuihin.

Sankarin mielestä juhlissa oli parasta kaverit, leikkiminen ja tanssiminen. Ja ensi vuoden teemakin oli valmiina heti kemujen päätteeksi. Luvassa on kuulemma juhlatunnelmaa perhosten kera.