Nyt koko koti tuoksuu hyasintilta, joululta. Onneksi hajuaistin herkistäneet raskaudet eivät vieneet minulta hyasintin tuoksua, vaikka lähes kaikki muut vahvat tuoksut saivat lähtöpassit elämästäni viimeistään siinä vaiheessa. Käyn nuuhkuttelemassa kukkaa aina ohi kulkiessani. Kun laittaa silmät kiinni, voi ajatuksissaan hujahtaa nopeasti lapsuuden jouluihin.
Olen odottanut joulukuuta. Jossain lapsuuden ja aikuisuuden välillä oli kausi, kun joulut olivat vähän latteita. Se kihelmöivän jännittävä lapsuusjoulu oli takana, mutta en ollut vielä löytänyt sitä joulun elementtiä, josta nyt eniten nautin: rauhaa. Mä nautin joululauluista kauppakeskuksissa, valoloisteesta kaduilla ja siitä fiiliksestä, miten suurin osa maailmasta on laskeutumassa yhteistuumin painottomaan tilaan, jouluun. No hei, katsostaan tätä vasta sitten joulun jälkeen.
Muistan lapsuudessa ihmetelleeni, miksi isini aina tahtoi joulukuusen koristelun jälkeen laittaa kodin muut valot pois ja hiljaisuudessa vain ihailla kuusta. Nyt ymmärrän.
Meillä on tiedossa hykerryttävän ihana perhejoulukuu. Mies pitää viimeisen säästelemänsä isyyslomaviikon sekä päälle vielä pari vuosilomaviikkoa. Kolme rauhaisaa viikkoa keskellä kaamosta tuntuu nyt paremmalta idealta kuin mikään kesäloma ikinä. Mä saan tehtyä työni päiväsaikaan, eikä illat ja yöt mene koneella istuessa. Retkeillään, nautitaan perhepäikkäreistä isossa läjässä ja annetaan joulurauhan ottaa valtaansa jokaisen kehon osasen.
Ensi viikolla päästään blogini yhteistyön kautta Kuusamoon melkein viikoksi. En tiedä, mitä odotan eniten: mökkiä ja takkatulta, saunomista ja päiväunia, lunta ja pulkkamäkeä, uimista ja hotelliaamupalaa vai ulkoilua ja toppahousueloa. Tai no tiedänpä. Ihan eniten odotan, että on aikaa olla vain me neljä.
Miehen loma tarkoittaa myös sitä, että olemme joulun yhdessä. En edes muista, koska miehellä olisi ollut joulu vapaana, mutta sen muistan, että tämä on ensimmäinen laatuaan esikoisen syntymän jälkeen. Pohdimme tovin, anooko mies lomaa jouluksi – tiedossa kun olisi ollut pyhätöistä mehevät lisät – mutta ymmärsimme nopeasti, että yhteinen joulu on paljon arvokkaampi kuin ne pyhätyölisissä menetetyt sataset. Isikesän vaikutukset saattavat näkyä tässäkin päätöksessä. Onneksi loma myös irtosi.
Pääsemmekin jouluna yli viikoksi Pohjanmaalle koko perhe. Keho huutaa ikävää maalle ja sinne kaikkien rakkaiden pariin, joista jokaista nähdään ihan liian harvoin. Viimeksi käytiin kesällä. Syksy ja alkutalvi vain livahtivat käsistä huomaamatta.
Jos se kaipaamani rauha ei ole ehtinyt tarttua ihohuokosiin Pohjanmaan-junaan astuessa, se tapahtuu viimeistään Intercityn vaihtuessa kolisten puksuttavaan siniseen taajamajunaan. Se on se lakeuden taika, joka on sitä väkevämpi ja toimivampi, mitä kauemmin on viettänyt aikaa pääkaupunkiseudun sykkeessä.
Ihana postaus! Taidan olla jo vähän väsynyt tähän syksyyn ja sen kiireisiin ja harmauteen, koska mulla nousi ihan kyyneleet silmiin, kun luen tätä. Meillä ei ole vielä lapsia ja eletään just sitä vaihetta, jossa joulut on vähän latteita ja tuntuu suorittamiselta. Jouluhulinaan ilolla heittäytyvien ystävien askarteluja, leipomisia ja muita jouluvalmisteluja seuratessa meinaan samaan aikaan hengästyä ja myös tuntea piston sydämessä siitä, että emme lähetä ainuttakaan joulukorttia, vaan me lahjoitettiin sen sijaan rahaa Luonnonperintösäätiölle, mutta silti yritän muistaa, mikä on se juttu, mistä eniten nautin ja se on just se rauha. Glögi, kynttilät ja hyasintin tuoksu riittää ja hetki aikaa ihan vain olla ennen kuin taas uusi vuosi pyörähtää käyntiin.
Me vietetään joulu rakkaidemme seurassa, mutta suunnataan sen jälkeen viikoksi Rukalle. Odotan reissusta just sitä ihanaa yksinkertaisuutta, kun päivän tärkeimmät ohjelmat ovat ulkoilu, hyvä ruoka, sauna ja yhdessäolo. Mukavaa Rukan reissua teille ja rauhallista joulun aikaa!
<3 muulle paitsi hyasintille josta saisin järkyttävän päänsäryn ;) Kun vielä tulisi lunta. Minä aina jotenkin masennun ja ahdistun mustista jouluista kun se pimeä ei lopukaan siihen mihin "kuuluisi" eikä lumi vaimenna pumpulillaan kaikkia ääniä ja kiedo suojaavaan huopaansa joulua hissuttelemaan.
Mä vähän poden jonkinlaista mälsyyttä, että en ehtinyt esimerkiksi tehdä itse kivaa joulukalenteria lapselle. Mutta eihän hän sitä kaipaa, aivan täpinöissään markettiversiostakin. Sitä vaan kai yrittää tehdä lapsille niin ihanan joulun kuin mahdollista, mutta samalla pitäisi pitää mielessä se, että sitä ei ala suorittaa. Esikoinen on ollut jo ihan fiiliksissä siitä, että ollaan tehty valmistorttutaikinalevyistä joulutorttuja, laulettu joululauluja ja sen sellaista. Ja mistäs tieää, jos vaikka ehdin tehdä itse vielä sen piparitaikinan, mutta siitä ei tarvitse ottaa streissiä. Tärkeintä on saada vain olla näiden ihanien tyyppien kanssa ihan likitysten ja kiireettä 🙂
Voi, teillähän on melkein samanlaiset joulukuusuunnitelmat kuin meillä, Ruka vain tulee vähän myöhemmin. Mukavaa reissua teillekin ja rauhallista ja rentoa jouluaikaa!
Mä niin ymmärrän, että hyasinteista voi saada päänsäryn. Mä meinaan oksentaa vieruskaverin dödöstä, mutta jostain syystä hyasintti ei aiheuta oireita. Lunta saisi tosiaan tulla. Siksi on ihanaa, että päästään Kuusamoon, mikä varmistaa, että ainakin silloin päästään laskemaan pulkkamäkeä ja tunnelmoimaan nietoksia. Olisi se lumen pehmeys ja valo tervetullutta tänne Helsinkiinkin.
Voi ei, katsoin että hyasintin vieressä on läjä sikareita ja ajattelin, että joulutraditionsa kullakin… 😀
Haha joo, vanhvoja tuoksuja ja makuja sen olla pitää – hyasintteja ja sikareita!