Joulukuun puhurituulet saivat mut vihdoin ompelemaan kasaan ja turbaaniksi viime talvena neulomani villasuikaleen. Nyt päässä sitten lopulta keikkuu haaveilemani lämmin ja superpehmoinen turbaanipipo kuin Herttoniemen herttuattarella ikään.

Talviturbaani on tosi helppo tehdä. Poimin siihen idean simppeleitä ja tyylikkäitä neuleohjeita tarjoilevan Jonna Hietalan Kerällä-kirjan sivuilta. Turbaania varten siis yksinkertaisesti neulotaan sopivan levyinen (noin 15 cm) ja pituinen (noin 76 cm) suikale, joka sitten muina naisina kieputetaan turbaaniksi ja ommellaan niille sijoilleen. Ei siis kiinni päähän, vaan muotoonsa, mutta ymmärtänette pointin.

Mulla oli käytössä kasimilliset pyöröpuikot ja lankana kirjan ohjeen mukaisesti kerällinen Debbie Bliss Palomaa, joka on ehkä pehmoisinta ja silkkisintä villalankaa, jota olen puikoilleni kuunaan pyöritellyt. Merinovillan ja babyalpakan sekoitus sai mut niin lankahurmioon, että haaveilen pyöritteleväni samaisista keristä itselleni villapaidan. Sellaisen pehmoisen pesän, johon kaivautua missä ja koska vain.

Mutta asia kerrallaan. Ja nyt ensin se turbaani. Villaturbaanin neulesuikale aloitetaan 19 silmukalla ja tehdään puolipatenttineuleena, jota mä pääsin tämän kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni väkertämään. Kirjan ohjeen kanssa sain langat menemään solmuun, mutta onneksi naapurista löytyy neulontaguru, jonka päivystävään kutimointiapupuhelimeen voi soittaa myöhään illallakin (sen jälkeen kun samainen päivystävä kutimointiguru oli ensin päivemmällä diilannut lankajemmoistaan kerällisen Palomaa sekä oikeankokoiset puikot akuutin kutimointihimon pauloihin joutuneelle naapurilleen). Kiitos Liinan ja vähän Youtubenkin, opin minäkin neulomaan puolipatenttineuletta.

Kun puolipantenttineuleen jipon ymmärsi, sitä oli helppo tikuta kasaan turbaaniin vaadittava määrä ilman sen kummempaa ajattelemista. Kirjan ohjeen mukaan tämä valmistuu kuulemma parissa tunnissa, mutta mulla aikaa hurahti pienissä minuutin neulontapätkissä useampi kuukausi. Mun neulontaprokkiksia aikaisimmin seuranneille tämä ei liene yllätys.

Tässä vaiheessa käsissä on siis valmis neulesuikale. Turbaaniksi suikaleen saa niin, että ensin kiepauttaa sen päänsä ympäri aloittaen otsalta. Koska puolipatenttineule on joustavaa, kannattaa tsekata, että suikale varmasti on tarpeeksi kireällä. Sen jälkeen etusauma ommellaan kiinni. Jäljelle jää noin 30-senttinen häntä, joka ommellaan kiinni keskelle turbaanin takaosaa. Sitten vain vielä ompelee päälaen kaitaleen kiinni molemmilta puoliltaan turbaanin sivureunoihin.

Ja sen jälkeen vain juoksujalkaa pihalle näyttämään puhurille herttuatarmaisin ilmein pitkää nenää.