Merkittäköön itselleni muistiin, että kahvilavalmistelujen tekeminen pihakirppispäivän aamuna neljän odotuksesta hypernventiloivan lapsen ja yhden aikuisen voimin ei ole se fiksuin mahdollinen suunnitelma. Tai ei ainakaan siinä tapauksessa, jos eräs seurueen jäsenistä päättää karjua, itkeä ja raivokiljua itsensä väsyksiin jo ennen aamukymmentä, kunnes sillä seurueen keittiössä hääräävällä ihmiselläkin on koko päivän hermovarannot kulutettuna miinukselle.

No mutta. Kuten yleensä tapana on, kun vain päästään lähtemään, kaikki lähtee soljumpaan paremmin. Etenkin siinä vaiheessa, kun saimme mukaan ystäväperheen mummeineen. Kuusi kättä ja kolme syliä on todellakin enemmän kuin kaksi kättä ja yksi syli, käytettävissä olevista hermovarannoista puhumattakaan.

Omat mukulani ovat odottaneet Vanhan Herttoniemen pihakirppistä ja mahdollisuutta leikkiä ihan oikean elämän kahvilaa noin 12 kuukauden ajan, eli siitä lähtien, kun viime vuonna pihakirppiksen aikaan rullattiin porkkanaisia herkkuja myyvän Pupu-kahvilan kanssa pitkin kyliä. Nyt meillä sitten oli alle kouluikäistä kahvilahenkilökuntaa lopulta viisin kappalein, ja katsottiinkin parhaaksi parkkeerata kiska paikoilleen Karhutien alussa olevaan puistoon.

Tänä vuonna lasten kahvilan nimi oli Kahvila Kakku ja Kirja. Myimme siis kahvilaherkkujen lisäksi kolmen eri lapsiperheen kirjahyllyistä inventoitu niteitä. Kirjan ostaessaan sai kaupanpäälle kahvin tai etäisesti mansikalta maistuvan punaisen veden, joka olisi ollut mehua, jos en siinä aamun säätämisen aikana olisi lorauttanut mehukanisteriin ihan liikaa vettä. Kiitos kaikille tämän viestin tavoittaville asiakkaille – mahtavia turinoita, tarinoita ja fiiliksiä toitte mukananne!

Monen vuoden räntäsadetuurin jälkeen pihakirppiksen yllä loisti aurinko, mutta eilisen shortsikelit tuntuivat kaukaiselta. Yhdessä yössä Etelä-Euroopasta vellovat ilmamassat vaihtuivat vappua enteilevään Siperian-tuuleen.  Siksi ehkä kävi jännä ilmiö, että väkeä oli liikkeellä paljon, mutta lopulta kirppishumu laantui parissa tunnissa ja meidän tavoin moni muukin pakkaili kimpsut kasaan. Villakerroksista huolimatta tuli vilu.

Kotona keräännyimme pyöreän pöytämme ääreen, keitimme kahvit ja pidimme kahvilan rääppiäiset. Kun pöydällä oli enää murenoita ja kahvipannussa näkyi pohja, kahvilan kassapussukan sisältö jaettiin kahvilanpitäjämukuloiden kesken. Kivasti saivat säästöpossun täytettä kaikki viisi. Förskotilla oli jo aikaisemmin päivällä ostettu kirppikseltä legofigureita, aurinkolasit, My little pony kärryineen, huuliharppu, muffinssi, spinneri ja lasten virkkaussetti.

Jaa: