Mä tein sen teidän suosituksesta – ja teidän varoituksista huolimatta. Kävin kampaajalla ja leikkautin otsatukan! Samalla lähti myös parikymmentä senttiä latvoista, joten kapisesta ketunhäntäruoskasta ei ole enää jäljellä kuin muutamia blondeja sattumia siellä täällä. Muuten kuontalon väri on taas täysin omani.
Kotiutuminen uuteen päävärkkiin on sujunut välillä iloisissa ja välillä epävarmoissa meiningeissä. Otsatukka peittää raskauden jälkeisen sulkasadon aiheuttamat kaljukolmiot, ja siistityt latvat tekevät olosta skarpimman. Hiusten ohentuminen hurjissa määrin ei tunnu enää niin kamalalta, vaikka otsatukan takia pituuksissa on paksuutta nyt vielä vähemmän.
Toisaalta mä välillä ihan hätkähdän vilkaistessani peiliin. Näytän ihan opiskeluaikojen itseltäni, sillä niihin aikoihin mulla on viimeksi ollut otsatukka. Näytän nyt myös ihan äidiltäni. Sekä opiskeluaika että äitini ovat ihania, toki, mutta tahtoisin silti näyttää enemmän ihan vain minulta tässä hetkessä. Kuvat paksuista ja alaselkään asti ulottuvista hiuksistani saavat mielen haikeaksi (kuten tämän postauksen aikaan, yhyy). Esikoinen tuijottaa uusia hiuksiani epäilevästi ja on yhä varmempi siitä, että kampaajat ovat kiduttajia ja että hän painelee tästä edespäinkin muina Ronja Ryövärintyttärinä hiuksissaan, joita ei ole koskaan leikattu. Totuttelua siis vaatii vähän kaikilta.
Hiuksia tuntuu nyt lähtevän vähemmän kuin aikaisemmin. Joko se johtuu siitä, että nyt on parikymmentä senttiä vähemmän, mistä lähteä. Tai siitä, että päästä on jo lähtenyt lähemmäs puolet hiuksista, jos ei enemmänkin. Tai siitä, että pahin on ohi. Tai että olen vain tottunut. Tiedä häntä. Taistelutoimiin tätä kropassani vellovaa vaihdevuosisimulaattoria vastaan on kuitenkin ryhdytty. Jo käyttämieni Priorin-kapseleiden lisäksi aloin lukijan muistuttamana syödä taas erikseen B12-vitamiinilisää. Tuo vitamiini on se ainut kinkkinen kasvissyöjälle, ja imetyksen aikana sitä ei luultavammin ole jäänyt omaan käyttööni tarpeeksi. Olen myös uittanut kutisevaa ja arkaa päänahkaani jojobaöljyssä, mikä on kuin onkin alkanut auttaa.
Tulevat viikot näyttävät, mitä mieltä pääni on muutoksesta. Niin sisältä kuin ulkoa. Joko leikkaan pituuksia vielä lyhyemmäksi (minkä varmasti tekisinkin, jos pääni ei olisi mallia pohjalainen talviperuna) tai sitten (todennäköisemmin) alan taas haikailla metrisen palmikon perään.
Vaikka leikkaus itsessään on hyvä kuin mikä, nyt tunnen vielä tarvetta pitää ihmisten ilmoilla mietintäpipoa.
Pipo pois. Hyvältä näyttää. Mullekin tuli otsatukkakuume nyt.
Ei huono. Tätä ei tietysti ole fiksu tähän kirjoittaa, mutta jokunen kilo tuli mun silmissäni lisää. Mutta silti; ei huono.
Ihana!!
Ihan hölmöähän se on, että tiedän kyllä itsekin, että oikein kiva se on tuo leikkaus. Mutta silti tunnen oloni vielä turvallisemmaksi pipo päässä.
Skarpin näkönen tukka! Ihana :–)
Pitkät hiukset on munkin mielestä on armollisemmat ylimääräisille kiloille. Nyt ne kilot pomppasivat kunnolla esiin.
Kiitos, kiitos. Sitä se varmasti on. Vaatii vain totuttelua.
Skarppi siitä kieltämättä tuli!
Miksi ihmeessä pitäisi aina pyrkiä näyttään mahdollisimman laihalta? Esimerkiksi minä olen ihan oikeesti läski (toisin kuin mitä Lähiömutsi ei todellakaan ole) mutta omasta mielestäni olen todella paljon kivemman näköinen otsatukalla kuin ilman, näytti sitten läskimmältä tai ei.
Ei tietty tarvi. Mä puhuin tässä nyt vain ihan omasta kompeksistani liittyen pohjalaisjössikkämalliseen perunapäähäni. No ja niihin ylimääräisiin kiloihin kans. Muille sopiii ja muut kokevat itsensä hyviksi sitten ihan muunlaisissa hiuksissa ja kiloissa. Ja se on just hyvä niin 🙂
Tarkoitin tuota Anna-Liisan kommenttia että ihmeessä tuommoinen asia pitää heti panna merkille ja mainita siitä ja vieläpä siten että se on negatiivinen asia.
Niin, arvinoinnin kohteena oleminen vähän taitaa kuulua pelin henkeen bloggaajana. Itsehän tuota kuontaloani lähdin ihan kokonaisen postauksen verran esittelemäänkin. Mutta se on tietenkin harmillista, että mun ulkonäköni kommentoinnista tulee jollekin muulle kenkku olo.
Vautsi, mikä vastaus mutsilta! Arvostan todella korkealle! Ja olen yllättynyt, positiivisesti.
Alan seurata aktiivisesti tätä blogia…
Just niin mäkin näen, että jos postaa aiheesta kampaajakäynti, niin tottakai kommentit siihen on jollain lailla arvioivia tai ainakin niihin pitäisi osata varautua.
Vai pitäisikö kaikkien kommentoijien tämän tyyppisten postausten jälkeen vain kuorossa kehua muutosta (enkä muuten edes ollenkaan sano, että muutos olisi huono!). Paino ja kilot mielletään nyky-yhteiskunnassa liki aina negatiiviseksi asiaksi, siksi laitinkin, ettei taida olla fiksua tuoda esiin sitä mun silmissäni ilmeistä muutosta. Ja samaa mieltä; mutsi ei ole ylipainoinen! Eikä näytä siltä, ei ennen eikä jälkeen. Mutta jälkeen näyttää kuitenkin + muutama kg verrattuna ennen lookiin. Tämän katsojan silmissä ;).
🙂 HMM NYT MÄ HALUUN JA. MUL LETILLÄKIN ULOTTUU VESSAN PÖTTÖÖN KUN PESEN PIKKUISTEN PYLLYJÄ… ELI VARAA OIS NAPSII JA NE 20CM JA OTSIS OTSIS KEVENTÄS! OMA VÄRI MULLAKIN, OOT HYVÄN NÄK. MUL PAINAA IKUINEN NUTTURA TOISEN PÄÄN VRN…SAMA TAIS OL SULLA!! VARMAAN KYL NÄKYIS PAREMMIN MYÖS MUN NELOSESTA (3KK) JÄÄDYT VAUVA”KILOT 🙂
Hmm… itse en näe kiloja, vaan otsatukan iloja (riimi). Ei vaan, minusta sinä näytät nuoremmalta – ehkä siltä tuntui itsestäsikin, kun näit samankaltaisuuksia nuoruuden kuviin. Mitä tulee tähän hiusasiaan, niin sanonpa nyt täältä hiirenhäntämaantienvärisuomalaisten jengistä, että jos nyt en tietäisi, mistä tässä on kyse, en ikinä ajattelisi muuta kuin että kadehdituttavan hyväkuntoisen näköiset hiukset. Volyymiakin on tosiaan meikäläisten näkökulmasta vielä ihan runsaasti. Että pipo vaan hattuhyllylle.
Toisaalta ymmärrän, että itseään ei vertaa muihin, vaan siihen itseensä. Ja jos tiedät itse asianlaidan, kuvittelet muiden huomaavan. Noh, eivät huomaa. Ja jos kaipaat takaisin vanhaan pitkään otsikseen ja runsaampaan pehkoon, niin aika auttaa, kuten priorinia varmaan itsekin nauttinut runsashiuksistoinen (ja -partainen!) Galdalfkin sanoi: ”This too shall pass”. Mutta kiirettä ei ole: näytät upealta, nuorelta ja energiseltä.
Otsatukka sopii sinulle hyvin, oikein hieno tuli 🙂
Onko kertynyt vauvavuosikiloja tällä keryaa myös? 🙂
No huh huh, mietipä että jos vaikka työkaveri, ystävä, sisko tai oma äiti esittelisi uuden tukkansa ja kertoisi että tämmönen tää nyt on enkä kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla kuin pipo päässä niin kommentoisitko että totta, näytät kyllä lihavalta! Minä en ainakaan kommentoisi! Ei minusta kuulu niin tehdä. Eikä siis myöskään niin kommentoida bloggaajalle! Minä en ainakaan varaudu siihen että jos käyn parturissa niin on täysin ok että joku random ihminen murjaisee että lihavammaltahan sinä tuolla tavoin näytät. Toivottavasti joku kertoo sulle niin ja toivottavasti et sitten uskalla enää ikinä kulkea ilman pipoa missään niin tiedät miltä tuntuu!
Todella hyvännäköinen ja raikas uusi look, otsis sopii loistavasti sun silmälasien kanssa ja muutenkin sun tyyliin. En ole itse äiti, mutta seuraan sun blogia koska tykkään kaikin puolin sun tyylistä pukeutua ja sisustaa – rennosti, värikkäästi ja turhia tärkeilemättä. Että pipottomia kuvia kohta kehiin vaan, kiitos!
Hieno siitä tuli 🙂
Meillä esikoinen pakotti mua käyttämään pipoa myös sisällä kampaamokäynnin jälkeen. Sanoi myös, että äitillä on miehen tukka 😀 Ja pipoksi valitsi kissapipon, jota vauva pelkäsi, se sentään saatiin vaihdettua toiseksi ihan yhteisymmärryksessä
Se on kenkkua, kun elinvoimaiset hiukset sanoo heipat ja valuu irti päästä, tulee epätoivoinen olo.
Mulla oli lyhyehköt polkkamittaiset vastaavassa tilanteessa. Loppupeleissä Mia Farrow -tyyppinen ratkaisu. Olen silti sitä mieltä, ettei huonokuntoisiksi muuttuneita hiuksia pidä hinnalla millä hyvänsä varjella. Erilaisten voimaannuttavien hoitojen lisäksi saksien on käyttö useimmiten tarpellista. Suurin osa saa jossain vaiheessa hiuksensa takaisin.
Tulipa vaan mieleeni aikaansaapa tyttäresi. Vaikka ymmärsinkin hänen kauhistelleen uutta lookiasi, pidä nyt sakset varmassa tallessa. Ei olisi eka nappula, joka pöydän alla päättää vähän kokeilla hiusten leikkuuta;)
Aivan ihana tukka <3 Mielettömän hyväkuntoisen näköinen!
Kuvat on todella kivoja ja otsatukka kans. Ja näihin ”onpas kiloja kertynyt” -kommentteihin – tottahan sitä voi netissä kommentoida ihan mitä mieleen juolahtaa, mutta ei se siitä fiksua tai kohteliasta tee. Harmi, jos lukijoiden pitää blogeissa tuoda omia kilo-pakkomielteitä esiin, kun näitä naisvartaloon liittyviä odotuksia nyt on ihan tarpeeksi maailmassa muutenkin. Minä näen näissä kuvissa kauniin ja iloisen naisen, jolla on aika paljon itsevarmuutta, kun julkaisee itsestään kuvia netissä muiden kommentoitavaksi, ja jolla on muutakin ajattelemista kuin normaalin painoindeksin alittaminen. Omasta mielestäni kivointa olisi, jos kommentit olisi yhtä fiksuja ja kauniita kuin bloggaaja!
Hei, minun tekisi mieli myös aloittaa taas Priorin-kuuri, mutta se liivatekapseleiden syöminen tökkii. Ovatko nuo sinun syömäsi kapselit niitä ihan tavallisia?
Mulla tulee susta jostain syystä Anne Kukkohovi mieleen, vaikka se on kyllä blondi 😀 Mut tuosta toiseksi ylimmästä kuvasta varsinkin!
Mulla oli vuosikausia pitkä tukka, sellainen alaselkään ja pyllyn päälle ulottuva. Vauva syntyi ja tukka läks ohenemaan ja huomasin, että se on aina kiinni, koska kätevämpää. Ei siitä pitkästä tukasta enää sit niin ollutkaan iloa. Ihan uusi tilanne. Kauan vatvoin ja sitten astelin kampaajalle sydän pamppaillen. Niks kaks ja tuloksena oli juuri ja juuri ponnarille yltävä lyhyt tukka. Se oli musta alusta alkaen tosi hyvännäköinen mutta. Niin. Mun identiteetti ja minäkuva oli selkeästi rakentunut siihen pitkähiuksisuuteen. Kesti aikaa tottua, että oon nyt ”tavallinen lyhythiuksinen”. Nyt tää reuhka on ihan ylikasvanut ja pitäis varata uus aika. Tääkin uutta. Ennen kävin maksimissaan kerran vuodessa kampaajalla. Nyt ei ihan riittäisi…:D
Mutta sinun hiuksiisi niin hyvältä näyttää. Ja vaihtelu virkistää 🙂 Sulla on kyllä luonnostaan mahtavan värinenkin tuo hius!
Hyvältä näyttää! 🙂
Aivan aiheen vierestä, mutta…huomasin, että Minimellä on Reimatecin Wetter kengät. Onko ne ollut hyvät? Oon niitä harkinnut pojalleni ja lueskelin just sun kenkäpostausta, joten aattelin että hei, jos näin perusteellisesti asiaan perehtynyt Lähiömutsi kelpuuttaa kengät, niin niiden on pakko olla hyvät! Oonko oikeessa? 🙂
Sairaita naisia koko maailma täynnä. Voi vittu!
Ihanan freesi tukka! Go go go! 🙂
whaaaaaaat?!? Eikö sulla ole ollut aina otsatukka? Piti oikein köydä tarkistamassa, natsaa nimittäin niin hyvin! Hyvältä siis näyttää!