Yksi tämän kesän haaveistani on ollut leikkiä Astrid Lingrenin saariston lapsia niin paljon kuin vain mahdollista. Kylmä ja sateinen sää on vähän hillinnyt intoani, mutta viime viikolla sanottiin kaveriperheen kanssa piutpaut sääennustuksille, pakattiin eväät ja lähdettiin saariretkelle.

Lasten kanssa retki Vartiosaareen

Veneilimme yhteysaluksella Vartiosaareen, joka oli tätä ennen valloittamaton koko retkiseurueellemme. Eikä mikään ihme, Vartiosaari tuntuu olevan ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneillekin vähän sellainen kätketty paratiisi. Se sijaitsee Tammisalon ja Laajasalon kupeessa, ja on itse asiassa lyhyemmän venematkan päässä kuin moni suosittu helsinkiläinen saari. Senaatintorille on linnuntietä matkaa vain seitsemän kilometriä, ja lyhyimmillään venematkaa kertyy Laajasalon laiturista vain muutama kymmenen metriä.

Yhteysalus kulkee saareen vain kesäisin, kerran aamulla ja kerran illalla. Harvoista ajovuoroista huolimatta meidän kanssamme saareen matkasi vain kourallinen ihmisiä. Perillä odotti viheriöivä luonto ja hiljaisuus, joka huijasi mielen kauas pääkaupunkiseudulta. Vartiosaaren humiseva metsä, osittain umpeenkasvaneet polut ja uimarannattomuus ehkä ovat vaikuttamassa siihen, että täällä eivät bilehile- tai bikinityypit kesäpäiväänsä vietä. Sen sijaan Vartiosaari on retkeilevän kotikaupunkimatkailijan unelmakohde.

Vartiosaaren korkein huippu kohoaa yli 30 metriin merenpinnasta, mistä juontuu todennäköisesti saaren nimikin. Kuulemma korkealla kalliolla pidettiin viikinkiaikana vartiotulia. Metsässä on yli 150-vuotiaita ylväitä mäntyjä, joiden välissä puikkelehtimalla löytää siirtolapuutarhapalstat, heinää rouskuttelevia vuohia ja taiteilijataloja. Vartiosaaressa on yli 50 huvilaa, mutta ainuttakaan ei ole rakennettu sitten 50-luvun. Se takaa osaltaan jännän aikamatkan jonnekin kellastuneiden värikuvien kesäpäiviin.

Ja Satuhäät-faneille mainittakoon, että mielestäni Vartiosaaren tonttukirkko, eli metsäkirkko on Poni ja Aasi -jaksosta tuttu!

Me levitimme piknikviltin kalliolle ja nautimme siitä, että kuluvan kesän perinteiden mukaisesti päivän säätietoihin ei voinut luottaa laisinkaan. Aurinko näytti pitkää nenää ennusteiden sateen mahdollisuudelle ja koleaan ilmaan varustautuneina meille tuli pitkähihaisissamme kuuma. Jälkiruuaksi olikin tarjolla varpaiden huljuttelua meressä. Lapset heittivät kaikki vaatteet pois ja kirmasivat kallioilla ja meressä nakuina – kuten ehdat saariston lapset!

Ps. Jos sinuakin saariston lapsetuttaa, tällä viikolla perjantaihin asti kuljetus Vartiosaareen on ilmainen!

Jaa