Yleispäteviä neuvoja vauvan ja lapsen parempaan uneen ei siis tietenkään ole. Mutta jos öissä tuntuu olevan jotain pielessä, muutamia asioita kannattaa miettiä. Sen huomasin myös itse, kun kävin hiljan tutustumassa suomalaisen startup-yrityksen luomaan uni-innovaatioon, vauvojen ja taaperoiden Familings-patjaan. Siinä pinnasänkypatjan automatisoitua heijausta ihmetellessäni pääsin nimittäin juttusille unikouluttaja Liisa Niskakankaan kanssa. Hän on opiskellut unikonsultiksi Yhdysvalloissa, ja tässä hänen oppinsa lapsiperheen parempaan uneen.
Ensinnäkään vauvan ensimmäisien kuukausien aikana ei kannata pelätä sitä, että opettaa lapselle niin sanottuja huonoja nukahtamistapoja. Liisa soisikin vanhempien antavan armollisuutta itselleen. Monesti iltoja vaikeutetaan sillä, että vältetään käyttämästä apukeinoja, ettei lapsi vain totu niihin. Jos vauvaa nukutetaan rinnalla tai jumppapallolla pomputtelulla, ei hätää. Ei lapsi näitä nukahtamisrituaaleja enää lukioiässä kaipaa.
Nukkumaan meneminen kannattaa ajoittaa niin, ettei lapsi ole yliväsynyt. Liisan mukaan vanhemmat monesti odottavat, että lapsi on selkeästi väsynyt, mikä voi vaikeuttaa iltoja. Kun lapsi hieroo silmiään väsyneenä, siinä vaiheessa voi olla jo liian myöhäistä odottaa lempeää iltaa. Väsykiukku on silloin todennäköisempi iltavieras.
Näin pimeään aikaan ongelmana ovat myös liian pitkät päiväunet. Vastasyntyneestä nelikuiseksi 3 tunnin yhtämittaiset päiväunet ovat ihan maksimi. Sen pidemmissä unissa tulee jo niin pitkä ruokailuvälikin, että sitten öisin pitää tankata. Vähäinen päivänvalo kannattaa myös kerätä talteen mahdollisimman tarkasti ulkoilemalla aurinkoiseen aikaan. Se auttaa kaamosvauvan vuorokausirytmin ylläpitämisessä.
Jos vauva on sitä tyyppiä, jolle unen tuo vain tissitainnutus, kannattaa vauvan alkaessa nukahtaa irrottaa tämän otetta rinnasta. Siinä vaiheessa vauva olisi hyvä myös viedä omaan sänkyyn /perhepetiin ja herätellä häntä vielä vähän. Näin vauva tajuaa olevansa sängyssä, eikä viimeinen mielikuva ennen unta ei ole rinta, tuttipullo tai syli.
Lisäksi jos lapsi on tottunut nukahtamaan rintaan tai vaikka silittelyyn, on tietenkin ihan loogista, että hän odottaa ja tarvitsee sitä myös herätessään keskellä yötä. Liisan mukaan vanhempien suurin ahaa-elämys matkalla kunnon yöuniin on se, että vanhemmat voivat auttaa lastaan nukahtamaan, mutta heidän tehtävänsä ei ole nukuttaa lastaan. Imettämällä voi auttaa lasta nukahtamaan, mutta sen pointti ei ole nukuttaa lasta.
Liisan mukaan iltoihin kannattaisi luoda aito rauhoittumishetki. Iltapuuro ja -pesut ovat rutiineja, mutta eivät varsinaisia rauhoittumishetkiä. Rentoon ja rauhalliseen iltasatuhetkeen, lauluun tai vaikka jutusteluun sängyssä kannattaa varata kunnolla aikaa, sillä se helpottaa öitä. Kun lapsi ehtii rauhoittua ja lisäksi saa keskittynyttä huomiota vanhemmilta, uni tulee nopeammin ja vanhemmista imetty läheisyys riittää paremmin aamuun asti.
Puolivuotiaalla vauvalla on jo käsitys, että vanhemmat ovat olemassa, vaikka eivät olekaan juuri siinä. Lisäksi vauva syö jonkin verran kiinteitä. Kuusikuinen vauva myös pystyy jo rauhoittamaan itseään esimerkiksi hypistelemällä unilelua, räpläämällä tuttia tai laulamalla sitä vauvojen suloista unilaulua. Tässä vaiheessa vauvan mahdollisia uniongelmia voidaan ruveta Liisan mukaan hellästi ratkomaan.
Ensin pitäisi tarkistaa nukahtamisrituaalit, eli että kaikki edellä mainittu on kunnossa. Mä esimerkiksi olen Liisan kanssa juteltuani alkanut iltaimettää ennen iltapesuja, kun ennen tein sen ainoan aikuisen päivinäni ihan aikaa säästävistä syistä siinä samassa kun luin iltasadunkin. Ei lapsi ole aikaisemminkaan maitoon nukahtanut, mutta nytpä on sitten sekin iltarutiiniasia varmistettu katkottomia öitä odotellessa.
Mä olen Liisan vinkistä myös alkanut istuskella sängyn laidalla siihen asti kunnes lapsi nukahtaa. Ennen olen omaa mukavuuttani pötkötellyt siinä ihan vieressä, mikä saattaa assosioitua lapsen mielessä makuultaan imettämiseen. Tämä on mennyt ihan ilman ongelmia tai protesteja. Vielä tuntuu kuitenkin olevan pitkä matka siihen, miten esikoinen jo näihin aikoihin voitiin iltasatujen jälkeen vain peitellä unille ja sen jälkeen hipsiä pois huoneesta. Sitä en nyt odotakaan, ainakaan vielä, mutta sanotaanko, että rikkonaisille öille voisin vaikka ennen nelikymppisiäni sanoa moikat.
Jos sitten päädytään siihen, että yöimetyksistä tai -pulloista pyritään pääsemään vanhempien toiveesta eroon, se pitää tehdä loogisesti. Huonoin vaihtoehto on Liisan mukaan toimia epäjohdonmukaisesti, jolloin lapsi ei saa kiinni vanhempiensa ajatusta.
Esimerkiksi ”syötän vasta neljältä” -öissä ei ole vauvalle mitään logiikkaa. Ei hän ymmärrä kelloa. Sen sijaan hän alkaa testata tunnin välein, josko saisi ruokaa. Ja neljältä sitten tärppää ja maitoa tulee. Vasta Liisan sanomana mä ymmärsin tämän, vaikka en olekaan yrittänyt aktiivisesti yöimetyksiä lopettaa. Jos mä olisin vauva, seuraavana yönä yrittäisin kahta kauheammin saada palkintoa, kun hokaisin, että jossain vaiheessa se tulee. Vauva ei ymmärrä, miksi maito kello kaksi ei onnistu, mutta kello kuusi se on ok.
Ja tästä päästäänkin aamuihin. Mä rakastan aamuimetyksiä. Ne toimivan kuin torkkunappina, kun saa vielä imetyksen verran koomailla. Liisan komento on kuitenkin selkeä – ja tällä ymmärryspohjalla järkevä. Jos äiti ei toivoisi imettävänsä enää öisin, silloin ei pidä myöskään aamuimettää sängyssä. Lapsi ei tiedä, että kello on seitsemän ja on aamu, vaan elää edelleen yöaikaa. Aamulla pitäisikin nousta heti ylös ja imettää vasta sitten vaikka olkkarissa sohvalla, jotta vauva ymmärtää yön loppuneen ja päivän alkaneen.
Tämä sama ohjenuora pätee myös vanhempaan lapseen, jonka toivottaisiin nukkuvan omassa sängyssään. Jos lasta talutetaan pitkin yötä omaan sänkyynsä, mutta kuudelta hän saakin jäädä vanhempien tai vanhemman sänkyyn, hommassa ei ole tolkkua. Lapsi ei ymmärrä, miksi välillä viekkuun saa jäädä ja välillä ei. Niinpä hän alkaa testata yhä tarmokkaammin, milloin viekkupaikka irtoaa. Liisan mukaan lapsi pitäisikin ottaa heti ensimmäisestä heräyksestä väliin tai ei ollenkaan.
Ja sitten vielä se paljon puhuttava kysymys. Kuinka paljon vauvat ja lapset tarvitsevat unta? Se on tietenkin yksilöllistä, mutta tässä unikouluttajan laatima taulukko siitä, miten paljon on lasten keskimääräinen unen tarve:
Lapset ovat kyllä kovin yksilöitä. Tuntuu, että mikään jutussasi sanottu ei päde meillä. Ainoastaan lapsen hyvät vauvayöt selittyivät: kun tankkasi vähintään kahden tunnin välein päivällä, jaksoi öisin vetää vähintään neljä tuntia putkeen unta 🙂
Mutta meillä lapsen annettiin ihan rauhassa nukahtaa tissiin ja sitten jossain vaiheessa huomattiin, että lapsi ei enää nukahdakaan ja opetettiin hänet nukahtamaan eka heijaamiseen (hirveä virhe, ei toiminut yhtään) ja sitten lempeästi ihan vain itsekseen sänkyyn ensin niin, että oltiin sängyn vieressä ja sittemin niin, että lapsi sai nukahtaa ihan itsekseen. Mitään huudattamista ei tarvittu.
En tiedä, miten me onnistuttiin siinäkin, mutta lakkasin imettämästä öisin, mutta aamulla viideltä lapsi sai silti maidot vielä tosi pitkään.Lapsi oppi tosi nopeasti heräämään vasta viideltä syömään 🙂
Joo, kuten heti alkuun sanon. Mikä pätee toiseen, ei varmasti päde toiseen. Mun ensimmäinen vauvaunikokemus on aika paljon samanlainen kuin tuo teidän. Paitsi että nukutettiin vielä heijaukseenkin – etenkin päivisin se oli ainut keino saada lapsi nukkumaan edes vartti. Mutta joo, ehkä tosiaan tissitakiaisuus päivisin oli syy, että yllättävän nopeastikin tuli täydet yöt kehiin 😀 Ja mitään vieroittamista, kouluttamista tai muuta ei tarvittu, kaikki meni ihan luonnostaan ja omalla painollaan. Melkein samalla kaavalla mennään nyt, mitä nyt otin nuo muutamat postauksessa mainitsemani jipot käyttöön. Takarajana on se, että nelikymppisillä nukun jo yöni (jos en sitten valvo teinien kommelluksien takia, jaiks).
Meillä vieroitettiin yöimetyksistä nimenomaan tuolla ”ei maitoa ennen aamuneljää” tyylillä ja hyvin toimi. Lapsen heräilyt siirtyivät myöhemmäksi pikkuhiljaa. Kyseessä oli siis lähempänä vuoden ikää oleva lapsi, puolivuotiasta ei ole vielä tarvettakaan yövieroittaa. Vähän vierastan tuota unikoulutusta terminä ja taulukoiden laatimista lapsen unentarpeesta. Lapsi on yksilö, kuuntele lasta, aisti lapsen viestit.
Hyviä pointteja, mutta niinkuin monessa muussakin vauvat/lapset ei ole samanlaisia ja tämänkin ammattilaisen neuvot ja mielipiteet on hänen omiaan mitä suuremmissa määrin. Meillä on menty aivan ilman minkäänlaista puuttumista 1v saakka. Tämän jälkeen lapsi alkoi alkuyöstä tyytymään silittelyyn ja läheisyyteen ja maidon tarve oli vasta aamuyöstä. Ja edelleen 2,5v saa ja ottaa aamumaidot meidän sängyssä torkkuen mikä ei todella aikaista aamuja. Eli tuo että kapsi ei tajua ajankulua on minusta aivan tuulesta temmattu, jo pieni vauva kykenee ymmärtämään päivän ja yön rytmitystä. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että hyvin harvoin kannattaa puuttua millään tavalla alle 1v uneen. Kun 2v lähenee on keskustelulla ja selityksillä jo suuri arvo ja jo sillä pystyy vaikuttamaan positiivisesti ruutiinien muuttumiseen. Helppoa ei ole aina ollut mutta mennyt ilman unikouluja tai lapsen huudatusta.
Toivoisin varovaisuutta tälläisten ohjeiden jakamisessa 🙂 Tiedän että sinulla on voimaa ja valitettavasti kaikki ei perehdy erilaisiin tapoihin ajatella vauvan unta ja esim. läheisyyden tarvetta. On myös mielipiteitä että vauva tai lapsen turvanhakua ei tulisi korvata unilelulla tai muulla vaan ensisijaidesti vauvalle ja lapselle tulisi tulla turvallisuuden tunne vanhempien tai esim. sisaruksien löheisyydestä. Vauvalla ja lapsella on sisäsyntyisesti tarve pysyä lähellä vanhempiaan jo lajinselviytymisen takia.
Kuten sanottua, lapset ovat yksilöitä. Ihan saman perheen sisälläkin. Mäkin vierastan unikoulutusta terminä, enkä sitä tässä maininnut kuin unikouluttajan-tittelin muodossa 🙂 Itse en koe mielekkääksi yövieroittaa yli vuosikastakaan – mutta se on meidän tapauksemme se. Jokainen varmasti myös ymmärtää ihan terveellä järjellä, että lapsi ei nuku taulukoiden mukaan.
Meilläkin torkutetaan aamuisin edelleen rinnalla, sillä itse koen sen paremmaksi niin. Ja öisin lapsi saa ihan lapsentahtisesti rintaa ja läheisyyttä. Mutta mä näen kyllä tuon pointin siinä, että sitkutellaan neljään asti ja sitten imetän -taktiikassa on vähän hankaluuksia mukana.
Olen ihan ja täysin samaa mieltä siitä, että lapsi ei voi saada liikaa läheisyyttä. Ei milloinkaan ikinä koskaan! Pidän sitä niin itsestäänselvänä asiana, että ei aina tule huomattua, että pitäisi tämän asian kanssa näemmä toistaa itseään postauksissa 🙂
Loistava juttu!!! Kiitos kun postasit (taas) hyvästä aiheesta ja kiitos (taas) hyvistä vinkeistä,muutamaa asiaa näistä voisin testaillakkin.
Minä taas uskon kyllä että ihan pienen vauvan on vaikea tajuta yön ja aamun eroa jos on pimeää kun herätään. Valoisaan vuodenaikaan se on helpompaa (paitsi pohjoisessa missä on sitten aina valoisaa). En ole asiantuntija, mutta uskon että valon vaihtelu auttaa lastakin nopeammin hoksaamaan ajan kulun ja päivärytmin. Ainakin siltä tuntuisi kun asiaa ajattelee.
Kaikki nuo neuvot käyvät kyllä järkeen. Olen kuitenkin tavallaan myös samaa mieltä edellisen anonyymin (22.03) kanssa vauvan turvan ja läheisyyden tarpeesta. Ei pieni vauva voi olla liikaa lähellä. Sitä en kuitenkaan allekirjoita etteikö lapsi voisi saada turvaa myös lelusta tms. Kunhan taas tässäkin kohtuus kaikessa. Jos lapsen itkuun ja levottomuuteen aina vastataan rauhoittavalla lelulla tai työntämällä tutti suuhun niin ei varmasti ole hyvä, mutta jos lapsi yöllä herää, hypistelee lelua rauhoittuakseen ja nukahtaa uudestaan niin ei siinä minusta mitään pahaa ole.
Tuon unen määrän kanssa olen nyt taistellut, mutta vähän eri tavalla kuin ehkä useimmat, tuon 1,5V:n kanssa. Nukkuisi 3-4 tunnin päikkäreitä, mutta ne alkavat jo vaikuttaa iltanukahtamiseen. Eli pitää herätellä päikkäreiltä. Kun olen oppinut että lapsen olisi hyvä antaa nukkua tarpeensa verran. No ehkä nyt ei enää noin isolla (vaikka pienihän se on) ole ihan yhtä isoa merkitystä kun nukkuu öisinkin 10-11 tuntia, mutta silti poden huonoa omaatuntoa joskus kun päädyn herättämään lapsen kesken unen.
Unen tarve on kyllä todella yksilöllinen juttu. Keskimääräisiä arvoja on aina hyvä olla (kuten tämä laittamasi), mutta miten iso mahtaa olla normaali hajonta tuosta keskimääräisestä? (Ei välttämättä tarvitse kaivaa vastausta jos et tiedä valmiiksi. Kunhan pohdin.) Joku univäsypöpperö vanhempi ahdistuksissaan vaan helposti lukee niitä kirjaimellisina ja tarkkoina taulukoina. Siis ihan yleiseti kun netissä on kaikenlaisia ohjeita ja taulukoita siitä mitä vauvan pitäisi syödä, pissata, kakata, nukkua tai oppia. Onko vastuu silloin lukijalla vai taulukon laatijalla/julkaisijalla? Loppukädessä varmasti lukijalla, mutta…
Tämä ei siis nyt ole moitetta vaan yleistä ajatusten virtaa aiheesta (eksyin jo aika pitkälle 😛 ).
Ole hyvä! Toivottavasti tästä sai vinkkejä lempeämpiin ja parempiunisiin öihin 🙂
Munkin keholla on vaikeaa hahmottaa tähän aikaan vuodesta, mikä on yö ja mikä päivä, joten minäkin kyllä ymmärrän, jos vauva on siinä sekaisin 🙂
Ja just noin mäkin sen ajattelin Liisan ohjeita ylös kirjatessanikin: läheisyyttä ei koskaan voi olla liikaa. Mutta lapsi tosiaan voi välillä itsekin löytää unenpäästä taas kiinni hypistelemällä vaikka sitä tuttua unirättiä, eikä siinä ole mielestäni mitään ongelmaa siinäkään.
Toivottavasti kukaan ei edes pahimmassa unenpöpperössään lue taulukoita kirjaimellisesti, vaan ymmärtää ihmisten eroavaisuudet. Itselleni tuo taulukko toi vain ahaa-elämyksen siitä, miksi meillä alkuun yöunien kanssa oli kahden lapsen perheessä yhdenlaisia ongelmia. Kolmevuotiaan yöunitarve kun on enemmän kuin pitkiä päiväunia kiskovan vauvan. Mä en tajunnut sitä ollenkaan, mutta se selittää paljon. Ja nyt erot ovat onneksi tasaantuneet, ja kumpikin saa öisin tarpeekseen unta.
Lapset tosiaan ovat yksilöitä ja mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Silti olen sitä mieltä, että monet vanhemmat aiheuttavat omalla toiminnallaan näitä uniongelmia ja vaikeita öitä. Lähipiirissäkin monet tuskailevat kun lapsia pitää nukuttaa tuntitolkulla jne. No miksi ihmeessä lapset on totutettu siihen, että vanhemmat heijaavat, hyssyttelevät ja istuvat sängyn vieressä? Jos lapsi ei ole sairas/kivulias niin en näe mitään syytä kyseiselle tominnalle.
Itse olen sitä mieltä, että samat rutiinit alusta alkaen, vauva viedään viedään vielä hereillä ollessa omaan sänkyynsä, pusut, halit, (tuutulaulu) ja hyvän yön/päiväunien toivotukset, poistutaan huoneesta ja lapsi saa itsekseen rauhoittua uneen. Meillä ainakin kyseinen toimintamalli on toiminut kummankin lapsen kohdalla ja ovat nukkuneet yönsä hyvin. Molemmat lopettaneet yösyönnit (sitä ennen yöllä syöneet n. kolmen tunnin välein) ilman vieroittamista 8-10kk iässä ja nukkuneet heti täydet yöt(12-15h) heräilemättä, ovat myös alusta asti nukahtaneet itsekseen hyvin ilman itkuja ja kitinöitä. Molemmat ovat myös siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan n. puolen vuoden iässä.
Läheisyyttä ei tosiaan voi olla liikaa, mutta yöt ovat nukkumista varten ja olen myös sitä mieltä, että jokainen nukkuu parhaiten omassa vuoteessaan, itse vierastan ajatusta perhepedistä enkä usko, että se meillä toimisikaan kenenkään osalta. Päivisin sitten pusutellaan, silitellään halitellaan ja höpsötellään. 🙂
Varmasti meillä on myös hitunen onnea matkassa kun olemme saaneet hyväunisia lapsia, jotka eivät ole kärsineet vatsavaivoista eikä sairasteluista. Kolmatta odotellaan ja samoilla rutiineilla mennään hänenkin kanssaan, nähtäväksi jää toimiiko se tälläkin kertaa. :))
Juu..kyllä on todella onnekkaita ne jotka voi vaan toivotella hyvää yötä ja jättää vauvan nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Saa sitä ihmetelläkin univelkaisia vanhempia jos todella ei itse ole tarvinnut tuon enempää asiaa miettiä. Ja satasesta lyön vetoa että kukaan vanhempi ei ”omalla toiminnallaan” tahallaan aiheuta vauvalle nukahtamisongelmia. Vauvat eivät itke ”turhan takia” eikä läheisyyden tarve katso kellonaikaa.
Vastaan tuohon 0.01 anonyymiin. Voin sanoa että harvemmin lasta/vauvaa totuttamalla totutetaan heijauksiin ym. Silloin kun se omalle kohdalle sattuu että vauva ei nukahdakkaan niin ymmärtää. Voi kun se toimisikin että sanotaan hyvät yöt ja pusut ja ollaan unten mailla. Onnekkaita ovat ne joilla noin toimii.
Sinäpä sen itse justiinsa sanoit, lapset on yksilöitä. Kyllä voi vielä teillekin tulla se vaihe kun pitää nukuttaa kaksi tuntia ja ottaa perhepetiin vaikka sitä et halua mutta jos se on ainut keino pystyä nukkuun itsekin edes joten kuten. Been there, done that. Ja never say never ja muuta kliseistä. Jos jokin asia toimii lapsen kanssa nyt, se ei todellakaan välttämättä toimi enää puolen vuoden päästä vaikka mitään muutosta ei olisi tehty. Sanotaanko vaikka että tuntemattomia ovat herran tiet tai jotain.
No, vanhin on jo melkein täysi-ikäinen ja nuorin kohta 3-vuotias, joten tuskinpa suuria muutoksia unirytmeihin on enää tulossa! 😀 Perhepetiä ei ole tulossa ja sana nukuttaminen kuulostaa oudolta…kuten sanoin, uskon siihen, että lapset kyllä oppivat nukahtamaan itse omaan sänkyynsä ilman huutoa ja ongelmia kun alusta asti pitää samat rutiinit yllä. Jokainen tavallaan ja toki sitä vaikeampaakin reittiä saa mennä jos sen parhaaksi näkee.
Hyvä kirjoitus! Suosittelen vielä epäilijöille Liisan uniluentoja! Vinkit ja ohjeet eivät ole vain hänen mielipiteitään vaan ihan tutkittua tietoa. Ja myös Liisa korostaa varhaisen vuorovaikutuksen ja läheisyyden merkitystä. Kävin luennolla kun vauva oli 6kk. Nyt hän on 14kk ja nukahtaa itse ja nukkuu juuri tuon 11h 15 min yössä omassa sängyssä heräämättä kertaakaan. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että oppii nukahtamaan ja saa nukkua pitkät yhtäjaksoiset unet. Ja tämä helpottaa kyllä myös äidin jaksamista ��
Meillä myös kumpikin lapsi oppinut nukahtamaan itsekseen yöunille. Selkeät ja joka ilta samoin toistuvat rutiinit ihan vauvasta lähtien auttoivat asiaan. Sekä se, ettemme nukuttaneet syliin. Istuimme sängyn vieressä ja annoimme vauvan nukahtaa itsekseen. Jos ei huutoa kuulunut annoimme olla sängyssä ja sinne lopulta nukahti. Jos huuto alkoi, nostimme hetkeksi syliin rauhoittumaan ja laskimme taas takaisin sänkyyn. Vauva myös oppi rauhoittumaan itsekseen, kun sai haistella ja syödä tuttua unileluaan. Vauva voi oppia nukahtamaan itsekseen, mutta se vaatii hieman työtä ja pitkäjänteisyyttä 🙂
Kun lapsina on kaksi hyvin erilaista nukkujaa, on tullut ainankin todettua se, että mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi meillä edes seuraavan lapsen kanssa 😀
Jos mulla olisi kokemus vain kuopuksesesta, saattaisin salaa mielessäni miettiä, että kaikki vauvathan nukahtavat itsekseen päiväunille, kun ne vaan viedään parvekevaunuihin. Mutta sitten toinen kokemukseni vauvan päiväunista on se, että missään muualla kuin liikkeessä ja kantoliinassa uneen ei päästä. Vaunut olivat helvetinvankkurit, joita ei voitu käyttää ennenkuin lähempänä vuoden ikää.
Ja jos ainut lapseni olisi esikoinen, voisin kuvitella, että kaikki lapset tosiaan nukahtavat yöunilleen kun heidät vain vie sänkyyn ja pusuttelee unille. Mutta sitten on toinen vauvakokemus, jossa se hyväpäiväuninen vauva heräilee pitkin yötä vielä yli vuosikkaanakin.
Siksi ymmärränkin hyvin myös sen, että vaikka meille perhepeti on paras, joillekin se voi olla jotain ihan muuta. Tai vaikka itse koen unikoulut meille vieraana tapana, on perheitä, joissa se saattaa pelastaa arjen, järjen ja mistä tietää hengenkin. Huonosti nukkuva perhe on herkkä, haavoittuvainen ja räjähdysherkkä paketti, jonka parantamiseen unikoulu voi olla hyvä.
Kunhan kaikki saavat tarpeeksen hellyttä, läheisyyttä, rakkautta ja unta, kaikki on erinomaisesti 🙂
Meillä heilahti kolmevuotiaan unirytmit uusiksi, kun perheeseen syntyi vauva. Nyt onneksi on alkanut tasaantua, kun molempien yöunitarve alkaa olla samoissa määrissä.
Liisa on tosiaan koulutettu työhönsä, joten eivät hänen mielipiteensä ihan vain hänen omiaan ole. Mutta tietenkin kaikki opit ovat aina jonkun kehittämiä. Mä itse näen nämä asiat niin kuin muutkin neuvot ja ohjeet: poimin niistä meille sopivat ja muut laitan ehkä vastaisuuden varalta muistiin.
Ja joo, vaikka unikouluihin suhtautuminen on mulla vähän nihkeä, Liisan tapa vaikutti lempeältä. Läheisyys ja lapsen kuuntelu olivat ensijaisia asioita.
Musta tuli suuritarpeisen vauvan aikana oikein rutiinien kuningatar! 😀 Yöunet sillä saatiin kohdilleen yllättävän nopeasti, mutta päiväunet olivat todella uuvuttavaa ne vuodet, joina lapsi päikkäreitä kiskoi. Vaikka väsy oli hirvittävä, unta vastaan taisteltiin kaikin keinoin. Ja nyt sitten taas ollaan ihmetelty lasta, joka nukahtaa päiväunilleen tuosta vain, mutta öisin kaipaa hurjasti läheisyyttä pystyäkseen rauhoittumaan uneen.
Me ollaan muuten molemmille lapsille yritetty tarjota unilelua, kun ollaan mietitty sen olevan kiva ja turvaa tuova asia reissuissakin. Kumpikaan ei sitä kuitenkaan ole huolinut (tai tarvinnut, mistä näistä tietää).
Kiitos kun jaksat vastata näin kiltisti Lähiömutsi! Itse kirjoituskin oli hyvä eikä sen vinkkejä mitenkään tyrkytetty yleispätevinä neuvoina vaikka joku sen niin haluaisikin tulkita, jotta pääsee pätemään. Välillä ei voi muuta kuin ihmetellä tätä kilpailua siitä kuka parhaiten osaa olla vanhempi. *huoh*
T. Huonon nukkujan todella väsynyt mutta silti hyvä äiti
Hei! Pakko laittaa mun omaa näkökulmaa tähän. Ehkä vähän jyrkkäkin mutta se on vain mun mielipide. MUN mielestä unikouluttaminen missä lasta huudatetaan on sairasta. Eikö lapsi itkullaan kommunikoi että sillä ei ole silloin hyvä olla. Meillä esikoinen hyssyteltiin uneen sylissä puoleenvuoteen saakka sen jälkeen edelleen viereen sänkyyn. Nyt kuopuksen kans sama homma. Vauvana nukahti vaunuihin mutta 4kk ikäisenä korvatulehduksen jälkeen on saanut nukuttaa syliin ja hän jo 9kk. Mutta mä en näe siinä mitään ongelmaa. Tiedän että se on mun oma valinta että olen aina halunnut olla lapsen lähellä kun hän nukahtaa ja mielellään nukutan hänet syliin. Yöllä nukutaan hyvin muutamalla syöttökerralla jos ei ole mitään ylimäärästä sairastelua tai hammaskipua. Olen ajatellut että tuskin niitä enää 7 vuotiaina syliin tarvii nukuttaa joten tämä ei ole koko loppuelämää tehtävää hommaa nukuttaa lapsia joten parivuotta kyllä jaksaa. Sitten kun ne on isoja ei niitä saa enää pitää niin paljon sylissä ☺️ Mutta joo, hyviä vinkkejä kyllä ja mielenkiintoinen tutkimus ���� ps. Meillä kuopus nukkuu vieressä ja esikoinen omassa sängyssä vanhempien sängyssä kiinni. Viereen saa tulla aina kun haluaa. Nostetaan omaan sänkyyn takasi jos meno menee kovin ahtaaksi �� ja viereenkää ne enää tuskin teini-ikäisinä tulee �� -E
Just näin. Mitä enemmän turvallista läheisyyttä ja syliä lapsi saa nuorempana sitä paremmin hän pärjää isompana itsenäisesti..ja osaa rauhoittaa itse itsensä kun sellainen tilanne tulee. Vauvan ”huudattaminen” on ollut vielä 80- luvulla aivan normaali tapa kasvattaa ja ”kehittää keuhkoja”. Sairasta on kyllä ollut ja ihmettelen miten jotkut siihen pystyy.
🙂 Joo, kuten olen monesti sanonutkin, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä vanhempia lapsilleen, mutta ne jotka sitä pyrkivät olemaan, ovat.
Vinkit eivät tosiaan ole mitään yleispäteviä. Mä näen ne niin, että poimin meille sopivat käyttöön tarvittaessa ja painan muut mieleen, jos unitilanne tästä vaikka muuttuu suuntaan tai toiseen.
Vaikka itse en unikouluttamaan yksivuotiastani (ainakaan vielä lähtisi), perheitä on niin erilaisia. Joskus väsymys on niin pahaa ja lamaannuttavaa, että sille kannattaa tehdä jotain ennenkuin tapahtuu jotain kamalaa. Kuuntelinkin mielenkiinnolla Liisan vinkit myös unikouluttamiseen. Toimintasuunnitelma niissä tehdään aina perhekohtaisesti. Yleispätevä ohje niissä kuitenkin oli se, että lasta rauhoitellaan läheisyydellä kun hän sitä tarvitsee ja autetaan uneen. Yksin lasta ei siis jätetä vasta kun lapsi on itsekseen valmis nukahtamaan.
Ihana kuulla, että teillä uniasiat lutviintuvat juuri kuten teille parhaiten sopii 🙂
Tekisin mitä vain jos saisin tuon meidän rakkauspakkauksen nukkuun pidempiä jaksoja päivällä että yöllä! Tammikuussa 6kk täyttävä tyttö meillä. Nukuttiin aluksi niin, että vauva nukkui omassa vuokrapinniksessä kun oli syntyessään niin pieni, etten raaskinut häntä ottaa meidän väliin. Silloin yöt meillä menikin hyvin. Mutta nyt kun hän on vanhempi olen kokenut että perhepeti on paras tällä hetkellä. Hän syö öisin 3-4 kertaa. On myös usein öitä jolloin hän on tunnin välein tissillä. Kävisin kyllä mielelläni jollain uniekspertin luennoilla kuuntelemassa vinkkejä parempiin öihin ja vinkkejä siihin miten päiväunihetkiä sais pidemmäksi. Meidän vanhemmilta kun kysyy niin vastaus on et” laitat vaan ulos nukkumaan raikkaaseen ilmaan”
Ai teillä on ollut myös HITUNEN ONNEA :´D Tämä kommentti on siis anonyymille yllä.
Lause ”alusta asti nukahtaneet itsekseen hyvin ilman itkuja ja kitinöitä.” kertoo sen, että teillä on mukavasti itsekseen nukahtavat lapset. Hulluhan sellainen vanhempi on, joka tuollaista vauvaa alkaisikaan heijaamaan tai pomputtamaan tai vaunuttamaan uneen! HAHAH!
Onnellinen on se, jonka vauva/vauvat osaa rauhoittua omaan sänkyynsä ja nukahtaa sinne nukuttamatta! Jos ei ole sitä vaikeasti nukahtavaa vauvatapausta kokenut, ei varmastikaan voi täysin ymmärtää hytkyttelyä/heijaamista/tuudittelua – ja silloin on helppo tuomita moinen toimintatyperäksi. ”Mitäs olette vauvan siihen totuttaneet” -tyyppisiä kommentteja ei jaksaisi kuunnella, jos lähtökohtakin (ts. lapsi ei ole alunperinkään suostunut omaan sänkyyn nukahtamaan) on ollut haastavan puoleinen.
Meillä siis neiti 4kk nukkahtaa pomminvarmasti vain vaunuihin tai syliin hyssytellen. Joskus todella harvoin on nukahtanut omaan sänkyynsä unilaulua kuunnellen ja/tai tassutellen. Yritetään kyllä iltaisin omaan sänkyyn ilman keinuttelua nukuttaa, mutta tytöllä on ikävä tapa innostaa itseään jokeltelemalla ja heilumalla, jolloin uni karkaa entistä kauemmas ellei siihen jotenkin puutu. Jos antaa menon kiihtyä, niin sitten on edessä kiljurääkyhuutosirkus, jota ei kukaan mielellään kuuntele. Sen tuhatta eri keinoa on kokeiltu, mutta sylissä tuudittelu on toimivin.
Tämän esikoisen kanssa alussa podin todella huonoa omaatuntoa syliin nukuttamisesta (vaikkakin se oli monesti se ainoa ratkaisu), mutta nyt osaan olla jo hieman armollisempi. Tulee edes jotenkin turvattua hyvät yöunet sekä lapselle että meille vanhemmille. Sitäpaitsi, kyllä lapset ennemmin tai myöhemmin oppivat nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä. Viimeistään teini-iän kynnyksellä 😉
Tuota olen toki miettinyt, että saako 3- vuotiaamme unirauhan kun vauva heräilee öisin syömään. Onneksi asumme isossa talossa joten tarvittaessa nukun sitten vauvan kanssa talon toisessa päädyssä, niin muiden uni ei pääse häiriintymään. Onneksi itselläni on pieni unentarve ( 5-6h riittää ) niin valvominen ei ainakaan heti lamaannuta. Kiva, että teillä on rytmi alkanut tasaantua! 🙂
Monille nämä lapsia ja vanhemmuutta koskevat asiat tuntuvat olevan todella herkkiä paikkoja. Jos jollakin asiat luistavat helposti niin sehän on sitten pätemistä tai muuta vastaavaa…huoh. Ihmettelen vain sitä kun monet sanovat, että kun meidän lapsi nyt vaan on niin vaativa ja huono nukkuja eikä siihen mitkään säännölliset rytmit sun muut kepulikonstit auta, niin mihin näitä unikonsultteja, unikouluja, tassutteluita ja ties mitä tarvitaan jos niillä ei kerta mitään merkitystä ole?
En myöskään kannata huutounikouluja. Mutta voisiko jossakin tapauksesa olla myös lapsen etu oppia nukkumaan niitä pitkiä yöpätkiä?
Meillä myös yllättäen esikoinen suuritarpeinen vauva ja vielä refluksi+ korvatulehdus päälle. Seuraavaan skidiin yritin samoja konsteja kuin esikoiseen. Huusi ja huusi kaiket yöt. 8kk kohdilla olin illan poissa ja mies oli laittanut omaan sänkyyn ja kävi siellä hyssyttelemäsdä ja kas kaksi rikkonaista yötä ja tyyppi nukkui.
Ajattelen että on myös lapsen etu. Pidän tosta lempeästi johdatellaa ajatuksesta.
Kyllä itku on vauvan keino viestiä, mutta ei se aina sano että syliin, ahdistaa. Ehkä joskus viesti on että opettakaa mut nukkuu��
Kuulostaa helpolta, mutta.. 7,5kk nukahtaa vain tissille (ja tarpeeksi väsyneenä vaunuihin) irrotapa siitä ennenkö on kunnon unessa niin alkaa leikkiminen ja touhuaus ja luulee nukkuneena tunnin! 😀 päivisin nukkuu 1-2h, oli sitten liikkuvat vaunut, hiljaisuus, tasainen meteli tai auton kyyti. 0-4kk nukkui päivisin 4h pätkiä, öisin pisin pätkä 6-9h, rokotusten jälkeen kaikki meni mullinmallin. Edelleen heräilee tunnin välein, joskus kolmen tunnin, ja on jo erinomainen yö takana jos on vaan 3 kertaa herätty.. :/ mutta ei sitä imetystä raaskis öistä opettaa pois ettei lopu kokonaan, kun päivisin malttaa niin huonosti syyä paitsi nukahtaessaan.
Komppaan K:ta. 2-vee esikoinen oli ja on huono nukkuja. Pahimpina kausina vauvana hän heräsi yöllä 45 min välein ja pinnasänkyyn nukuttamisesta oli turha haaveilla ensimmäisen puolen vuoden aikana, kun sinne laskeminen aiheutti paniikkihuutoa selkä kaarella. Ette usko miten paljon googlasin vauvan unesta huonoimpina aikoina ja syyllistin itseäni siitä, että vanhempina olimme jotenkin pilanneet vauvan nukkumisen väärien tottumusten kautta.
Sitten syntyi kuopus, nyt 3 kk, joka osoitti, että vauvat, niin kuin aikuisetkin, voivat olla hyvin erilaisia nukkujia. Tällä kertaa löysin itseni googlaamasta ”voiko vauva nukkua liikaa?”. Hän nukkuu hyvin niin päivällä kuin yölläkin ja herää öisin vain kerran syömään.
Luulen, että avainasia on se, että kuopus osaa ilmaista väsymyksensä, jolloin hänet on helppo laittaa oikealla hetkellä omaan koppaansa, minne hän nukahtaa itsekseen tyyntyen. Toisin sanoen hänen kykynsä säädellä vireystilaansa on parempi kuin esikoisellamme oli. (Luin aiheesta tästä: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=6&ved=0ahUKEwjb5MT7jOrJAhUHog4KHS3xArMQFgg7MAU&url=https%3A%2F%2Fwww.perheaikaa.fi%2FNettiluento%25200-6%2520kk%2520vauvan%2520uni.pdf&usg=AFQjCNGV_FuwZ7_s4xAtv4Grc0xl-hJPjA&sig2=kQP2VJWqDAioNO-w6FqwRA Sori hirviölinkki.)
En nyt sano, etteivätkö vanhemmat voisi mitenkään vaikuttaa lapsen nukkumiseen, mutta jos rutiinit, syömiset ym. ovat kunnossa ja allergiat/yliherkkyydet poissuljettu, en syyttäisi vanhempia lapsen univaikeuksista anonyymin (0.01) tapaan. Tosin jos kuopus olisi ainoa lapsemme, todennäköisesti ajattelisin kyllä aivan samalla tavalla kuin hän.
Allergioista ja yliherkkyyksistä mainitsin sen takia, että kuopuksen kohdalla olen huomannut omien syömisteni vaikuttavan imetyksen kautta vauvaan. Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen on helpottanut oireita, ja sitä myöten varmaan edesauttanut nukkumistakin. Esikoisen kohdalla en mistään imetysdieeteistä tiennyt edes sen vertaa, että olisin välttänyt sipulia ym. tavallisimpia vatsavaivojen aiheuttajia. Kiinteiden aloituksen myötä esikoisella havaittiinkin kananmuna-allergia, joka on ehkä saattanut jossain vaiheessa vaikuttaa yöuniinkin. Tosin, kuten mainittua, hän on edelleen huono nukkumaan, vaikka mitään allergiaoireita ei enää mistään tule, joten luulen, että pääsyy hänen huonoon nukkumiseen ovat vain ns. huonot unenlahjat. Hän on herkkänä tyyppinä myös herkkäuninen.
Lisäyksenä vielä, että en nyt halunnut kannustaa tällä mihinkään turhiin imetysdieetteihin, mutta kannattaa pohtia allergiankin mahdollisuutta, jos yli 4-kuinen vauva ei nuku, vaikka kaikkia keinoja on yritetty.
Nappi
Kiitos tästä postauksesta! Tästä oli iso apu meille!
”Tämä sama ohjenuora pätee myös vanhempaan lapseen, jonka toivottaisiin nukkuvan omassa sängyssään. Jos lasta talutetaan pitkin yötä omaan sänkyynsä, mutta kuudelta hän saakin jäädä vanhempien tai vanhemman sänkyyn, hommassa ei ole tolkkua. Lapsi ei ymmärrä, miksi välillä viekkuun saa jäädä ja välillä ei. Niinpä hän alkaa testata yhä tarmokkaammin, milloin viekkupaikka irtoaa. Liisan mukaan lapsi pitäisikin ottaa heti ensimmäisestä heräyksestä väliin tai ei ollenkaan.”
Tuo kappale. <3 Meillä on siis reilu 1-vuotias tyttö joka on nyt monta kuukautta nukkunut huonosti. Ollaan tehty väsyneinä se valinta, että otetaan aamuyöstä viereen. Yöt alko vaan pahenemaan kunnes luin ton kohdan sun postauksesta. Tiukka linja, ei enää ollenkaan viereen ja yöt on jo nyt huomattavasti helpottunut. Päivä- ja yöunille meno kesti ennen tunnin tai enemmän. Nyt ei tarvi kuin viedä sänkyyn ja neiti alkaa nukkumaan.
Kiitoskiitoskiitos! 🙂
Isossa talossa on tosiaan se hyvä puoli, että jokainen löytää rauhallisen unikolon 🙂 Meillä esikoinen ei onneksi heräillyt juurikaan vauvan öninöihin, mutta säätämistä tuli erilaisen unitarpeen kanssa. Mä olen paljon iltoja ainoana aikuisen lasten kanssa, miksi iltatoimet ja yöunille menemiset tehdään yhtä aikaa. Alkuunkin, vaikka päiväunien nukkuvan vauvan yöunitarve oli vähäisempi kuin päiväunettoman esikoisen. Molemmat sitten aamuisin heräsivät samaan aikaan, vaikka vanhemmat unitarve ei selvästi tullut tyydytettyä.
Vanhemmuusasiat ovat tosiaan todella herkkiä asioita. Siksi näistä bloggaavana saa olla aina melkoisen kieli keskellä suuta 🙂 Suurinosa vanhemmista kuitenkin yrittää parhaansa.
Mä luulen, että unikouluttajia tarvitaan näkemään niitä kepulikonsteja, joita väsymyssuosssa räpiköivät vanhemmat eivät ole vielä kokeilleet. Koska eiköhän juuri uniongelmaiset perheet ole niitä, jotka ovat kaikki maailman kepulikonstit kokeillee etuperin ja takaperin 😀 Näin ainakin meillä suuritarpeisen vauvan kanssa oli. Tämän tuoreemman perustyytyväisen vauvan kanssa olinkin alkuun ihan hämmästynyt, kun hän vain nukahti päiväunille, tuosta noin vain.
Mähän en ole mikään uniekspertti tai mikään muukaan asiantuntija sanomaan, mutta sanon silti: älä huoli. Musta kuulostaa ihan normaalilta, että tuon ikäinen syö parin-kolmen tunnin välein. Etenkin jos ruoka on äidinmaitoa, joka on suunniteltu juuri sinun vauvallesi ja siksi sulaa nopeasti. Ja ruokailu on niin paljon muutakin kuin ravintoa. Meillä ainakin yöt ovat levottomampia, jos olen ollut pitkän työpäivän poissa. Silloin lapsi on öisin rinnalla useammin, mutta maitoa enemmän imee itseensä päivän aikana menettämäänsä hellyttä ja läheisyyttä.
Mutta silti uniluennot eivät varmasti olisi huono juttu sekään! Mä ainakin tykkään oppia uusia asioita, vaikka eivät omaa elämääni tai sen hetkistä tilannettani niin kosketaisikaan. Liisan luennot ovat kuulemma hyviä, itse en ole niillä käynyt.
Joo, mäkin näen asian näin. Jos aikuisiakin pitää välillä opettaa nukkumaan, ei kai ole ihan mahdoton ajatus, että välilä se taito on hukassa myös lapsilta.
Eiväthän nämä ohjeet tietenkään päde kaikkiin. Mulla on kokemusta vauvasta, jonka nukutin pitkään rinnalle uneen (enkä herätellyt sen jälkeen, kun oltiin jo sängyssä valmiina) ja sitten taas vauvasta, johon ei tissitainnutus toimi, vaikka välillä sitä toivoisinkin voivani käyttää 😀 Ja tiedän myös sen fiiliksen toisen vauvakokemukseni perustella, että yöimetyksiä ei viitsi lopettaa, kun se on ainut aika vuorokaudesta, kun vauva malttaa pysähtyä rauhassa aterioimaan. Ja sitten toinen kokemukseni taas oli se, että öisin nukuttiin, mutta päivisin ei muuta tehtykään kuin syöty rintaa. Että ota nyt näistä sitten selvää 😀
No voi miten ihana kuulla, että on ollut apua. Tulipas hyvä mieli 🙂 Rauhallisia ja hyväunisia öitä sinne!
Mä muistan olleeni aika verillä tuoreena esikoisen äitinä, kun sain täällä blogissa kommentteja siitä, miten olen itse vauvani tottunut ”liian hyvään” ja hemmotellut ne pilalle läheisyydellä. Hän kun ei siis suostunut olemaan vaunuissa, lattialla tms, vaan tunsi olonsa turvalliseksi ja hyväksi vain lähellä minua. Ajatushan on sinänsä järjetön, sillä minä en näe, että koskaan voisin antaa lapsilleni liiaksi heidän pyytämäänsä hellyttä ja läheisyyttä.
Onneksi ei enää koskaan tarvitse olla vereslihalla oleva tuore äiti!
No oli miten oli, kaksi erilaista nukkujaa ja muutenkin niin erilaista lasta ovat olleet hyvä oppi itselleni. Se on avartanut omaa ajatusmaailmaani hurjasti, ja nyt myös ymmärrän paremmin niitä, jotka ihmettelivät, miten nyt mukamas niin raskaaksi koin esikoisen vauvavuoden. Myönnän häpeäkseni, että olisin varmasti minäkin niin salaa miettinyt, jos oma kokemukseni olisi ollut vain kuopuksen tapainen easy going -vauva.
Ja hehee Nappi, mäkin olen kuopuksen kanssa googlannut ”voiko vauva nukkua liikaa”, kun olin aivan hämmentynyt vauvasta joka nukkuu kolmen tunnin päikkäreitä. Ja vielä ilman ihokosketusta liikkumattomissa parvekevaunuissa! 😀
Hei! Vaikka tää postaus ei ole niin tuore niin se auttoi minut saada vauva nukahtamaan omaan sänkyyn. Minulla on ruotsinkielinen blogi, missä tällä hetkellä kirjoitan postauksen miten sain meidän vauva nukahtamaan omaan sänkyyn. Koska tää oli niin hyvin kirjoitettu niin laitan sinne linkin tähän postaukseen, jos se on ok sinulle?