Minä olen ollut noina yön tunteina järkytyksestä ihan lamaantunut. Vaikka esikoisen aikana todellakin sai tottua itkun tyynnyttelyyn, olen ihan ulalla, kun kyseessä onkin vauva, joka ei huoli rintaa lohdutukseksi. Tissin näkeminen lisää kipuitkun joukkoon raivoa. Nyt pois siitä se nahkalerpake!
On myös jännä, miten syvälle kroppani muistiin vauvan itku on porautunut. Kun tuollaista huutavaa itkua ei ole – onneksi, ONNEKSI – joutunut tämän vauvan kanssa juurikaan kestää, kropasta nousee heti esiin tuntemukset vauvavuodelta kolmen vuoden takaa. Vaikka henkeä haukkovaa itkua ei olisi kestänyt kuin muutaman minuutin, minun ylleni on valahtanut synkeän musta ja raskas epätoivo. Tiedättekö, vähän samalla tavalla kuin jonkun ennen oksennustautia nautitun ruuan tuoksu saattaa saada vielä vuosienkin kuluttua pahan olon vellomaan vatsassa. Kroppa muistaa.
Eräänä yönä hyvin nukkuva esikoinenkin lopulta heräsi vauvan itkuun. Kun viereisestä sängystä alkoi kuulua lakanoiden kahinaa, manasin jo mielessäni, että voi helvetti, nyt sieltäkin alkaa kuulua itkua tai vähintään marinaa siitä, ettei saa nukutuksi.
Sen sijaan pimeän makuuhuoneen täytti lastensängystä kuuluva laulu. ”Aa aa Heikki, kissa se langoilla leikki. Ei saa lankoja sotkea, ei saa lankoja sotkea.”
Esikoinen lauloi lohtulauluksi nimeämääni lastenlaulua. Sitä samaista, jota lauloin hänelle tuhansia ja tuhansia kertoja niinä pitkinä tunteina kolme vuotta sitten, kun elämään ei mahtunut muuta kuin itku. Sitä samaista, jota olen nytkin laulanut kuopukselle, mutta jolle on ollut verrattain vähän käyttöä.
En tiedä, lauloiko hän sitä itselleen, mutta uskoisin laulun olleen tarkoitettu veljelle. Esikoinen jatkoi laulumantraa, vauvan itku vaimeni ja pian lastensängyssä lakanat taas kahisivat. Molemmat lapset nukahtivat. Aamulla esikoinen ei muistanut koko tapahtumaa. Mutta minä ja mies muistamme sen varmasti loppuelämämme. Jotain ollaan tehty oikein, kun ollaan saatu kasvatettua noin ihana ja empatiakykyinen kolmevuotias ja sisko.
Voi Minime, ihana isosisko! Täälläkin pienempi on saanut Panadolia, ei tosin hampaiden takia vaan järkyttävän kuumeen takia. Kaverina pienellä on myös karmea räkätauti ja yskä. Tulispa ne hampaatkin samaan syssyyn… Parempia öitä sinne lähiöön!
Aivan ihana isosisko! <3
Hän on, aivan uskomattoman ihana! Kuume ja räkätauti kuulostaa kurjalta, toivottavasti pian helpottaa (tai tulisivat samaan kamaluuteen ne hampaatkin).
Niin on! Kuopus saa olla hurjan onnellinen, että on hänet siskokseen saanut.
Huh, tuli ihan kyyneleet silmiin. Ihana tyttö.
Laura
Voi että, ihana isosisko �� Teksti sai kyllä hymyn huulille. Nyt valmistautumaan oman pienen neidin hammasitkuihin, lohtulaulua laulava sisarus puuttuu ��
No arvaappa, tuliko mulle siinä tilanteessa 🙂 Hän on kyllä niin upea likka <3
Tippa tuli linssiin täälläkin, ihana lohduttava isosisko! 🙂
Veikkaan että täällä meillä on samainen ”kroppa muistaa” -fiilis itkujen suhteen. Toinen lapsi on nyt tulossa ja esikoisen vauva-aika kuulostaa hyvinkin samanlaiselta kuin teidän, huutoa oli ja paljon ja paikallaan ei voinut olla hetkeäkään. Miehen kanssa juuri tänään mietittiin että on sitä ihminen kummallinen kun toisen kertaan on lähdössä sellaiseen showhun… Muistimme muun muassa termin ”suihkunukutus” eli kun toinen kävi suihkussa niin toinen hengasi siinä lähellä, koska suihkun ääneen vauva saattoi nukahtaa. 😀 Nyt vielä naurattaa…
Hän on tosiaan sitä, ihana isosisko. Jaksamista sinne hampaiden kanssa!
Eikä, tuli ihan itku näissä viimeisen kolmanneksen hormonihöyryissä, niin ihana pieni <3
<3
Voi ei miten ihana sisko 🙂
Laulu on muuten tuttu omasta lapsuudesta, mummon kanssa sitä laulettiin. Tosin sanat meillä oli:
Aa aa heikki, kissa se langoilla leikki,
ai jai veitikkaa, ei saa lankoja sotkea.
Ihana isosisko, voihan snif <3
Niin mielettömän ihanaa❤ täällä(kin) tuli pari kyyneltä ulos liikutuksesta.
Oi, ihana isosisko! Meidän samanikäinen ei vielä tee hampaita, mutta pian se on varmasti meilläkin edessä. Saa nähdä kuullaanko meillä lohtulauluja! 😀
Liikkis. Voi miten onnekas pikkuveli ja tietty isosisko kans. <3
Sama tilanne täällä!! Hellyttävää <3
Voi että <3 Kyllä jo pienetkin lapset osaa lohduttaa. Meidän esikoinen 2 v 4 kk lohdutti pikkusiskoaan (3 kk), joka itki lohduttomasti autossa turvakaukalossaan: rakas sisko, ihan kohta ollaan kotona <3 Tai saattaa käydä sanomassa itkevälle vauvalle, että ei mitään hätää.
Käytin omalle pojalleni camomilla helmiä. Niitä saa luontaistuotekaupoista.
Ihana tilanne. Toi empatiakyvyn näkeminen omissa lapsissa on kyllä palkitsevaa! Meillä vauhdikas ja vahvaluontoinen 4,5-vuotias on mitä huolehtivaisin isoveli. Sulattaa päivittäin!
Tämän mutsin silmiin nousi kyyneleet. Voi ihanuus! <3
Moi Hanne:)
Esittelen meidän ruotsalaisia muotituotteita julkkiksille ja merkittävimmille bloggaajille.
Koska tyylisi sopii yhteen tuotemerkkimme kanssa, haluaiimme sinun testaavan paria.
Meilaa minulle niin lähetän lisätietoja.
Hauskaa päivänjatkoa!!
Carl@sudio.se