Jännä, miten sitä joskus huomaa jossain stressihourepäissään miettivänsä, että joku flunssa tähän väliin voisi olla jopa ihan jees. Saisi hyvän syyn vain hetken ajan rauhassa kelailla mielen nauhoja, istuskella vilttien alla kuumaa mustaherukkamehua juoden ja nauttia kodin huoneissa vaeltavasta hiljaisuudesta. Kun päiväuniltaan joutaisi, voisi vähän lukea lehtiä tai katsoa pari leffaa. Ja muutamassa päivässä taas takaisin normiarkeen noin vain!

Että mitähän helvettiä sitä päässä liikkuu, kun moisista fantasioi. Ajatuksessa on yhtä paljon itua kuin fiilistellä ylimääräisten kilojen laihduttamista salmonellaan sairastumisella. Ja sitten kun sen salmonellan ottaa vastaan levelillä lapsiperhe, kaikenlaiset muutkin fantasiat ja päiväunet voi heti hinkata hikisellä ja ripulisontaisella rätillä mielestään.

Ei ole onneksi salmonella. Mutta on influenssa, jollaista en ole ennen kokenut. En ole aikaisemmin pitänyt influenssarokotetta järkevänä ajatuksena, mutta tämä viikko on saanut miettimään asiaa uudestaan. Vain sairaalaan asti vienyt keuhkokuume on saanut voimat näin pois. Silti sitä normiarkea täytyy yrittää pyörittää säästöliekillä, vaikka oikeasti on niin väsynyt, että pyyhkii räkänsä paitaansa, kun ei jaksa nousta hakemaan paperia.

Ansaitsisin jonkun vanhemmuuden oksupaska -kunniamerkin siitä miehen työyöstä, kun kuulen lapsen tyhjentävän vatsaansa parisänkyymme samalla kun itse olen sen verran kiinni takapuolestani vessanpytystä, että on parempi olla nousematta ylös. Influenssan eteneminen vatsaan asti on kyllä sellainen viemärireitti, että sitä pitkin pulikoidessa otetaan ihmiseltä luulot pois.

En tiedä kummasta olen onnellisempi, siitä että kuopus on ollut täysin terveenä vai että esikoinen on ollut samassa taudissa ja aivan yhtä voimaton kuin minä. Kuluttavin vaihde on ehkä nyt, kun minä taudin kanssa jälkijunassa tuleva olen yhtä iloista ja jaksavaista seuraa kuin merisiili ja yksi lapsi vetää hyperaktiivisena kenguruna ja toinen luulee jo olevansa terveempi kuin onkaan. Miten paljon tappelua, tahallista ärsytystä, vaarallisiin tilanteisiin päätymistä, suoranaista idiotismia ja kipeän vatsani päälle tehtyjä ninjapomppuja voi ihan vain yhteen iltaan mahtua?

Kun tästä joskus selvitään, pidän sovittuna, että tällä viikolla kuitattiin myös se joulukuun perinteinen vatsatautiepidemia. Ei tartte tulla. Mä muistan taas erinomaisen tarkasti, miten ihanaa on olla terve.

Jaa: