Jos vauvavuosi on tuntunut kuluvan liiankin rivakkaan tahtiin, kulunut kuukausi suorastaan juoksi. Hymyilevä tähtisilmämme on nyt viisi kuukautta vanha. Hän on yhä enemmän hän, eikä vain suloinen pötkylä vauvaa. Hän kuuluu tähän perheeseen niin täydellisesti, että katsellessa valokuvia kolmihenkisen perheen ajoilta, tuntuvat kuvat kovin epätodellisilta ja vajailta. 

Kuukauden suuriin saavutuksiin laitettakoon, että Minihe malttaa välillä keskittyä syömään myös päivisin. Se ei ole silti auttanut rikkonaisiin öihin, päinvastoin.

Viiden kuukauden iässä Minihe:

– Kääntyilee. Kierähtelee näppärästi niin selältä vatsalleen kuin vatsalta selälleen. Välillä näyttää siltä, että hän aikoo ottaa maailman haltuun liikkumalla kuin pyörivä tynnyri.

– Pyörii napansa ympäri ja semiryömii. Lattialla ollessaan pyörii napansa ympäri väkkäränä. Varsinaisesta ryömimisestä ei voida vielä puhua, mutta enää ei myöskään voi luottaa siihen, että vauva pysyy siinä paikassa, mihin hänet lasken.

– Pyrkii ylös. Jätkä on selvästi sitä mieltä, että nyt pitäisi jo päästä ylös. Taidot vaan eivät riitä. Vatsallaan ollessaan hän nostaa itsensä käsien varaan ja saa melkein jo polvetkin ylös lattiasta. Tässähän voidaan pian ruveta tekemään lankkuja yhdessä! Sitterissä hän tekee vatsalihasliikkeitä pyrkiessään istualleen. On mielissään leikistä, jossa häntä vedetään makuuasennosta ensin istualleen ja sitten seisomaan. Tykkää myös seisoskella tuettuna.

– Nukkuu kahdet päiväunet. Ensimmäisille unille simahdetaan noin 9–10 aikaan toisille 13–14 aikaan. Unta riittää molemmilla kerroilla pariksi tunniksi. Saattaa vielä joskus torkahtaa iltasellakin, jos olemme esimerkiksi vaunuilla liikkeessä.

– Malttaa välillä syödä jo päivisinkin. Taas tuli todettua, että aina kun jostain valittaa, asiat alkavat sujumaan heti seuraavana päivänä. Minihe ei ole malttanut oikein keskittyä syömään päivisin, mutta nykyään sekin onnistuu jo paremmin. Mitään rinnalla notkujaa hänestä ei silti missään nimessä saa. Syö kahden–kolmen tunnin välein.

– Yöt ovat todella rikkonaisia. Yöunille mennään yhdeksän jälkeen, aamut alkavat seiskan jälkeen. Vaikka ruoka nykyään maistuu paremmin päiväsaikaankin, yöt ovat entistä rikkonaisempia. Enää edes alkuun ei tule pidempää unipätkää, vaan jätkä heräilee puolentoista–kahden tunnin välein. Tai vielä useammin. Onni on se, että hän ei juuri itkeskele, vaan herää syömään, pika-aterioi ja nukahtaa uudelleen.

Hän on kuitenkin myös alkanut kiehnäämään niin että uneni häiriintyy silloinkin, kun olisi mahdollista nukkua. Sitä myötä kun hän on tajunnut, ettei olekaan osa minua, on hän alkanut potea välillä eroahdistusta. Vaikka laittaisin hänet nukkumaan ihan kiinni mieheen, hän on muutamassa minuutissa könynnyt kiinni kylkeeni.

Ja minä alan olla todella väsynyt. Kun välissä oli jo parin viikon ajan parempia öitä kahdella-kolmella herätyksellä, aloin saada toivetta paremmasta. Ja kai siksi annoin itselleni myös luvan olla väsynyt. Ja nyt mä olen niin todella todella väsynyt, että siitä marisemiseen ja toimintasuunnitelman tekemiseen pitää omistaa lähitulevaisuudessa ihan oma postauksensa.

– Hullaantuu kurkistusleikeistä. Vielä kuukausi sitten ei ihan hokannut, mikä pointti kurkistusleikeissä on. Mutta nyt on homman nimi eri! Nauraa kräkistäen, kun tuttu naama ilmestyy harson tai käsien takaa. Kukkuu!

– On alkanut saada hiuksia. Irronneen syntymätukan tilalle on alkanut kasvaa ohutta haiventa. Vaikka hiuksia ei kauempaa vielä edes erota, on päälaelle muodostumassa ihana hiuspyörre. Voisin nuuskia ja kutitella sitä loputtomiin. Ja hei, myös omassa kuontalossani on huomattavissa uusia haivenia. Ohimokaljujen tilalle on ilmaantunut parin sentin siili. Suunta kohti tuuheita hiuksia tapahtui tällä kertaa paljon nopeammin kuin esikoisen aikaan. En valita!

– Tutkii maailmaa käsillään ja suullaan. Saattaa keskittyä hämmästelemään käsiinsä saamia tavaroita pitkäksi aikaa. Niitä pallotellaan kädestä toiseen ja välillä maistellaan hartaudella. Voipapari ja tyhjät paperipussit ovat niin upeita, että jalat alkavat potkia riemusta.

– Laulelee. Tykkää edelleen ihan valtavasti juttelusta, mutta on myös alkanut laulaa. En muista tällaista esikoisen ajoilta, mutta Minihe jokeltelee kuin laulava lintu. Se on melkein yhtä ihana ääni kuin vauvanauru.

– Ei tykkää, jos hänet joudutaan siirtymisten takia herättää kesken päiväunien tai jos häntä ei tajuta laittaa nukkumaan, jos jo kovin väsyttäisi.

– Rakastaa laulua, satujen lukemista, isosiskon kanssa touhuamista, kutittelua ja hipluamista, kylpemistä ja suihkussa oloa, päiväunia parvekkeella, rapisevia asioita, pussailua ja pöristelyä, Pupu-soittorasiaa, peilikuvansa hämmästelyä, jumppailua, yösyömistä, lelujen tutkimista ja sylissä istumista.

Viisikuinen Minime nukkui yöt läpeensä, vihasi päiväunia, rakasti kaupungilla hillumista ja kieltäytyi kääntymästä yhtään mitenkään päin tai mihinkään suuntaan.

Jaa: