Yhteistyössä Yoogaia ja Suomen Blogimedia

Olen tässä kaiken hässäkän keskellä miettinyt, pitäisikö mun olla armollisempi keholleni. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt itseni hikirääkkijumppien jälkeen miettimästä, miksi ruoskin kroppaani lisää, kun se on jo muutenkin väsynyt. Ensimmäistä kertaa olen huomannut, että pumpin tai combatin tuoma adrealiinipiikki ja äärimmilleen viety rasitus ei tuokaan hyvää oloa. Se ei piristä, vaan tuntuu oksettavalta. En jaksa, kroppa ei jaksa.

Mulle itselleni jooga ja muut pehmeämmät tavat liikkua ovat olleet aina pakollinen paha. Menen tunneille vähän niskojani nakellen, että hitto, kun tämäkin pitää hoitaa, vaikka mieluummin tykittäisin täysiä. Ja ihan joka ikinen kerta tunnin jälkeen muistan, miksi kropanhuolto on tärkeää. Veri virtaa ja olo on lämmin, vetreä ja pehmeä. Ja silti kiireessä olen tähän asti tipauttanut treeniohjelmasta ensin pois juurikin ne tunnit, joilla keskityn kroppani pehmeään hoitamiseen.

Kuten vaikka nyt. Olen ehtinyt salille harvakseltaan, ja kun olen ehtinyt, olen roiskinut niin että hiki lentää. Tiedättekös, koko rahalla ja muidenkin päivien edestä. Kehoni on alkanut laittaa vastaan. Se vihlaisee kesken potkusarjan ja vetää lihakset niin kramppiin, että en saa pieniäkään painoja ylös. Pitkät päivät koneella nököttäen tuntuvat betoniksi lukkiutuneissa hartioissa ja pääsäryissä, jotka saavat näön sumenemaan.

En tiedä, koska oppisin pitämään huolta itsestäni jo ennen kuin on pakko. Miten monta kertaa uudestaan ja uudestaan aikuisen ihmisen täytyy oppia kantapään kautta, että omaa kehoaan pitää kuunnella ja sitä pitää rakastaa? Olen yrittänyt ottaa taas viikko-ohjelmaan nettijoogaa tarjoavan Yoogaian, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut hyviä kokemuksia. Koska suorien tuntien lisäksi Yoogaian kautta voi jumpata tallenteita katsoen vaikka yöllä tai lasten päiväunien aikaan, ei kesken hulluimmankaan kiireen voi väittää, ettei ehdi.

Yoogaia lanseerasi hiljan myös applikaation, jonka voi ladata iPadiin ja iPhoneen. Joogaohjaaja ja -sali siirtyykin taskussa mihin vain, kuten työpaikan kahvitunnille, anoppilaan, leikkipuistoon tai vaikka mökkiterassille, kuten itselläni. Sain yhdistää tehokkaimman ja mielekkäimmän rauhoittumispaikkani metsän ja kehon hyvinvointiliikunnan samaan. Nerokasta, sanon minä! Paskat, sanoi kehoni, joka heti pienen mökkiloman mahdollistamana laittoi päälle täyden hälytystilan viikkoja vaivanneen pikkuflunssan päätteeksi. Kuumeen noustua joka paikkaan sattui niin paljon, että vain hellä ja rauhallinen venyttely sai sillä erää riittää.

Jos siellä ollaan vähän paremmissa hengen kantimissa, kannattaa ottaa osaa Yoogaian Plan-hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa jokaisesta Plan-tunnille osallistuneesta henkilöstä Yoogaia lahjoittaa euron Planille. Rahat ohjataan Planin Minun lakini -kampanjaan, joka puolustaa maailman jokaisen tytön oikeutta turvalliseen koulunkäyntiin. Plan-tunteja menee kampanjan ajan kolmesti viikossa, ja ne löytyvät listauksena täältä. Jos et ole vielä kokeillut Yoogaiaa, sinnehän saa viikon ilmaisen testijakson.

Nyt kun tämä mun kuukauden kestänyt sairastelu alkaa helpottaa, lupaan jatkossa helliä voipunutta kehoani joogalla. Lupaan sen teille, ja etenkin lupaan sen itselleni. Tuntuu, että kulunut syksy on ollut jonkinlainen taitekohta, jona mä olen alkanut hahmottaa, ettei täysiiiii ehkä olekaan ainut mielekäs vaihtoehto. Levottomuus on alkanut eloa ruokkivan innokkuuden sijaan välillä tuntua suonissa virtaavalta myrkyltä.

Huomaan etsiväni elämääni pehmeyttä, lämpöä ja tyyneyttä. Siivoan kodista, kalenterista ja ylipäätään elämästä pois merkitsemättömiä asioita. Tuntuu, että vihdoin minäkin olisin ihan oma-aloitteisesti valmis pysähtymään, joogaamaan ja koittamaan vaikka ihan alkuun rauhassa hengittämistä.

Kuvista kiitos Antti.

Jaa: