No nyt on päheät lasten villahaalarit vai mitä? Bongasin nämä Varustelekan valikoimista* alkusyksystä ja innostuin. Ensinnäkin siksi, että Varusteleka on mahtava esimerkki siitä, miten omalaatuisella, kierrätyskulmaisella ja ronskin rehellisellä tyylillä yhden kundin pienyrityksestä on tullut yksi Suomen suurimmista nettikaupoista. Toiseksi siksi, että nämä näpsäkät villahaalarit on valmistettu lämpimästä ja kutittamattomasta merinovillasta ihan täällä meillä, Suomessa.
Itse asiassa mä olen nähnyt, kuinka neulekone säksättää tätä maastokuvioista neulosta ulos uumenistaan. Bongasin nimittäin Kivatin tehtaalla käydessäni tutun kuosin, ja selvisi, että Varusteleka alihankkii osan merinovillakamoistaan juurikin Kivatilta. Varustelekan villahaalarit ovat siis nekin tehty neuloksen valmistuksesta viimeisen sauman ompeluun asti Tampereella. Ihan aidon oikeasti.
Muksut ovat nämä päällä kuin kaksi söpöä metsäagenttia. Mä vähän jännitin, miten pinkki-poni-prinsessa-ballerina-tähtisädetikku -vaihetta elelevä esikoinen tällaiseen metsään maastoutumiseen suhtautuu, mutta vielä mitä. Metsäläisperheen tyttärenä hän vetää maastokuvioisen haalarin mielellään ylleen – ja yhdistää sen välillä pinkkiin myssyyn. Toimii muuten yllättävän hyvin moinen väriyhdistelmä! Kuopuksella suosin kuitenkin vähän maahisempia värejä.
Varustelekasta löytyy muutenkin muksuille vaatetusta niin kylillä kulkemiseen kuin metsässä möyrimiseen. Kaikki ei ole tarkoitettu lapsille, mutta ei me täällä lähiössä olla siitä ennenkään piitattu. On raitapaitaa* kuin Venäjällä, astetta uniikimpaa koulureppua*, puista lelulootaa*, kuulia maastokuvioista takkia*, käytön kaunistamia huiveja*, seitsemän euron villapipoa* ja pikkasen reteempiä kerhomehupulloja*. Noin muun muassa.
Ja ettei tarvitse kysyä, kerrataanpa kerrankin myös muut materiat kuvien takaa. Kuvissa poseeraavat suomalaiset Paccas-poronnahkarukkaset, mun vauva-aikaiset nahkatöppöset suoraan 80-luvulta, kahden kotimaisen brändin yhteistyönä syntynyt Metsola loves Fredriksons Nappi-lakki (ommeltu Virossa, jos se asia kiinnostaa), mun neuloma piparkakkukuvioinen kauluri sekä tamperelainen villamyssy Kivatilta.
Vaikka en lapsiani muuten stailaa tai brändää enkä pukeutumisessa mieti ulkonäköasioita, maastokuvioihin en lastani pukisi mistään hinnasta. Mielleyhtymät kaiken maailman väkivaltaa ja tappamista ihannoiviin tahoihin (metsästäjät, sotilaat ja kiihkoisänmaalliset rasistifasistit) ovat aivan liian vahvat. Vaikka kyseisestä puljusta saa aivan kelpo kamaa, en kyllä haluaisi lastani totuttaa tappamisen apuvälineenä käytettyjen esineiden läsnäoloon arkielämässä.
No apua, meille maastokuviot ovat kyllä retkeily- ja eräjormailuosastoa 😀 Eli tappamisen sijaan eheyttävää meininkiä. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi nyt kun mietin. Onpas ärsyttävää, että rasistifasistit ovat siis saaneet tungettua leimaansa vähän maastokuosiinkin. Mutta aion siitä huolimatta pitää maastokuosit täst edeskin leippoisana lintubongarikuosina 🙂 Sen sijaan en tahtoisi lasteni leikkivän leikkipyssyillä tms.
Oliskohan se ollut Sinkkosen Jari joka joskus puhui pyssyleikeistä puolustavaan sävyyn. Ei se lapsi noin yleensä kai mitenkään hullunkiilto silmissä tapa ja lennätä suolenpätkiä ja verta. Kyse on enemmän sankarileikeistä joissa saa itse olla vahva ja pärjäävä. Jokainen toki tavallaan, mutta minä en estelisi pyssyleikkejäkään jos ne pysyvät mukavissa rajoissa. Se on eri asia jos lapsi alkaa osoitella pyssyllään leikin ulkopuolisia jotka pelästyvät tai ahdistuvat tai leikki menee muuten liian raisuksi. Varmaan voi olla niitäkin lapsia jotka uppoutuvat liiaksi pyssyleikkiin, mutta kyllähän sen jo näkee lapsen puheesta ja käytöksestä muuten onko leikissä pääasia muiden tappaminen vai oma selviytyminen. Olen itsekin pimeässä metsässä oksat kädessä leikkinyt sissisotilasta joka yritti hiipiä mahdollisimman lähelle vihollista (vanhempia) ja matkalla ampunut kuvitteellisia vihollisia, mutta muistan tuosta vaan sen jännityksen ja piilossa pysymisen. Mutta jokainen tavallaan ja en tahdo tuomita 🙂 Ehkä vain vähän puolustaa tuotakin nykypäivänä (ihan ymmärrettävistä syistä) tuomittua leikin muotoa.
Sitten Varustelekaan! Mikä mainio kauppa, hyvää tavaraa ja usein kun käytettyjä hankkii niin hinta on varsin kohtuullinen. Toki nämä Lekan omat vaatteet ovat aika hintavia, mutta onko hinta sinun mielestäsi matala, sopiva vai kallis? Noin suhteessa muihin kun samoista materiaaleista valmistettuihin vertaa ja työn laatua katsoo? Olen juuri näitä kyseisiä villapukuja ja muitakin Lekan oman tuotannon vaatteita ihaillen katsellut, mutta nyt ei veny lompakko hankkimaan mitään, mutta kunhan rahaa taas on niin varmaan tulee täydennettyä varastoja niin oman kuin lapsenkin vaatteiden osalta. Minähän käytän nykyään melkein pelkästään Lekan menrinovillasukkia ympäri vuoden (sen minkä sukkia käytän eikä ole niin kylmä että pitää kaivaa ihan oikeat villasukat). Lekalta saa kyllä hyvää vaatetta joka yleensä kestää käyttöä ja on toimivaa. Kunhan löytyy sopiva koko.
Joo, asiaa varmaan tulisi mietittyä uudestaan jos (ja kun?) lapsia alkaa pyssyleikit kiinnostaa. Kyllä nytkin jo keppien kanssa ”taistellaan”. Ja kaverisynttäreiltä saatu vesipyssy on kylpyleikeissä mukana – se kai neonkeltaisena ja pinkin väreissä tarpeeksi leikkimäinen, jotta ei ahdista. Meillä ei koskaan kotona lapsuudessani ollut mitään leikkiaseita (oikeita kyllä), mutta muistan, miten siistiä oli kavereiden luona leikkiä vesisotaa. Huudettiin kyllä ”nyt sä kuolit” yms, mutta olihan siinä tosiaan se pointti justkin se jännitys ja hauskuus. Hankalia juttuja!
Ja juu, Varusteleka on ihan huippu! Mähän käytän tällaisia erä/armeijakamoja ihan huoletta sekaisin mun muuten melko värikkäässä pukeutumisessa. Esikoisen aikana hoito(laukku)reppuna meillä oli vihreä armeijasäkki, jota välillä paikaltiin, mutta joka lopulta hajosi niin totaalisesti, että sielä ei enää uskalla painavia juttuja kannella.
Mä näkisin hinnat varsin kohtuullisina laadukkaalle ja lähellä tuotetulle kamalle (Suomi, Viro jne.). Tietty nyt pankkitilin tilanne on kahden työssä käyvän, joten tilanne voisi olla erilainen eri tilanteessa. Tiukkoinakin aikoina mä olen kuitenkin pyrkinyt mieluummin olemaan ilman kuin ostamaan sekundaa. Mutta eihän se lapsi tietty voi olla ilman lämpimiä vaatteita, kunnes on rahaa ostaa ihan priimaa. Hei kiitos merinovillasukkavinkistä, kuulostaa tällaisen palelevan villasukkatyypin jutulta!
Priimalla yleensä säästää melkeinpä enemmän kuin ostamalla usein ja heti rikki menevää. Mutta Tietysti lapsen kohdalla on aina jos pelkkää tiliä katsoo huomioitava lyhyt käyttöikä kun lapsi kasvaa. Voiko vaatteen siirtää seuraavalle tai onko siinä kumppareita jotka kuolevat jos sitä säästääkin vaikka jo lapsenlapsille asti! Mutta mieluummin laadukasta olen kyllä aina ostanut vaikka maksaisi vähän enemmän. Kotimaisuus siinä pällä sitten plussaa. Nyt vaan tili näyttää vähän surulliselta. kotihoidontuella ei eletä ihan samalla tavalla kuin olen palkan varassa aikaisemmin tottunut elämään.
Olehyvä 🙂 Nuo sukat on siitä kivat että ne ei jotenkin tunnu kesäpäivänäkään tukalalta, mutta ovat silti kylmällä lämpimämmät ja siirtävät kosteutta paremmin kuin perussukat. Eron huomasin itse parhaiten vasta kun pistin yhtenä päivänä tavalliset sukat jalkaan. Vaihdoin puoliltapäivin takaisin merinoihin, kun niihin tottuneena tavansukka tuntui hikiseltä ja kurjalta. Plussana myös se että ennen käytin sukkia päivän ja pyykkiin. Näitä voi pitää useammankin päivän kun asettaa yöksi ilmavasti tuulettumaan. Ja se että kun on vaan yhdenlaisia sukkia laatikossa niin ei tarvitse heittää kahta sukkaa pois yhden mennessä rikki 😉
Odotinkin tuota kommenttia koskien maastokuvioita ja väkivaltaa. Itseäni maastokuviot miellyttävät hurjasti, mutta saan kyllä kuulla äidiltäni jos sellaista erehdyn panemaan poikani päälle. Hälle se tosiaan on sama kuin ostaisi leikkipyssyjä… Ja jos totta puhutaan, niin on niitä vesipyssyjäkin täällä Etelä-Ranskan kuumuudessa tullut ostettua, mutta lapset kutsuvat niitä suihkuiksi. Synninpäästö.
Tässä juttua sotavaatteista ja maastokuvioiden käytöstä. Hyvin asiallista keskustelua Lekan työntekijän kanssa. http://areena.yle.fi/1-3119562