Yhteistyössä Kiasma ja Suomen Blogimedia

Kevätaurinko, kuivat kadut ja päivä päivältä pitenevät illat houkuttelevat taas nauttimaan kotikaupungista ja sen riennoista kello neljän jälkeenkin. Kuluneena talvena on tullut könötettyä illat pitkälti kotona, kun itselläni ei ole oikein ollut pimeyden keskellä energiaa muuhun. Esikoisella energiaa sen sijaan piisaa, ja hän on iloissaan, kun saa mutsinsa taas useammin kanssaan kylille. Hiljan kävimme koko perheen voimin remontin jäljiltä avatussa Kiasmassa.

Kiasma on niitä museoita, joihin on tullut lasten saamisen jälkeen lisää syvyyttä. Lapsen kanssa teosten äärellä pysähtyy ihan eri tavalla, kun joutuu vastaamaan kysymyksiin, kuten miksi maalauksen mies on surullinen tai miksi valas (urkuteos aikaisemmassa näyttelyssä) hengittää. Kai nykytaide on aina myös jollain tasolla lähellä lapsen maailmaa, monesti mukavan hullunkurista ja yleensä kiinnostavan värikästä. Tykkään itse myös siitä, että yleensä jokaisesta kokoelmasta löytyy ainakin yksi teos, johon voi itse osallistua jollakin tavalla.

Kiasmaan tuntee aina olevansa tervetullut lasten kanssa. Ei mulla huonoja kokemuksia ole muistakaan museoista, mutta Kiasmassa meno on sopivalla tavalla mutkatonta tällaisille taideamatööreille. Lisäksi siellä on sopivasti menoa ja elämää, eikä siksi lapsiperheenä tule olo kuin ajaisi sirkusvaunuilla suoraan kirkkoon. Vaunujen kanssa on helppo kulkea (tuli testattua nyt ensimmäistä kertaa, kun kuopus nukkui alkuun vaunuissa), ja välillä onnistunut näyttelykokemus kulminoituu siihen, että vessassa on kunnon vaipanvaihtopiste ja että kerrosten välillä kulkevissa liuskoissa saa juosta innoissaan kikattaen.

Me testattiin tällä kertaa lapsille suunnattu Kiasma-monsterin kierros, jonka voi tehdä omatoimisesti tai maksullisena opastuskierroksena. Kierros on tällä hetkellä neljännen kerroksen Face to Face -muotokuvanäyttelyssä, josta Kiasma-monsteri on valinnut omat suosikkinsa ja merkinnyt lattiaan polut niiden luo. Me käytiin kierros läpi ihan meidän sakkina, ja monsterin merkinnät toivat kivan lisänsä näyttelyn antiin. Monsterin valitsemien teosten luona oli lisäkysymyksiä, joita pystyi pohtimaan lapsen kanssa. Tuli siinä mietittyä kolmevuotiaan kanssa muun muassa, minkälainen hän on vanhana ja mikä tekee ihmisestä onnellisen näköisen.

Meille tuo Monsterin kierros oli ihan uusi juttu, vaikka käytiinkin katsomassa aikoinaan Kiasma Hits -näyttely, jossa museon Monsteri ensimmäistä kertaa seikkaili mukana. Jos jommankumman lapsen synttärit osuisivat kesään, voisin hyvinkin kuvitella ulkoistavani joskus synttärit Kiasmalle. Silloin lapset osallistuisivat ensin ohjatulle monsteri-kierrokselle, minkä jälkeen pidettäisiin synttäripiknik vaikka viereisellä Musiikkitalon nurtsilla. Ja jos ulkona sataisi, en uskoisi kiasmalaisten pistävän pahaksi pientä omatoimista mehucocktailtilaisuutta ison sisääntuloaulan sohvilla. Jos täysin tahtoisi ulkoistaa homman, Kiasmastahan löytyy myös oma pätevä kahvila.

//Lisäys 20.3.2015// Kiasmasta tuli terkut, että aulan sohvilla mehukemujen pitäminen ei ole toivottavaa. Mutta naulakkojen viereisillä penkeillä omia eväitä voi pupeltaa, samaten kuin Kiasma-teatterin lämpiössä silloin kun siellä ei ole esityksiä käynnissä.

Tulevasta lauantaista 21. maaliskuuta lähtien aina huhtikuun loppuun asti Kiasmassa järjestetään lauantaisin lapsille nykytaidetyöpajoja (pääsiäisenä pajaa ei ole). Tekemistä löytyy kuulemma kaikenikäisille lapsille kolmevuotiaasta ylöspäin. Joka kuun ensimmäisenä perjantaina Kiasmaan pääse ilmaiseksi. Ja kesäkuun kuudentena päivänä on tulossa Skidipäivä. Mä arvostan kovasti, että Kiasma ottaa näin avosylin vastaan myös tulevat taiteenrakastajat ja museokoluajat.

Minkälaisia museokokemuksia teillä on lasten kanssa? Käyttekö mieluiten näyttelyissä perheen kanssa, yksin vai aikuisseurassa? Kiasmassa on tällä hetkellä myös valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen superkiinnostavalta vaikuttava näyttely, mutta koska tarjolla on sen verran kovaa kalua, käyn kokemassa sen myöhemmin poikkeuksellisesti ilman lapsia.

Jaa: