Yhteistyössä Crowmoor ja Suomen Blogimedia

Meillä täällä Herttoniemessä on vanha ja ränsistynyt huvimaja, jota olen katsellut silmä silmällä jo pidempään. Se on kai kaupungin ylläpitämä ja sen maalia lohkeilevilla penkillä istuksii silloin tällöin lähinnä laitapuolen kulkijoita. Kaunokainen on ihan liian vähällä käytöllä, ja olen miettinyt, että se ansaitsisi toimia juhlien näyttämönä.

Pari viikkoa sitten pidin huvimajalla juhlat. Mua kiinnostaa kaupungin julkisten tilojen haltuunotto ja kaupunkilaisten olohuoneiden levittäytyminen omien pienien neliöiden ulkopuolelle, ja juhlat kaupunkilaisten yhteiskäytössä olevassa huvimajassa ovat juuri sitä. Nimesin juhlat sissibileiksi sissiviljelyn ajatusta apinoiden. Sissiviljelyssähän viljellään pienimuotoisesti maata julkisilla paikoilla tai muiden omistamien maiden pientareilla, ja samalla ajatuksella minä nyt otin juhlia varten haltuuni palasen maata ja huvimajaa.

Juhlailtana lastasin laatikkopyörään räsymattoja, villavilttejä, eväät sekä Crowmoorin sponsoroimat omenasiiderit. Porraspielestä nappasin lainaan vielä katuharjan, jolla lakaisin huvimajan lattialta tupakantumpit läjään ja roskikseen. Puuhailuani tuli ihmettelemään hiiri, joka näytti asustelevan huvimajan lahon lattialaudan alla. Se siristeli nappisilmillään, heilautti kai hyväksyvästi viiksiään ja hävisi sitten taas koloonsa.

Tämä syksy on ollut niin kaunis, että harvoin moista kokee. Nytkin ilma oli kirpeän raikas, mutta silti pärjäsi ohuella villaneuleella. Levitin penkeille ja lattioille räsymatot sekä viltit ja sytytyin lyhtyihin muutaman kynttilän. Saman kylän naiset Liina ja Senni kävelivät juhlapaikalle juuri, kun syksyinen ilta alkoi hämärtää. Nostimme maljat Herttoniemelle ja huipuille muijille.

Ruuaksi olin tehnyt meille kvinoa-sitruuna-chili-mantelisalaattia ja omena-kukkakaali-currykeittoa. Idea ruokiin lähti ruokajuomina tarjoamistani Crowmoorin siidereistä, sillä yhteistyön kautta pääsin oppimaan uusia asioita siideristä ja etenkin sen käytöstä ruuanlaitossa. Mä en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että siideri olisi hyvä ruokajuoma, vaikka onhan se historiaa ajatellen ihan loogista.

Siidereistään tunnetut Pohjois-Ranska sekä Englanti ovat liian kylmiä viiniköynnösten kasvattamiseen, joten jo vuosisatoja sitten ranskalaiset ja englantilaiset nokkelina alkoivat valmistaa ruokajuomansa heidän seuduillaan menestyvistä hedelmistä: omenoista ja päärynöistä.

Siiderillä on muutenkin Englannissa värikäs ja poukkoileva historia. 1100-luvulla siideriä pidettiin köyhien juomana, ja luostareissa pidettiin siideripaastoja. 1300-luvulla lapsia kastettiin siiderillä, ja 1800-luvulla siideriä ylistettiin terveysjuomana, jonka tiedettiin parantavan vaivaa kihdistä sydänsuruihin asti. Toisen maailmansodan jälkeen siiderin juominen levisi Englannista ympäri maailmaa. Suomessa siiderit tulivat ruokakauppoihin vuonna 1995.

Crowmoorin siiderit ovat englantilaistyyppisiä omenasiidereitä, joiden raikas kuivuus soveltuu hyvin ruuan kaveriksi. Vaikka siiderin maku saattaa hämätä alkuperän kuninkaalliseen saarivaltioon, Crowmoorit tehdään Suomessa Sinebrychoffin tehtaalla Keravalla, tuossa ihan Helsingin kupeessa.

Kuiva omenasiideri sopii yhteen esimerkiksi itämaisten ruokien sekä kermaisten sapuskojen kanssa, ja tekemäni omenainen keitto sekä chilinen salaatti todistivat tämän. Aperatiivina kuiva omenasiideri taasen herättelee makuhermoja. Tiesittekö muuten, että ruuanlaitossa valkoviinin voi myös hyvin korvata kuivalla omenasiiderillä? Mä en, mutta sitä pitää kokeilla seuraavan kerran risottoa tehdessä!

Jälkiruokien kanssa siiderin yhdistäminen on kinkkisintä, vaikka itse olisin ajatellut juuri toisinpäin. Pieleen ei kuitenkaan voi mennä, kunhan muistaa valita makealle ruualle siiderikaveriksi vielä makeamman juoman. Me tosin rikottiin tätä sääntöä, sillä jälkiruuaksi olin tehnyt supermakean suklaakakun, jota makeammaksi minkään siiderin olisi hankala päästä!

Illan pimetessä ja viimeistenkin katuvalojen syttyessä kaivoimme kaikki vähän lisää vaatetta päälle, ja minä avasin termospulloihin valmistamani yllätyksen. Olin tehnyt meille lämmintä siiderijuomaa, joka maistui juhlaväelle niin hyvin, että ohje vaadittiin paljastamaan heti. Tässä se teillekin kylmenevien iltojen lämmikkeeksi:

Lämmin omenasiiderijuoma

  • 2 pulloa Crowmoor extra dry -omenasiideria 
  • 1,5 dl calvadosia (eli omenasiideristä tislaamalla valmistettua omenaviinaa)
  • 1 litra omenamehua
  • 0,75 dl tummaa fariinisokeria
  • 1 (luomu)sitruunan raastettu kuori 
  • Ripaus kanelia ja neilikkaa
Mittaa kattilaan siideri, calvados ja omenamehu. Lisää loput ainekset ja kuumenna lähes kiehumispisteeseen. Anna hautua vajaa tunti ja siivilöi juoma. Kuumenna seos uudelleen, mutta varo kiehauttamista. Pakkaa termariin, ota toiseen kanaloon hyvät ystävät ja lähde syysretkelle ulos!

Nykyään tulee oltua niin harvoin liikkeellä auringonlaskun jälkeen, että sen sinisen pimeyden maagisuuden on jo melkein unohtanut. Kynttiläliekkien valot tanssivat huvimajan seinillä ja vieressä kasvava jättimäinen omenapuu piirteli maahan varjoja kaupungin valoja vasten.

Me kääriydyimme syvemmälle villavilttien uumeniin ja tuoksuttelimme mukeissa höyryävää omenaa. Ohikulkijat katsoivat juhliamme hymyillen ja varovaisen kiinnostuneina. Toivottavasti joku huomasi ränsistyneen huvimajan mahdollisuudet ja majan vinojen kattolautojen alla tullaan jatkossakin viettämään juhlia. Tilaa on sen verran paljon, että siellä voisi järjestää vaikka minikokoiset lavatanssit.

Jaa: