Että mitähän helvettiä sitä päässä liikkuu, kun moisista fantasioi. Ajatuksessa on yhtä paljon itua kuin fiilistellä ylimääräisten kilojen laihduttamista salmonellaan sairastumisella. Ja sitten kun sen salmonellan ottaa vastaan levelillä lapsiperhe, kaikenlaiset muutkin fantasiat ja päiväunet voi heti hinkata hikisellä ja ripulisontaisella rätillä mielestään.
Ei ole onneksi salmonella. Mutta on influenssa, jollaista en ole ennen kokenut. En ole aikaisemmin pitänyt influenssarokotetta järkevänä ajatuksena, mutta tämä viikko on saanut miettimään asiaa uudestaan. Vain sairaalaan asti vienyt keuhkokuume on saanut voimat näin pois. Silti sitä normiarkea täytyy yrittää pyörittää säästöliekillä, vaikka oikeasti on niin väsynyt, että pyyhkii räkänsä paitaansa, kun ei jaksa nousta hakemaan paperia.
Ansaitsisin jonkun vanhemmuuden oksupaska -kunniamerkin siitä miehen työyöstä, kun kuulen lapsen tyhjentävän vatsaansa parisänkyymme samalla kun itse olen sen verran kiinni takapuolestani vessanpytystä, että on parempi olla nousematta ylös. Influenssan eteneminen vatsaan asti on kyllä sellainen viemärireitti, että sitä pitkin pulikoidessa otetaan ihmiseltä luulot pois.
En tiedä kummasta olen onnellisempi, siitä että kuopus on ollut täysin terveenä vai että esikoinen on ollut samassa taudissa ja aivan yhtä voimaton kuin minä. Kuluttavin vaihde on ehkä nyt, kun minä taudin kanssa jälkijunassa tuleva olen yhtä iloista ja jaksavaista seuraa kuin merisiili ja yksi lapsi vetää hyperaktiivisena kenguruna ja toinen luulee jo olevansa terveempi kuin onkaan. Miten paljon tappelua, tahallista ärsytystä, vaarallisiin tilanteisiin päätymistä, suoranaista idiotismia ja kipeän vatsani päälle tehtyjä ninjapomppuja voi ihan vain yhteen iltaan mahtua?
Kun tästä joskus selvitään, pidän sovittuna, että tällä viikolla kuitattiin myös se joulukuun perinteinen vatsatautiepidemia. Ei tartte tulla. Mä muistan taas erinomaisen tarkasti, miten ihanaa on olla terve.
Parempaa vointia teille pikaisesti!
Ja kiitos muistutuksesta, ne rokotteet on vieläkin varaamatta! Nyt häly kännykkään ja aamulla soitto neuvolaan. Lasten myötä oon rokotteen ottanu ja muksuille kans. Tosin meillä mies ei ole ottanut, mutta on välttänyt taudin silti toistaiseksi.
Voimia ja tsemppiä. Lapsista huolehtiminen sairaana on sanoinkuvaamattoman karseaa. Jokainen sairastettu tunti on kuitenkin kohti paranemista.
Sikainfluenssan kerran kokeneena, ei ole harhaluuloja enää!! Ja influenssapiikki tökätään kankkuuni joka vuosi. Tsemppiä.
Tunnen tuskasi. Täällä esikoinen ollut kipeä useamman viikon, huomenna taidetaan saada neljä viikkoa täyteen. Alkoi pienellä lämmöllä, jatkui paskatautina, vaihtui kuumeeseen ja jäätävään yskään, muuttui räkänokaksi. Juuri, kun ajattelin, että nyt tervehdytään, niin kappas, Yrjöhän se kylään paineli. Tyypin (2,5v.) ekat yrjöilysetit. No senkin luulin loppuneen, eilen jaksoi jo leikkiä ja oksennettu viimeksi toissa yönä, niin eiköhän tänään alkuillasta taas oksu tullut. Minipotilas itsekin on aivan hämillään.
Päälle 8kk tirpan kohta pari viikkoa kestänyt räkänokkailu, niin ohhoh. Tissin syöminen kun on miellyttävää räkää täynnä olevan nenän kanssa.
Ja entäs sitten, kun miesflunssakin iski mieheen, onneksi se taitaa olla melkein ohi. Oi voi. Nyt kiertää itselläkin mahassa. Saatana sentään, jos Rippekin tulee seuraksi. Ollaan oltu liian terveitä. Paranemisia sinne!
Tsemppiä ja kiitos päivän nauruista, tykkään kun sanoitat nuita hikiripulipaskajuttuja. Joskus elämä vaan on sitä, ja sillon on kiva tietää että jollain muullakin on.
Voimia ja pikaista paranemista!!! Influenssarokote on just sellainen, että sille hymistellään niin kauan, että itse kerran sairastaa sen taudin. Itse ”onneksi” sairastin jo v. 2014 eli hyvissä ajoin ennen lapsia ja se oli silloinkin karsee (tosin sain nukkua n. 20 h/vrk)…
Voi jösses, tsemppiä. Meillä lapset (4v 1v3kk) ovat olleet ihmeen terveitä oikeastaan aina. Ja nyt heti perään kaduttaa, että sanoin noin ääneen, koska universumi kostaa tuollaiset ylimieliset lausahdukset. Ollaan kyllä otettu kaikille influenssarokotukset, koska aikanaan makasin siinä taudissa lähestulkoon koomassa – luojan kiitos se oli ennen lapsia. Mutta asuin silloin yksin ja luulin, että kuolen. Niin karmeaa se oli. Eihän rokotus 100% varma ole, mutta jospa se vähän auttaisi.
Tiedän, että silti on vain ajan kysymys, kun meillä koetaan samaa mitä teillä. Meillä myös mies tekee vuorotyötä ja olen usein yksin lasten kanssa. Päiväkodista tuli jo viestiä, että nyt siellä pyörii harvinaisen ärhäkkä mahatauti, enterorokkoa, täitä ja kihomatoja. Että niitä odotellessa…
Minä olen monesti ajatellut, että varmaan sen jälkeen otetaan kiltisti influenssarokotteet, kun tauti kerran sairastetaan. Tänä vuonna kuitenkin käytiin piikit ottamassa, vaikkei tautia ole koettu.
En tiedä uskallanko sanoa (tai siis kirjoittaa) että meillä onneksi lapset ovat olleet vain räkätaudissa ja yskässä, päiväkodissa on jyllännyt ärhäkkää nuhakuumetta ja vatsatautia. Toistaiseksi on skipannut meidät… Kiitos silti päivän nauruista, samalla kuitenkin sympatiat sinne, onneksi olette jo voiton puolella!
No mutta eikö unelmaduunissa voisi järjestää kalenteriin ylimmän kuvan kaltaisen viltti ja villasukka -hyvinvointipäivän! Ja kun sitä viettäisi terveenä, niin se tuntuisi sitäkin mukavammalta.
Samaistun täysin! Luulen sairastavani influenssaa: korkea kuume, hirveät lihassäryt ja kova päänsärky. Kotona hoidettava 1 ja 3 v.lapset.
Oletteko harkinneet, että mies jäisi kotiin? Me mietittiin tätä eilen, mutta päätettiin, että mies menee opetushommiin, kun sattui vain muutama pidettävä tunti. Hänen tullessa kotiin en päässyt enäää sängystä ylös, niin kipeä olin. Onneksi eskarilainen pystyi hetken leikittämään sisaruksiaan. Tänään mietittiin taas tätä vaihtoehtoa, mutta vahvoilla särkylääkkeillä olo jo aavistuksen parempi. Mieskin totesi, että melkein lasten heitteillejättöhän se olisi, jos jättäisi lapset sellaisen äidin hoiviin, joka ei pysty päätänsä tyynystä nostamaan…
Tänään olo tosiaan aavistuksen parempi, mutta kyllä ottaa lasten huuto ja kitinä hermoon. Ja tuntuu, että ne kitisevät ja vaativat KOKO AJAN jotain -oikeasti eivät ehkä tavallista enempää vaadikaan, mutta kun itse vaan haluaisi maata pimeässä, hiljaisessa huoneessa..
Tsempit kohtalotoverilta!
Lisään vielä, että tarkoitin kommentin ystävälliseksi ideaksi, en sarkastiseksi piikiksi.
Kiitos, minä ja esikoinen aletaan olla jo pahimmasta selvinneitä, mutta tänään perheen lopuillakin tyypeillä nousi kuume. Että nähdään ulkomaailma sitten joskus joulua ennen 😀
Kiitos. Se on karseaa. Siksi olenkin ollut ihan hyvilläni, että toinen lapsista on ihan yhtä voimaton kuin minäkin.
Juu, kyllä vahvasti laitetaan mietintään täälläkin. Olisi tämänkin viikon voinut jotenkin muuten käyttää, etenkin nyt, kun olisi aika hurja määrä asioita hoidettavana ennen vuodenvaihdetta.
Hyyyh, kuulostaa kamalalta! Mä jotenkin optimistina toivon, että meidän sairastelut on nyt tässä.
Kyllä, ripulisinta paskaa se elo on välillä ihan jokaisella 😀
Myönnän, että näin tosiaan on omalla kohdallani. En ole influenssaa tietääkseni koskaan sairastanut, mutta tämä yksi kerta kyllä riittää.
En tiedä oliko se viime viikolla vai koska, mutta kävin kans keulimaan sillä, että lapset eivät ole kuluneen reilun puolen vuoden aikana ole olleet kuin kerran nuhaflunssassa. Ja kabum! Sen siitä sai 😀 Mutta joo, opinpahan ainakin, miksi sitä rokotetta soisi mietittävän. Olisin mielelläni käyttänyt tämän viikon johonkin muuhun kuin horkassa tärisemiseen ja valveunien näkemiseen.
Ihana cocktail teillä päiväkodilla olisi tarjota, huhhhuh!
Näin tosiaan taitaa meidän kohdalla käydä. Nyt ovat perheen kaksi viimeistäkin kuumeessa. Tosin niin toimintakuntoisia, että saattaapi olla ihan vain perusflunssaa tuo.
Meillekin on tarjoilut vain yhden kerran nuhaflunssaa kunnes bum! Nyt toivon, että tämä olikin tässä. Tämä tauti vastaa viittäkymmentä perusflunssaa ja kymmentä oksennustautia, joten koen oikeudenmukaiseksi, että sellaisia ei enää tule 😀
Varmasti voisikin, mutta käytän ne päivät mielellään vaikka johonkin kivaan kaupunkiseikkailuun perheen kanssa 🙂 Mutta onneksi riittää hyvin, että saa viltti- ja villasukkahyvinvointi-illankin silloin tällöin lasten mentyä nukkumaan. Tuo haavekuvani on tosiaan joku järjetön päähänpisto niiltä työajoilta, kun stressi jyllää. Sellaisia hetkiä kun unelmaduunissa on – mutta siitä lisää maaliskuussa ilmestyvässä Unelmahommissa-kirjassa 🙂
Äh, kuulostaa kamalalta – ja niin tutulta! Miten voikaan jokaine kitinä ja natina osua kiukkusuoneen ja se ihan perus lapsiperhemeteli räjäyttää korvat.
Meillä mies on välillä ollut lasten kanssa kotona, jos olen ollut esimerkiksi oksennustaudissa ja ihan kykenemätön hoitamaan lapsia. Nyt tilanne helpotti se, että esikoinen oli ihan yhtä kanttuvei kuin minä ja kuopus on voinut terveenä olla päiväkodissa. Illat ovat olleet sitten mielenkiintoisia, mutta onneksi mies on jeesinyt esimerkiksi tekemällä iltapalat valmiiksi.
Tsempit sinne myös!
Paranemisia teille! Tunnustan myös itsekin joskus haaveilleeni jostain pienestä flunssasta, että saisi hyvän suun lepäillä. Mutta sitten kun on edes se flunssa, niin mitään muuta ei toivo niin paljon kuin että paranisi. Onneksi tämä vuosi kotona kahden kanssa on mennyt vähillä sairasteluilla sekä omalta että lasten osalta, mutta viime vuonna mies sairasti keuhkokuumeen ollessaan kotona lapsen kanssa. Buranan voimalla sai kuumeen pysymään sen verran kurissa, että jaksoi päivät ja tullessani töistä meni nukkumaan ja nukkui aamuun asti. Työnantaja olisi varmaan ymmärtänyt tilanteen, mutta onneksi pärjättiin näinkin.
Pikaista paranemista! Vatsatautiin kannattaa kokeilla Osmosalia ja maitohappobakteereita, paraneminen nopeutuu 🙂
Hui, hurjalta kuulostaa keuhkokuume ja lastenhoidon yhdistäminen. Mä sairastin sen oman viheliäisen ja sairaalaan yli viikoksi vieneen tautini ennen lapsia, mutta se oli ihan tarpeeksi hirveää jo niin. Onneksi sun mies sai sitten illat nukkua, kun tulit kotiin.
Mikäköhän mielenvika saa joskus tosiaan fantasioimaan sairastamisesta lepäilyn takia. Ihan kertakaikkisen järjetöntä. Nyt kun elämä alkaa taas voittaa, oon niin onnellinen pienistä asioista. Ja jes, huomenna ehkä pääsee jo ulos viiikon sisällä könöttämisen jälkeen!
Kiitos, nyt aletaan jo melkein olla vain ”ihan” perusflunssassa enää. Eipä muuten tulleet siinä sairastaessa edes mieleen maitohappobakteerit ja muut, harmi!
Toivottavasti siellä voidaan jo paremmin. Mulla tulee elävästi mieleen muisto menneiltä vuosilta, kun meillä oli kaikilla viidellä yhtäaikaa noro. Lapsiportilla rajattiin koko kööri keittiöön – koska kokolattiamatto. Maattiin Fredden kanssa lattialla, ja otettiin puolen tunnin vuoroja yhden kaksjapuolveen ja kahden 8 kuukautisen oksentaessa ja ripuloidessa pitkin keittiötä. Se oli elämää se…
Ai kauhee, kuulostaa niin horrorilta tuo teidän sairastaminen. Vaikka tietty jälkikäteen siinä EHKÄ osaa nähdä jo vähän mehevän ja hauskan lapsiperhetarinan juurta 😀 Meillä onneksi aletaan olla jo paremmissa voinneissa, huh!