Isona oleminen on varmasti jännää ja kutkuttavaa. Saa tehdä mitä vain. Isona on sellaisen ikäinen, joka on koulussa. Mutta koulussa on vielä lapsi. Sitten on aikuinen, kun on äidin veljen ikäinen, 14-vuotias.
Lasten ja aikuisten juttujen välille on tärkeää vetää rajoja. Pysyy joku roti. Että on aikuisten purkat ja lasten purkat. Aikuisten tuolit ja lasten tuolit. Ja lasten käsipesuallas yleisissä vessoissa, se saa aina iloiseksi. Aikuinen en vielä tahtoisi olla, vaikka onkin välillä kivaa olla äidin kanssa samikset.
Mutta isona olemisesta haaveilen aina välillä. Nimittäin sitten kun minä olen iso:
- Syödessä ei tarvitse käyttää harsoa suojaamassa vaatteita.
- Otan kuvia äidin kameralla ja kirjoitan blogia.
- Laitan huulipunaa.
- Saan mennä kouluun.
- Menen isin kanssa salibandytreeneihin ja äidin kanssa bodypumppiin.
- Saan sheivata höylällä.
- Käytän äidin sormuksia.
- Osaan lukea, ommella ja ajaa pyörällä.
- Saan olla yksin kotona.
- Minulla on parta niin kuin isillä.
- Saan kävellä tien yli ilman, että pidän äidin, isin tai jonkun aikuisen kädestä kiinni.
- Menen töihin metroon.
Rakas äidin kulta. Vielä niin pieni, mutta jo niin iso.
Parta niinkuin isillä ja töihin metroon <3
Antaa kaikkien kukkien kukkia 😀 Ihana Minime!
Hän on kyllä niin ihana, että ei voisi olla onnellisempi mutsi, että on hänenlaisensa lapsen elämäänsä saanut 🙂
Ihana postaus <3 hymyilytti tälläista lapsetonta opiskelijaakin ��
Voi pieni muru <3 Mä niin jo täällä odotan, että saan tietää, mitä tämä pieni ihana lapseni oikein ajattelee: missä hän on töissä ja onko naamassa karvoja :D T. Sansuli
😀 voih <3
Ihana! Mun pikkuveliki suunnitteli jo samanikäisenä partaansa, mut ei aikonut kasvattaa pistelevää partaa, niinku isällänsä 😀 Innolla odotan oman taaperon tulevaisuudensuunnitelmia, tosin pitäisi ensin hänen varmaan oppia puhumaan.
Sit vielä haluan sanoa, että väsymyksestäsi huolimatta vaikutat kyllä täysin täyspäiseltä, ja blogiasi on ilo lukea sen aitouden ja hyvän kirjoitustaitosi ansiosta.
(Tämä oli mun ihan eka komentti mihinkään blogiin ikinä 🙂
– Lissu
Yks päivä kehuin 2-vuotiadtani, että hän on jo iso poika. Hän siihen hilpeänä vastasi, että nyt minä voin ostaa mopon! Öö, no et ihan niin iso kuitenkaan. Hän haluaa siis mopon ja on sanottu, että isona hän saa mopon.
Kiva kuulla 🙂
Se on kyllä niin siistiä, kun noi minit oppivat puhumaan ja miettimään. Ihan jo käytännöllisyydenkin kannalta. On vähän helpompaa elää, kun tietää, että nyt parutaan sen takia, että sukan sauma on housujen lahkeen alla rytyssä.
🙂
Mahtavaa, että uskaltauduit kommentoimaan! Nyt lisää vaan tulemaan! Ja hauska kuulla, että muillakin naperoilla on suunnitelmana kasvattaa parta 😀
Blogi on aika hyvä ja ilmainen terapeutti, joka auttaa pysymään täyspäisenä väsymyksenkin keskellä 🙂
Hahhaha, hän oli tarkkana! Se on kyllä jännä, miten nuo ihan pienetkin poimivat aikuisten puheista juttuja ja saattavat vielä muistaa ne pitkien aikojen jälkeenkin.