Multa kysytään välillä, miten ehditään tehdä ruokaa lapsiperheen vaatiman säntillisyyden mukaan useamman kerran päivässä, joka päivä. No ei me aina ehditäkään. Silloin on uunivoileipäpäivä. Joskus ei ehtimisen lisäksi edes jakseta. Silloin tilataan pizzaa.
Tällainen tilanne tuli tällä viikolla, kun raahauduimme parin päivän reissusta kotiin legendaarisen lausahduksen ilmentyminä; väsyneinä mutta onnellisina. Kaapissa ei ollut ruokaa, pöydällä olevat yrtit olivat kuolemaisillaan ja lähikaupassa piipahtaminen tuntui ylivoimaiselta suoritukselta.
Pizzalähettiä odotellessa ehti harjata tuulen tuivertamat hiukset, pestä reissuhiet kainaloista ja levittää väsyryppyisille kasvoille naamion. Sitten vain pizzalaatikot auki hups ja kuopukselle yläkaapin kätköistä purkkiruokaa naps. Kun on tarpeeksi reissussa rähjääntynyt, ei tule edes mieleen kattaa astioita tai aterimia. Silloin syödään ronskisti käsin suoraan loodasta ja ryystetään sokerilimua päälle.
ihanaa että jaoit myös tämän puolen. Ettei unohdu että tekin olette vain ihmisiä…
Tää ei nyt liity nyt niinku yhtään mitenkään tähän ja aika ällökin yhdistää ruokailubloggaukseen tää kommentti, mutta mä oon nyt kahden lapsen jälkeen kärsinyt ihan tajuttomista ovulaatiokivuista ja just koitin googlettaa tietoa ja vinkkejä miten selvitä niistä, mutta en löytänyt kovinkaan paljon infoa aiheesta. Sitten ajattelin että jos joku niin lähiömutsi osais tästäkin kirjottaa ja avata fiksua keskustelua aiheesta, eli jos vaan tästä samasta kärsit, eli melkein ku synnytyskivut iskis joka kuukausi, niin pliis ota aiheeks! Mulle tää tuli ainakin ihan puskista enkä tiedä mikä tähän auttais.
Jep, täällä yksi kohtalotoveri. OVulaatio ei todellakaan jää huomaamatta synnytyksen jälkeen. Syytä / apua en kyllä tiedä.
Näinhän se menee. Joskus ei jaksa tai ehdi. Meillä raejuusto-makaroni-ketsuppi-sörsseli pelastaa (ja jos jääkaapissa on muuta kuin valot, niin kurkut ja tomaatit lautaselle kans). Just eilen tultiin kotiin pitsalaatikoiden kanssa ja lapsi kantoi onnellisena pitseriasta saamaansa tikkaria (argh, siitä perinteestä en niin välitä, mutta toisaalta, lapsi oli niin onnellinen elämänsä toisesta tai kolmannesta tikkarista, joten enpä nyt kauheasti viitsi nipottaa).
Sama täällä. Turvotus, mahakipu ja järkyttävä limatulva jatkuvat päivätolkulla. No, ainakin tietää olla ekstravarovainen, lapsiluku kun on nyt kuopuksen jälkeen täynnä.
Oikeestaan vähän odotan näitä hetkiä. Että voi hyvällä omallatunnolla pistää risaseks!
Hehee, hyvin vahvasti ollaan ihan ihmisiä – jotka tykkää tosi paljon pizzasta! 😀
Kiitos hyvästä postausaiheesta! Laitoin tämän syksyn to do -listalle. Saas nähdä, jos tähän saisin asiantuntijoilta selityksiä ja vinkkejä!
Sörsseli kuulostaa hyvältä pelastajalta, laitetaan mieleen vastaisuuden varalle 😉
😀