Syksyyn pukeutunut luonto tuo mulle luultavasti loppuelämäni mieleen kuopuksen syntymän. Vuosi sitten lokakuussa ruska oli kauneimmillaan myös täällä Helsingissä. Puistoissa saattoi kahlata värikkäissä vaahteranlehdissä, ja aamuisin hengitys höyrysi oranssia aamuaurinkoa vasten. Ja sen luonnon kauneuden keskelle syntyi syysvauvamme. Tuo ihana minityyppi, joka täyttää ihan pian yhden vuoden.
Juhlajärjestelyt on tällä kertaa aloitettu täysin viime tingassa. Se on kaltaiselleni juhlajärjestelijäintoilijalle harvinaista, mutta minkäs teet. Vähän on ollut ruuhkaa elämässä. Nyt juhlien päälinja on kuitenkin hahmotettu, mistä iso kiitos Pinterestin inspiraatiokuvissa kylpemiselle.
Koristelussa ja tunnelmassa annamme ison roolin luonnolle. Se näyttäisi tänäkin vuonna tarjoilevan komeimmat koristeensa maasta poimittavaksi juuri kuopuksen syntymäpäivien aikaan. Vähän jopa mietin, josko raahaisi ison noutopöydän ulos ja pyytäisi juhlavieraita pukeutumaan lämpimästi ja tuomaan vilttejä mukanaan. Pidetään se kuitenkin mielessä tulevia vuosia ajatellen, ja tyydytään tällä kertaa tuomaan luonto sisään koristeiden muodossa.
Rehevien syysvärien lisäksi koristeissa ja kattauksessa vilahtelee oranssia, persikkaa ja vanhaa minttua. Yllättävä väriyhdistelmä, mutta toimii mielestäni törkeän hyvin. Haalea minttu myös freesaa muuten vahvaa värimaailmaa. Vaikka intoilen aina askartelusta ja muusta näpertelystä, tällä kertaa on vain pitänyt tajuta ajan riittämättömyys ja tilata muutamia koristeita valmiina – niiden metsän valmistamien lisäksi.
Ruokapuolellakin mennään helpolla, mutta ei missään nimessä mauttomalla linjalla. Toteutetaan nyt vihdoin bagelbaari, josta olen haaveillut juhlissamme jo pitkään. Juomapuoli on vielä vähän auki. Haaveilin tekeväni itse limuja, mutta kuten sanottu, aika on nyt sen verran rajallinen, että saatetaan tyytyä vain tehtaan paapan pullottamiin limonadeihin. Kakkuhommatkin ulkoistin, ja ne meille lupasi loihtia rakas ystäväni.
Odotan näitä juhlia valtavasti. On ihanaa koota ihan liian pitkästä aikaa ihmisiä tänne meille. Kiireettä ja rauhassa. Vauvan yksivuotispäivä on merkittävä juhlapäivä koko meidän perheelle. Me teimme sen, selvisimme vauvavuodesta!
Heh, meidän pojan ristiäisissä oli melkein sama väriteema (mintun tilalla vaaleansinistä/aquaa) ja bageleita! Oli hyvät juhlat, joten varmasti teilläkin.
Hei tee sitä puolukkatuoremehua joka on viinihappopussin kyljessä. On meillä aikakin ihan hitti lasten keskuudessa! ihanan väristä ja sopii kauteen 🙂 Mukavia juhlia☆
Tätä kyllä hokkee varhman KAIKKI, mutta ei oo totta! Ei-vaan-oo! Minihe yksi vuotta! Eiiii! Ihana!
Huisia, luulin melkein olleeni vähän kummajainen oman juhlasuunnitteluinnostukseni kanssa. Hauska väri- ja luontoteema :—) hieno idea tuo bagelbaari! Lapsena oli ihan parasta kun joitakin viikkoja ennen syntymäpäiviä äiti alkoi kysellä, että minkäslainen kakku olisi kiva ja mitä muuta leivotaan, pidetäänkö sittenkin naamiaiset… Sellaista lapsuutta omat muksukaisennekin saavat nyt viettää. <3
Lokakuun loppupuolen synttäreitä vietetään täälläkin, tosin sankari täyttää jo kolme. Taidanpa tuoda luontoa kotiin minäkin ja ehkä varastoistani kaivelen jotain halloween/sadonkorjuu/kekri -teemaan sopivaista. Kun itse toin vauvaa synnäriltä, oli ensilumi jo satanut. Saa nähdä, milloin se saapuu tänä vuonna. Onnea juhliinne ja ihanalle pikkumiehelle!
Hihii, loistava väri- ja tarjoiluvalinta teillä 🙂
Hei vau, kiitos vinkistä! Ajattelinkin, että puolukoita pitää käyttää ainkin juomien koristelussa, mutta täähän olisi hyvä. En ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kiitos vinkistä!
No äläpä, en voi käsittää. Eka vauvavuosi mateli ja seinäkello raksutti, mutta tämä nykyinen on kyllä edennyt sellaisellakin tohinalla.
Mä kans rakastan juhlien järjestelyä. Sitä fiilistä kun päässä sinkoilleet ajatukset alkavat hahtottua konkreettisesti. Nyt on harmillisen vähän aikaa toteutukseen, mutta ihanat juhlat näistä tulee silti. Esikoisen kohdalla suunnitteleminen onkin sitten erilaista, kun hänellä on selvä ajatus, minkälaiset juhlat on oltava. Viime vuonna hän tahtoi dinosynttärit, mikä tuntui aluksi kovin haastavalta teemalta, mutta juhlista tuli tosi kivat.
Mä olen keskitalvella syntyneen esikoisen kanssa vähän harmitellut, että luontoa ei voi käyttää koristeluissa (tai no havuja, oksia ja sen sellaista tietty vois) ja pihaa ei voi oikein edes ajatella juhlaviettopaikkana (tai toisaalta, miksi ei). Oonkin ihan täpinässä, että kuopuksen kemuissa voi luontevasti käyttää luontoa osana koristeluita. Kivoja synttäreitä sinne toiselle syksyvauvalle, vähän isommalle sellaiselle vain 🙂