Myönnettäköön, että mä en ole pystynyt kovin tarkasti seuraamaan sen uutisointia. Olen kai ihan liian väsynyt ja imetyshormoneiden vallassa, sillä itku tulee jo muutaman lauseen lukemisen jälkeen.

Silmien ummistaminen ei auta mitään, sen tietenkin tiedän. Nepalin viime lauantainen maanjäristys oli pahin alueella yli 80 vuoteen. Kuolleita on yli 5000 tuhatta ja luku kasvaa edelleen. Äitejä, isejä, lapsia, ystäviä. Loukkaantuneita on ainakin 8000 tuhatta ja moni on menettänyt perheenjäsenen lisäksi kodin ja elinkeinon.

Itseäni koskettaa etenkin arvio siitä, että tuhon keskellä elävistä lisääntymisikäisistä naisista joka viides on raskaana. Siellä kuoleman keskellä he kantavat kohdussaan uutta elämää. Raskaudet ja synnytykset eivät häviä minnekään katastrofitilanteessakaan, vaikka neuvolapalveluita tai synnytysapua ei ole saatavilla. Väestöliiton mukaan kriisitilanteissa etenkin tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvaisia. Sairaudet, traumaattiset kokemukset ja väkivalta piinaavat. Tutkimusten mukaan kriisitilanteissa naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on normaalia yleisempää. Se voisin olla minä. Ne voisivat olla lapsiani.

Auta. Autetaan yhdessä. Perustimme Suomen Blogimediassa bloggaajien virtuaalisen avustuslippaan Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Osallistuthan sinäkin lahjoittamalla rahaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon verkkopankkimaksulla tai luottokortilla. Levitä myös omissa somekanavissasi tietoa keräyksistä. Voit lahjoittaa myös soittamalla 0600-12220 (20,28 euroa + ppm) tai lähettämällä tekstiviestien SPR numeroon 16499 (15 euroa).

Tämä muistutti mua taas siitä, että kummilapsiprojektimme on kesken. Vanhemmillani on kaksi kummilasta Sri Lankassa, samanikäiset lapset kuin nuorimmat sisarukseni ovat. Aikomuksenani on ollut seurata äitini ja isäni esimerkkiä ja auttaa muulloinkin kuin tällaisten Nepalin kaltaisten akuuttien kriisitilanteiden aukaistessa silmäni.

Jaa: