Aito metsäkuusi on yksi rakkaimpia jouluperinteitäni. Sen kotiin tuoma tuoksu ja kauneus luovat taianomaista joulutunnelmaa. Lapsena tahdoin nukkua jouluisin huoneeni ovi auki, jotta pystyin unta odotellessani katsella olohuoneessa näkyvää kuusta – ja nähdä sen heti ensimmäisenä herätessäni.

Mutta kun nelisen vuotta sitten luin saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohllebenin kirjan Puiden salattu elämä, ei joulukuustakaan voinut enää ajatella kuten ennen. Kirjassaan Wohlleben kuvailee, miten kuusi potee kammottavaa janoa ja tietää kuolevansa. Siksi se värähtelee hätäsignaaleja ja erittää ahdingosta kertovaa hajua ympäristöönsä.

Että hyvää joulua vain.

Puutarhakaupan kuusentaimi joulukuusena

Siksi olemme kuluneet vuodet ostaneet joulukuusemme kuusentaimina puutarhamyymälästä. Ensimmäinen niistä voi hyvin useamman kuukauden joulunkin jälkeen, kunnes kevättalvesta alkoi puskea kerkkiä ja sitten hiljalleen kuoli.

Seuraavat kuusentaimet olemme istuttaneet heti joulun jälkeen metsään (Helsingin kaupungin metsiin ja jättömaille saa istuttaa puita), jossa ne ovat jatkaneet kasvuaan ja voivat todistettavasti hyvin tänäkin päivänä – välillä käydään retkillämme niitä moikkailemassa. Helsingissä on ollut niin lauhat säät, että taimet on voinut istuttaa metsään heti joulun jälkeen.

Jos maa on roudassa, kuusentaimen voi siirtää joulun jälkeen johonkin viileään tilaan tai vaikka parvekkeelle (kunhan suojaa ruukussa olevat juuret hyvin pakkaselta). Näin kuusi siirtyy talvilepoon ja sen voi sitten kevään tullen istuttaa maahan.

Aidon joulukuusen vuokraus

Tänä vuonna kokeilimme jotain uutta. Me nimittäin vuokrasimme joulukuusen! Vuokrapuu-palvelun kautta meille saapui kotiinkuljetuksena Suomen Euralla kasvanut joulukuusi, joka haetaan joulun jälkeen pois ja palautetaan takaisin metsään.

Idean takana biologianopettaja, joten hänellä arvelisi olevan tietämystä kuusien sielunelämästä ja elintavoista. Vuokrapuu-palvelu on toiminut viime vuodesta, joten edellisjoulun kuusien palautuksesta on jo hyviä kokemuksia.

Tuskin kuusi aivan mielissään on tästäkään tavasta, jossa se kaivetaan ylös juuripaakkuineen ja asetellaan sitten ruukkuun, mutta itse koen jonkinlaisen rauhan joulukuusiasian kanssa näin.

Tämä mahdollistaa myös sen, että kuluneiden vuosien kuusentaimien sijaan nyt meillä on pienehkö mutta silti ihan kunnon kokoinen joulukuusi. Lisäksi kuusen sai kantaa sisään jo marraskuun puolella, sillä ruukussa oleva joulukuusi ei ole alkanut näin kahdenkaan viikon jälkeen varistaa neulasia. Kunhan sitä hoitaa hyvin, sama vihreän terhakas meno jatkunee jouluun ja yli.

Ja mikä tunnelma sen mukana kotiin tuli! Kaikki marraskuun epämääräinen ajatusnöftä ja synkkyys luikahtivat ulos samalla ovenavauksella kun kuusi kannettiin sisään. Joulu on täällä.

Rakkauteni joulukuusiperinteeseen juontaa juurensa varmasti siitäkin, että lapsuudessani isini myi perheemme metsistä joulukuusia kaupunkilaisille. Täällä postaukseni kuusikauppiaan tyttären muisteloista.

Jaa: