Kaupallinen yhteistyö: Hippalot (festariliput, majoitus ja matkat saatu näkyvyyttä vastaan)

Elokuu on yhtä lastenfestivaalia! Ainakin Helsingissä on Flow’n perhesunnuntain lisäksi piisannut joka viikonlopulle isompaa ja pienempää festaria. Jokaiseen ei olla millään edes ehditty, vaikka ollaankin aina samantien pakkaamassa festarirymyreppua, kun kemukokonaisuuksia on tiedossa lähiseuduilla.

Meidän elokuun festarikattaus alkoi heti kuun alussa, kun saimme kutsun tulla festaroimaan Hämeenlinnaan, lasten taidefestivaali Hippaloille. Olen aikaisemminkin katsellut nyt 42. kertaa järjestetyn festarin laadukasta ja kivaa lastenkulttuuria tarjoavaa ohjelmaa, mutta jotenkin Hämeenlinna on tuntunut mukamas olevan kaukana Helsingistä.

Onneksi meidät nyt houkuteltiin messiin, sillä hyvänen aika, Helsingistä junailee Hämeenlinaan noin tunnissa. Ja jos ottaa alle lähijunan, pääsevät alle 7-vuotiaat matkaan ilmaiseksi – tai jos olisi ollut vaunu- tai ratasikäistä sakkia mukana, myös aikuinen olisi päässyt rattailla kulkevan lapsen följyssä matkaamaan festareille ihan ilmaiseksi. Super!

Hippalot järjestetään Hämeenlinnassa lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, vanhoissa tehdasrakennuksissa Verkatehtaan ympäristössä. Vanhat rakennukset antavat komean näyttämön festareille, joissa tänä vuonna ammennettiin inspiraatiota kirjoista ja lukemisesta. Se teema näkyi myös muissa festareilla nähdyissä ja koetuissa kulttuuri- ja taidemuodoissa.

Neljän päivän taidehurvitteluissa oli tosi paljon myös ihan ilmaista ohjelmaa, työpajaa ja näkemistä. Sen lisäksi tarjolla oli myös maksullisia työpajoja ja esimerkiksi teatteria. Me ruksimme paksusta festariohjelmastalehtisestä (sovellus olisi ollut eri kätevä, mutta ymmärrettävästi kallis investointi) mieleistä tekemistä, ja vaikka hilluimme alueella kahtena päivänä, emme silti millään ehtineet kokea kaikkea mielessä ollutta.

Eikä se mitään, tälläkin kokemuskattauksella todellakin sai valeltua itsensä kulttuurielämyksillä. Me kävimme esimerkiksi katsomassa sirkusta ja kaksi eri nukketeatteriesitystä. Jälkimmäisten kanssa oli mahtava huomata, että tässä(kin) asiassa minun ylleni sopii paljon paremmin hieman vanhempien lasten äitiys.

Perheen pienimmille tarkoitettu nukketeatteri meni koko sakilla vähän ohi (taaperoiden käkättäessä ihan innoissaan), mutta sen sijaan toinen vei koko perheemme nukketeatterielämyksen ihan uusille leveleille – voiko se olla tällaistakin! Unikuskit-nukketeatteriesitys oli upea! Nuket olivat yllättäviä sekä monipuolisia, ja meno kreisin sekopäistä kuin vain unissa voi olla. Ja mukana oli ehtaa ja häpeilemätöntä pieru- ja kakkahuumuria. Menkää ja nauttikaa vatsalihaksenne kipeiksi! Esimerkiksi Helsingissä sama esitys on tulossa syyskuussa Kapsäkkiin.

Katsomisen lisäksi pääsimme myös tekemään. Henkimaailman juttuja -pajassa teimme kansanperinteestä innoituksensa saaneet taruolentokäsinuket. Kirjurin pajassa taas kuultiin keski-aikaisen kirjurin työtehtävistä Hämeen linnassa, ja tehtyämme ihan oikeat sulkakynät, päästiin testaamaan niillä vanhojen kirjainten kirjoittamista. Vähän eri fiilis (ja nopeus) kuin koneella kirjoittaessa!

Pajoista lempparini oli ehkäpä kirjanmerkit-työpaja, jossa saatiin koristella oma nahkainen kirjanmerkki piirtopuikkoja ja leimasimia käyttäen. Tai vain lapset olisivat oikeastaan saaneet, mutta sain kinuttua ylimääräisen jämänahkapalasen myös itselleni. Olisikin ollut kiva, että kaikissa pajoissa myös aikuiset olisivat halutessaan saaneet osallistua, kuten oletin.

Kaikista eniten jengiä taisi vetää Pikku Kakkosesta tutun Seikkailukone-jengin esiintyminen. Meille tuo porukka ei ollut entuudestaan tuttu, mutta lapset sattuivat aamulla katsomaan hotellin telkkarista televisio-Pikku Kakkosta (sen sijaan, että pädiltä valitsisivat katseluun vain lempisarjansa ohjelman sisältä). Telkkarista sattui tulemaan Seikkailukone, joten lapset täpinöiden tahtoivat katsomaan televisiosta tuttuja myös Hippaloilla.

Kaiken kaikkiaan Hippalot olivat yllättävän monipuolinen ja laadukas lastentaidekulttuuritapahtuma, ja se kaikki sai minut vähän tunteelliseksi. On ihanaa, että ammattilaiset tekevät kulttuuria sekä taidetta lapsille ja yhdessä lasten kanssa. Maailma ja sen pienet ihmiset ansaitsevat sen.  

Monesti tuntuu, että vanhemmat ovat rahatilanteen salliessa valmiita maksamaan lastenleffoista (joissa mekin käydään), sisäleikkipuistoista (joissa mekin käydään) ja huvipuistoista (joissa mekin käydään), mutta sitten lastenkirja tai vaikka lastenteatteri koetaan kalliina. Vaikka todellisuudessa hinnat pyörivät melkeinpä samoissa summissa tai ovat jopa edullisempia. Ja esimerkiksi siitä lastenkirjasta sitä paitsi riittää riemua vuosiksi – ja sitten vielä vuosiksi seuraavalle lapselle.

Tulinkin jotenkin hurjan onnelliseksi siitä, että me emme päässeet kaikkiin Hippaloiden esityksiin ja pajoihin, joihin olisimme tahtoneet. Ne kun oli loppuunmyyty.

Jaa: