Sanovat, että samaa arkeahan se on ulkomaillakin, kun matkakaverina on lapsia. Varoittelevat, että nelikuisen kanssa matkustaessa elo on sitä vaipanvaihtoa ja yöheräilyä. Saanen olla eri mieltä.
Vietimme juuri lomaa yhden kokonaisen viikon ja vielä vajaan toisen siihen päälle. Ihan ihka aitoa lomaa. Vaippaa toki vaihdettiin lomallakin, mutta kun sen tekee rannalla aurinkotuolissa, ei ihan tunnu arjelta. Aurinko saa aikaan sen, että lentokoneessa väännetyt nipat ja vaipanvaihdot ahtaissa ravintolavessoissakin tuntuvat pikkujutulta. Esikoinen oivalsi heti Dubaihin saavuttuamme sen oleellisen: ei tarvitse haalaria! Voi väiskäle, miten rentoa oli vain painella ulos ilman puolentunnin naparetkivarustelua.
Lomalla ei tarvitse laittaa ruokaa, pyykätä, siivota tai miettiä arjen logistisia kuvioita. Tuntuu, että vasta nyt ehdin keskittyä nauttimaan ajasta myös vauvan kanssa ilman säntäilyä sinne ja tänne. Kun mies on jakamassa eloa jokaisena vuorokauden tuntina, ei joudu hikiseksi kantojuhdaksi toisen lapsen simahtaessa ja toisen kadottaessa kävelytaidon. Kaksi aikuista käsiparia mahdollistavat sen, että hampaat peseytyvät, yökkärit vaihtuvat päälle, kadonneet unilelut löytyvät ja iltasadut on luettuna ilman niihin välillä normiarjessa puskevaa suorituksen makua.
Loman kohokohtina on nostettava esille ne hetket, kun sain sulkeutua ökyhotellin vessaan ikivanhan naistenlehden kanssa. Vain minä, lehti ja vessanpytty. Väitän, että olen kerännyt osan vauvavuosikiloistani siksi, että en arkena vain ehdi käydä rauhassa poistamassa kuonaa kehostani.
Kokonaista yötä en toki ole nukkunut sitten viime vuoden syksyn, eikä Dubai tehnyt poikkeusta. Mutta jokin tuhannen ja yhden yön taika Persianlahden aavikon öissä sai vähintään kahden tunnin välein heräilevän vauvan tankkaamaan öisin vain kerran tai kaksi. Kun ehtii katsoa edes yhden unen yössä loppuun, olo on kuin sadan vuoden unesta heränneellä aavikkoprinsessalla. Pölmistyneen onnellinen ja epätodellisen levännyt.
Siksi edellisen viikon arkikuva näyttää tältä.
Mulle on aina sanottu, että mitä järkeä on matkustaa pienen lapsen kanssa; eihän se edes muista mitään! Mutta olen täysin eri mieltä! Lomalla on aikaa halia, lukea kirjoja, leikkiä, tehdä kaikkea, mitä kotona ei välttämättä aina ehdi! Lomalla äidin ja isän silmäpussit usein katoaa ja lomalla ei tarvi murehtia kenen vuoro on tiskata. Lapsen kanssa on ihana matkustaa! Patin viikon päästä koittaa taas matka Thaimaahan, enkä malta pysyä housuissani siihen saakka 🙂
Hei, ja tervetuloa Suomeen! Olen muuten innolla odottanut kestovaippapostausta sinulta. Käytättekö kestoja myös matkoilla? Itse en ole uskaltanut, mutta olisi kiinnostavaa ja innostavaa kuulla teidän kokemuksia.
Kuulostaa ihanalta!! 🙂 Tässä juuri haaveillaan ekasta lomamatkasta perheenä, kesällä toki poika jo puolitoistavuotias 🙂
Kiva matkapostaus! Näyttää siltä, että koko perhe viihtyi reissussa pienokaista myöten :).
Voisitko laittaa joskus tarinaa siitä, miten valmistauduit matkaan vauvan ja taaperon kanssa. Minua kiinnostaa varsinkin lento- ja automatkoihin varautuminen, ravintoasiat sekä auringolta ja kuumuudelta suojautuminen.
Itsellänikin on 4 kk tytär ja kauhea matkakuume, jota kaikki ympärillä toppuuttelevat hulluutena, koska ”vauva on vielä niin pieni”. Omassa päässäni ainakin rintaruokinnalla olevan sylivauvan kanssa matkustaminen tuntuu paremmalta idealta kuin esim. 1,5-vuotiaan taaperon kanssa reissuun lähtö. Alle 6-kk vauvan vauvan kanssa matkustamisen plussapuoliksi olen laskenut ainakin seuraavat: Tyttäreni ei vielä pääse liikkeelle, eikä siten siis saa haalittua suuhunsa ihan mitä tahansa minun huomaamattani, hänen ruokansa kulkee hygieenisenä aina mukana, rintaruokinnalla kun on, ja yöheräilyistä huolimatta vaavi nukkuu kohtalaisen makeita yöunia ja ottaa päivällä kahdet pitkät päikkärit, joiden aikana saa muutkin ottaa ihan rennosti. Matkakohteeksi olen ajatellut ihan vaan Kanariansaaria tai vaikka Maltaa. Katsotaan nyt, miten näiden lomahaaveiden kanssa käy. Toistaiseksi ei näytä siltä, että olisin pääsemässä yhtään mihinkään…
Mä voisin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että tuo on helpoin ikä matkustaa 🙂 Meidän poika oli eka kerran 4kk, kun oltiin ihan kaupunkilomalla, 5kk kun oltiin kanarialla, 10kk ikäinen seuraavalla kaupunkilomalla,11 kk ikäinen sitä seuraavalla ja 1v4kk kahden viikon kaukomatkalla. Näistä haasteellisin oli arvatenkin tuo viimeinen, vaikka kaikki menikin enemmän kuin hyvin.
Meillä ehdottomaksi nousivat kantoreppu ja hyvät matkarattaat (quinny zapp)! Ruuasta ei tarvinnut murehtia ekoilla reissuilla täysimetyksen vuoksi. Lennot menivät hyvin suurimman osan ajasta nukkuen. Imetin aina nousuissa ja laskuissa. Pääasia on kuitenkin rento mieli ja se, että lähdetään kuitenkin lasta ajatellen. Paljon olisi varmasti vinkkejä lisääkin, mutta nämä nyt pääsääntöisesti tuli tässä mieleen 🙂
Komppaan kanssa tuota että lapsiperhereissailu tekee todellakin hyvää! Uskon että tämä on myös asia joka on asenteesta kiinni – jos kotonakin elää silleen, että mihinkään ei pääse ja on niin raskasta kun on lapsiperhe niin sitä se varmasti on matkallakin. Meillä on 1v8kk poika ja juuri palattiin kolmannelta matkalta. Eniten painottaisin asennetta eli jos vanhemmat on rentoja ja iloisia niin lapsikin aistii sen. Yhteisaika lomalla perheenä on sellaista johon ei arkena koskaan oikein pääse, kun kotona väkisinkin en enemmän pakollista puuhaa ja menoja kuin lomalla ja se aika on varmasti kaikenkaikkiaan tärkeää kaikille.
Tuo on kyllä niin pöljä väite. Jos olisi näin, mitäpäs sitä panostamaan lapseen millään tavalla muutenkaan sen ensimmäisien elinvuosien aikana 😀 Ihanaa Thaimaata teille!
Kiitos, ihan kiva olla takaisin 🙂 Voi vitsi, kestovaippapostausta on toivottu koko blogin historian ajan. En tajua, miten en saa sitä tehtyä. Esikoisen kanssa käytettiin kestoja esimerkiksi mummilareissuilla ja parin päivän reissuilla muualle. Mummilassa pestiin, parin päivän reissuilta tuotiin kotiin pesuun. Mutta pidemmillä reissuilla mentiin kestoilla.
Nyt kaksilapsisena perheenä tavaraa on reissuilla mukana niin paljon, että käytetään suosiolla kertsejä matkoilla. Nyt ollaan käytetty kerttiksiä myös jos lähdetään vaikka kaupungille, kun reppussa on kahden lapsen kanssa etenkin näin talvisaikaan muutenkin ahdasta.
Oli ihanaa! Mekin jo ollaan jo nyt selailtu haaveillen lomakohteita – paatuneet reissuroopet 😀
Tästähän voisin kirjoittaa oman postauksensa. Thaimaa-tagin alta löytyy kyllä jo jotain, mutta voisinpa päivittää ajatuksia. Mutta siis tällaisen täysimetyksellä olevan pötkylän kanssa matkaaminenhan on ihan luvattoman helppoa, että reissuun vaan! 🙂
Todellakin! Eikä siihen reissaamiseen aina tarvita kaukomaita tai edes Suomesta poistumista. Kotimaastakin löytyy vaikka mitä. Me pyritään myös kotikaupunkimatkailemaan, se on lysti harrastus koko perheen kanssa. Mutta ei siinä, välillä on vain pakottava tarve päästä vielä kauemmas. Ja voi että tekee hyvää, ihan koko perheelle!
Ihana kuulla, että reissunne oli onnistunut! Olemme myös lähdössä Dubaihin maaliskuun alussa, ja meilläkin vauva täyttää reissun aikana 4 kk. Oletko julkaisemassa vielä tarkempaa matkakertomusta reissustanne? Olisi huippua lukea Dubain-vinkit erityisesti vauvamatkustajan kannalta! 🙂